Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuolemajärvi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
49 Kuolemajärvi—
tetty 1899 Pariisin Père-Lachaise-hautausmaalle,
ks. Kuvanveistotaiteen kuvaliitettä) on
esittänyt k:n alastomaksi tuonen ja surun
hengettäreksi, joka kumartuu kuolleen ilimisparin yli,
ja yleensä on viime aikojen hautapatsaskuvissa
alettu paljon käyttää k:n symbolina
lempeäpiir-teistä, siivekästä ja viittaan puettua
kuoleman-enkeliä. [Lessing, „Wie die Alten den Tod
ge-bildet" (1769) ; Wessely, „Die Gestalten des
To-des und des Teufels in der darstellenden Kunst"
(1876); Ubell, „Vier Kapitel vom Thanatos" (1903);
Conze, „Die attischen Grabreliefs" (1905).]
E. R-r.
Kuolemajärvi. 1. Kunta, Viipurin 1.,
Rannan kihlak., Kuolemajärven nimismiesp.;
sijaitsee Koiviston itäpuolella ja käsittää pienen
palasen Suomenlahden rannikkoakin; kirkolta
Perk-järven rautatienasemalle 26 km ja Vaalitolan
satamaan (Johanneksen kirkolla) 30 km.
Pinta-ala 367,» km2, josta viljeltyä maata 3,067 ha
(1901); manttaalimäärä 25, talonsavuja 586,
tor-pansavuja 30 ja muita savuja 398 (1907). 5,196
as. (1910) ; 773 ruokakuntaa, joista
maanviljelystä pääelinkeinonaan harjoitti 585 (1901). 651
hevosta, 1,955 nautaa (1909). — K:n laivasto
käsittää 17 purjelaivaa (yht. 885 netto rek.-ton.).
— Kansakouluja 6 (1912). Apteekki (haara-apt.).
— Teollisuuslaitoksia: Pinonniemen ja
kirkonkylän höyrysahat ja myllyt, tiilitehdas,
Muuri-lan, Juvanruukin, Merisillan, Kolkkalan ja
Pihkalan myllyt. — Historiallisia muistoja: Mikael
Agricola kuoli Muurilan kylän Kyrönniemessä.
— Luonnonnähtävyyksiä: huomattavat
lento-hiekkamuodostumat lähellä Muurilan kylää. —
2. Seurakunta, keisarillinen, Savonlinnan
hiippak., Viipurin rovastik.; perustettu Viipurin
kappeliksi 1619, erotettiin omaksi khrakunnaksi
keis. käskykirj. 19 p:ltä tammik. 1863 (ensim.
vakinainen khra v:sta 1864). Kirkko kivestä,
rak. 1899-1902. — 3. Luonnonkaunis järvi,
samannimisen pitäjän kirkolla. Kesähuviloita.
L. U-nen.
Kuolemankamppaus ks. Kuolema.
Kuolemankankeus ks. Kuolema.
Kuolemankello ks. A n o b i u m.
Kuolemanlaakso ks. Death valley.
Kuolemanrangaistus. Vanhalla ja keskiajalla
samoinkuin vielä kauan uudellakin ajalla
käytettiin k:ta rangaistuksena useimmista
raskaamman-laatuisista rikoksista, ja pantiin se täytäntöön
monella eri toinen toistaan julmemmalla tavalla.
Niinpä, mainitaksemme esimerkkejä näistä,
ihmiskunnan kehityshistorian synkimpiä lehtiä
muodostavista rangaistuksista, olivat roomalaisen
oikeuden aikana tavallisimmat k;n muodot
ristiinnaulitseminen, jota alkuperäisin käytettiin vain
orjiin nähden, elävänä polttaminen tai
hautaaminen, villillä eläimillä tai gladiaattoreilla
surmaaminen, säkkirangaistus, joka oli sellainen, että
kuolemaantuomittu yhdessä jonkun eläimen,
kuten koiran, apinan tai käärmeen kanssa
neulottiin säkkiin ja heitettiin mereen, mestaaminen
j. n. e. Ruotsin vanhat maakuntalait taasen
mainitsevat k:n muotoina mestauksen, teilaamisen,
kivittämisen, hirttämisen, elävänä polttamisen ja
elävänä hautaamisen. Vielä uudella ajalla on
olemassa kahdenlaatuista k:ta, nim. paitsi tavallista,
yksinkertaista, myöskin kovennettua. Niinpä esim.
