Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kurkihirsi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
107
Kurki korppikotkat—Kurkkumätä
108
(1911), joista 1 ruotsinkielinen; Kurkijoen
maa-miesopisto, hevoshoitokoulu,
käytännöllis-tieto-puoliuen meijerikoulu (osuusmeijerin yhteydessä),
Elisenvaaran maanviljelyskoulu. Piirilääkärin ja
piiri-eläinlääkarin asuinpaikka (Kurkijoen
piirit); apteekki. Säästöpankki. —
Teollisuuslaitoksia: osuusmeijeri (ja sen yhteydessä höyrymylly),
2 höyrysahaa, nahka- ja tiilitehtaita, lukuisia
vesimyllyjä y. m. — Koko K:n pitäjä on
tunnettu erinomaisen luonnonkauniiksi ja
kauttaaltaan hyvinvil jellyksi seuduksi. —
Muinaismuistoja: lukuisia kivikauden löytöpaikkoja;
myöhemmän rautakauden ajalta kolme hautakenttää
ja useita samanaikuisia satunnaisia löytöjä,
Lo-potin ja IHimeenlahden linnavuorien linnapaikat;
useita entisten kreikanuskoisten kylien
kalmistoja. —- Kirkonkylässä vanha kauppalapaikka
(siitä nimi „Lopotti"). — Ruotsinkielinen
siirtokunta Sorjon kylässä lähellä Parikkalan rajaa
(1860-luvulta: Pohjanmaan rannikkoruotsalaisia).
— 2. Seurakunta, keisarillinen, Savonlinnan
hiippak., Sortavalan rovastik.; muodostettu
Stol-bovan rauhan (1617) jälkeen kreikkalaisesta
luterilaiseksi seurakunnaksi, jolla oli oma khra jo
ainakin 1630-luvulla. Kirkko puinen, rak. 1878-80.
[Ilj. Appelgren, „Suomen muinaislinnat" sivv.
122-160 (Suom. muinaism.-yhd. aikak. XII).]
L. B-nen.
Kurkikorppikotkat ks. Korppikotkat.
Kurkku 1. k u r k k a (Cucumis sativus),
Cucur-bitaceæ-heimoon kuuluva viljelyskasvi, alkuisin
todennäköisesti Etu-Intiasta, on suikertava,
kär-hellinen, keltakukkainen, isolehtinen yrtti, jota
on viljelty ammoisesta muinaisuudesta saakka,
meillä 1600-luvun lopulta. Pienet ven. k:t
menestyvät kylmällä maalla meillä Simossa asti
(65°38’), muita laatuja viljellään lavoissa
pohjoisempanakin.
Tavallisesti erotetaan kahdenlaisia k:ja,
nimittäin avomaalla viihtyviä ja lavoissa tai
kasvihuoneissa viljeltäviä. Edelliset
ovat yleensä kooltaan
pienempiä ja kypsyvät aikaisemmin.
Muuten ne eivät eroa
jälkimäisistä. Suomessa viljellään
avomaankin k:ja enimmäkseen
lavoissa tai myös
lanta-alusläm-möllä varustetuilla „listoilla".
Avomaalla viljellyistä ovat
meille tärkeimmät muromilainen
1. rypälekurkku; edellisen
kaltaisia ovat pieni aikainen
venäläinen ja
köynnös-k u r k k u. Lava ja
kasvihuone-kurkkulaaduista parhaimpia ovat: telegraph,
p r e s c o t \v o n d e r, j u v e 1 ja a r n s t e d t e r.
Maanlaatu ei saa olla liian köykäinen. Sopivin
on savipohjainen, ei äsken lannoitettu, mutta
kuitenkin ravintorikas multamaa. Avomaalla
viljeltäessä kylvetään siemenet keväällä,
vöhal-lojen lakattua, suorastaan avomaalle vakoilun.
Taimet voidaan kasvattaa valmiiksi lavoissa,
joista ne siirretään pakkuineen avomaalle.
Kurkkujen viljelys lavoissa ja kasvihuoneissa voi alkaa
jo maaliskuun alussa. Siemenet kylvetään
lava-multaan kaivettuihin ruukkuihin. Lavan lämmön
tulee olla n. 30° C. Kun taimiin on kehittynyt
neljä lehteä, istutetaan ne pakkuineen, 1 tai 2
tainta kunkin akkunan alle. lavoihin. Hoito sekä
Uollison-kurkku.
lavoissa että kasvihuoneissa rajoittuu
pääasiallisesti kasteluun, varovaiseen tuulettamiseen.
suihkuttamiseen sekä leikkaukseen, joka
toimitetaan ensimäisen kerran niinpiankuin taimiin on
kehittynyt 6 lehteä. Taimi katkaistaan silloin
neljännen le|iden yläpuolelta. Tästä on
seurauksena, että kasvaa uusia haaroja, jotka taas
leikataan kolmannen lehden yläpuolelta. Lisäksi
poistetaan kaikki semmoiset haarat, joihin ei
kehity hedelmiä. J. A. W. rf- B. W. B.
Kurkku (jugulum) on kaulassa se osa, missä
kurkunpää sijaitsee. „Väärästä k:sta" puhuttaessa
tarkoitetaan henkitorvea. P. B.
Kurkku 1. Merenkurkku (ruots.
Kvarken). 1. ks. Pohjanlahti. — 2. ks.
Merenkurkku (majakka ja majakkalaiva).
Kurkkuma, inkiväärikasville lähisukuisen,
kaikissa tropiikkimaissa viljellyn, Etelä-Aasiasta
polveutuvan kurkku m akasvin (Curcuma
longa) juurakot, joissa on väkevä mausteen maku
ja inkiväärin tapainen haju. Ne sisältävät
runsaasti tärkkelystä, keltaista väriainetta,
kurkku-miinia, hiukan hartsia ja eetteristä öljyä.
Kurkku-miinia, joka muodostaa vähäisiä eetteriin ja
alkoholiin liukenevia kiteitä, käytetään paperin,
leivosten, öljyjen j. n. e. värjäämiseen, juurakon
jauhoja ,,eurry"ssä (ks. t.). — K.-paperi on
alkoholisella kurkkumiiniliuoksella
kyllästytettyä suodatuspaperia, jota käytetään kem.
analyysissä alkalien ja vapaan boorihapon
osoittamiseksi. Niistä se värjäytyy ruskeaksi. J. A. W.
Kurkkumätä 1. difteria on tarttumatauti,
jonka päätunnusmerkkinä on tulehdus ja
kelmu-peitteiset haavoittumat nielun limakalvossa sekä
vaikeanlaatuiset yleiselimistölliset myrkytysoireet.
Edelliset aiheutuvat Klebs-Löfflerin basillin
välittömästä vaikutuksesta, jälkimäiset taas sen
synnyttämistä toksiineista. — K. on varsinaisesti
lastentauti, mutta täysikasvuisetkin saattavat
siilien sairastua. Yleisimmin se kohtaa lapsia l:sen
ja 6:nnen ikävuoden välillä. Muista tarttuvista
taudeista se eroaa siinä, ettei se synnytä
immuniteettia. Sen itämisaika kestää tavallisesti 7-14
päivää, mutta saattaa olla lyhempikin. Tauti
alkaa yleisellä pahoinvoinnilla, kuumeella,
pään-kivulla. nielemisvaikeudella ja väliin
oksennuksilla. Samalla turpoavat kaulan kupeilla olevat
rauhaset, nielu tulehtuu ja siihen (useimmiten
nielurisoille) ilmestyy harmaankellertäviä täpliä,
jotka pian suurenevat ja muodostuvat kelmuilla
peitetyiksi haavoittumiksi. Suotuisissa
tapauksissa limakalvoliaavoittumat rajoittuvat pian.
yleisoireet eivät kehity huomattavammiksi ja
sairas paranee viikon tai parin perästä.
Tarttuvai-suuden suhteen on kumminkin muistettava, että
basillit nielussa ia muissa lähionteloissa
saattavat pysyä tartuntakykyisinä vielä pitkän ajan
paranemisen jälkeenkin. Vaikeissa
taudintapauk-sissa kelmut muuttuvat (tavallisesti
märkäbak-teerien lisävaikutuksesta) likaisenvärisiksi, suusta
löyhkää väkevä haju, kieli on kuiva, valtasuoni
huono, sairas menee horroksiin, sydäntoiminta
heikkonee heikkonemistaan ja kuolema seuraa
hyvin pian. Sydänhalvaus saattaa tavata
potilaan lievemmissäkin tapauksissa, ja vielä
sen-jälkeen kuin paikalliset oireet ovat hävinneet,
ilmaantuu silloin tällöin pehmeään kitalakeen,
silmiin y. m. ruumiinosiin halvautumisia, mitkä
enimmäkseen kuitenkaan eivät ole hengenvaaral-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