1734 vuoden laissa, joka säätää k:n 68 tapauksessa
Kuolemansynnit 50
ja jossa yksinkertainen k. esiintyy kahdessa
muodossa, nim. mestaamisena ja hirttämisenä, on
olemassa kovennettu k., ilmeten sekin kahdessa
muodossa, nim. kovennuksena ennen kuolemaa ja
ko-vennuksena kuoleman jälkeen. Edellisenlaatuinen
kovennus oli siinä, että kuolemaan tuomitulta
hakattiin pois käsi, että hän ennen kuolemaansa sai
kärsiä vitsa- taikka raipparangaistuksen taikka
sai seisoa kaularaudoissa, jälkimäinen taasen
siinä, että kuolemaantuomittu teilattiin, jos hän
oli mies, tai poltettiin lavalla, jos hän oli nainen.
Sen ohessa oli ruhjominen yhdessä tapauksessa
määrätty k:n muodoksi.
Taistelun k:n käyttämistä vastaan aloittivat
valistusajan kirjailijat, etupäässä Cesare
Bec-c a r i a, ja johti tämä siihen, että se 18:11a
vuosisadalla poistettiin moniaissa Euroopan maissa.
Venäjällä se oli jo vuonna 1754 rajoitettu
koskemaan vain valtiollisia rikoksia. Buotsissa taasen
ilmestyi vuonna 1779 asetus, joka vähensi sen
käyttämistä hyvin suuresti. Sittemmin on k:n
oikeutuksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta
meidän päiviimme saakka ollut kiivasta
ajatuksenvaihtoa: yksimielisyyttä on olemassa vain siitä,
että kovennettu k. on hyljätty. Kysymys on
kuitenkin nykyään luonteeltaan enemmän
valtiollinen kuin rikosoikeudellinen: muutamat maat nim.
San Marino, Romaania, Portugali, Hollanti,
Italia, Norja, jotkut Pohjois-Ameriikan Yhdysvallat
(Kansas, Maine, Michigan, Rhode Island,
Wisconsin ja Colorado) sekä Venezuela, Costa Rica,
Guatemala, Columbia, Brasilia, Nicaragua ja
Honduras katsovat voivansa tulla ilman sitä toimeen,
toiset taasen ovat sen säilyttäneet.
Vaikka Suomessa sitten vuoden 1826 ei ole
ainoatakaan k:ta pantu täytäntöön, on rikoslakimme
säilyttänyt sen kuudessa eri tapauksessa.
Valtiopetoksesta, keisarinnan, perintöruhtinaan,
leskikeisarinnan tai muun keisarillisen huonekunnan
jäsenen murhasta tai taposta ja ystävyydessä
olevan valtion päämiehen murhasta säädetään k.
ainoana rangaistuksena. Vaihtoehtoisesti muun
rangaistuksen kanssa seuraa k. maanpetoksesta,
majesteettirikoksesta ja murhasta. Sen
täytäntöönpanosta on säädetty, että kuolemantuomio on
vankilassa luettava tuomitulle ja hänelle
ilmoitettava päivä, jolloin hän on rangaistuksensa
kärsivä sekä jätettävä aikaa valmistautua
kuolemaan. Raskaana olevan naisen kuolemantuomiota
ei saada panna täytäntöön, vaan on se lykättävä
siksi kuin hän on synnytyksestä toipunut;
samoin on sen k., joka sairauden takia ei voi
kuolemaan valmistautua, jätettävä siksi kuin hän on
tullut terveemmäksi. Tuomitun kieltäytyminen
valmistautua kuolemaan ei sitävastoin saa estää
tuomion täytäntöönpanoa. Täytäntöönpano tapahtuu
mestaamisella, joka toimitetaan vankilan pihalla
(n. s. intramuraaninen mestaus) kuvernöörin
määräyksestä jonkun kruununvoudin tai
maistraatin jäsenen valvonnan alla, vankilan
johtajan, vankilan saarnaajan tahi sen, joka on
vangin kuolemaan valmistanut, vankilan lääkärin tai
muun siihen määrätyn lääkärin,
pöytäkirjanpitäjän sekä erityisesti paikalle kutsuttujen
henkilöiden. mutta ei muiden läsnäollessa. A. T.
Kuolemansynnit (lat. peccata mortalia),
keskiaikaisten katolilaisten teologien 1 Joh. 5„,i7:n
perustuksella antama nimitys raskaammille
synneille, joista rikkojan ei sanottu voivan vapau-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
