Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 4. Kustaa IV Aadolf
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
133
Kustaa
Kustaa IV Aadolf.
N. von Rosenstein. K. A:n väbälabjaisuus esti
hänen saamastaan huolellisesta kasvatuksesta
koitumasta toivottua tulosta.
Hän kehittyi
säännöllisyydessä ja järjestyksen
rakkaudessa pikkumaiseksi;
luonteenlujuuden sijasta
juurtui häneen tavaton
itsepä isyys, uskonnollisuus
yltyi uskonnolliseksi
haaveiluksi ja kiihkoiluksi,
ja ylpeys ja itserakkaus
kasvoivat luonnottomiin.
Isän surkea kuolema taas
teki hänet epäluuloiseksi
ja synkkämieliseksi. Kun
hän valtaistuimelle
noustessaan oli alaikäinen,
johti Ruotsin hallitusta
viidettä vuotta hänen
setänsä herttua Kaarle suosikkinsa G. A.
Reuter-holmin kera. Nämä pyrkivät aluksi vapautumaan
Katariina II :n vaikutusvallasta ja aikaansaivat
1795 K. A:n kihlauksen Mecklenburg-Schwerinin
prinsessan Loviisa Charlottan kanssa. Mutta kun
Katariina, joka halusi Ruotsin kuningasta
poikansa tyttären Aleksandran puolisoksi, kävi
uhkailevaksi, muuttivat holhoojat politiikkaansa,
kihlaus purettiin, ja syksyllä 1796 K. A. setänsä
ja tämän suosikin kanssa läksi kosiomatkalle
Pietariin. Kihlajaiset pitikin jo vietettämän, mutta
silloin K. A. jyrkästi kieltäytyi antamasta
tulevalle puolisolleen oikeutta vapaasti harjoittaa
kreikkalais-katolista uskontoaan uudessa
maassaan ja palasi Ruotsiin. Marrask. 1 p. 1796 hän
sitten itse ryhtyi hallitukseen, erottaen ensi
töikseen sekä Reuterholmin että herttua Kaarlen
hallitustoimista. V. 1797 hän meni naimisiin
Badenin prinsessan Fredrika Dorotea Vilhelmiinan
keisari Aleksanteri I:n kälyn kanssa.
Nuori hallitsija nautti hallituksensa
alkupuolella varsin yleistä suosiota. Hän kävi tarmolla
käsiksi hallintoon, aikaansaaden siinä järjestystä
ja säästäväisyyttä. Mutta hänen
vastenmielisyytensä kaikkea vapaamielisyyttä kohtaan,
„jako-biinilaisuuden" vainoaminen, saattoivat pian
sivistyneet tyytymättömiksi. Vaikeat taloudelliset
olot ja valtionvelkasetelien arvon aleneminen
pakottivat hänet vastoin tahtoaan kutsumaan
valtiopäivät koolle v. 1800 Norrköpingiin. Hän sai
kyllä ehdotuksensa läpi ajetuiksi, mutta
aatelistossa esiintyi häntä vastaan oppositsioni, joka
aiheutti kiivaita taisteluita. Näistä K. A:n
vastenmielisyys vapaampia aatteita ja eduskuntaa
kohtaan kasvoi, samalla kuin toiselta puolen
sivistyneiden vastustushalu lisääntyi. Main.
valtiopäivillä olivat säädyt hyväksyneet
finanssiohjel-man, jossa Ruotsin kansan kannettavaksi
pantiin hyvin raskas verotaakka: kun ohjelma kävi
mahdottomaksi toteuttaa, julkaisi K. A. omin
päin uuden 1802, jonka toimeenpanemiseen
hankittiin varoja panttaamalla Wismar
Mecklenburg-Schwerinille. Näin aikaansaatu realisatsioni
vaikutti terveellisesti sekä valtion raha-asioihin että
liike-elämään; sen menestymistä edistivät suuresti
noina vuosina sattuneet edulliset taloudelliset
olosuhteet. Muutenkin ryhdyttiin moneen
hyödylliseen toimenpiteeseen, perustettiin talousseuroja ja
annettiin asetuksia, joilla maanviljelystä edistet-
tiin, kanavia rakennettiin, sotalaitolta
järjestettiin uudelleen ja parannettiin. Hallinnon alalla
pantiin myös useita uudistuksia toimeen, ja kaik
kialla valvoi kuningas itse, että säännöllisyyttä
ja tarkkuutta noudatettiin; kuitenkin hänessä
tarkkuus yhä enemmän alkoi kehittyä
turhan-tarkkuudeksi. Yleensä saattaa sanoa K. A:n
hal-litusajan monessa suhteessa aluksi olleen varsin
lupaavan etenkin taloudellisella alalla. Mutta
hänen kantansa vapaamielisyyttä ja henkistä
edistystä koskevissa kysymyksissä kävi yhä
ahtaammaksi. Tiede, taide ja kirjallisuus saivat
nyt kokea vaikeata taantumuksen aikaa:
painovapaudesta oli tuskin jälkeäkään, ja annettiinpa
1807 käsky hajoittaa maahan Kustaa TII:li
rakennuttama upea oopperatalo, jota käskyä ei
kuitenkaan onneksi ehditty panna täytäntöön.
Kuitenkin on eräitä valopuoliakin tältäkin alalta
mainittava, m. m. tärkeä 1807 v:n koulujärjestys.
Ulkopolitiikassaan K. A. sitä vastoin ennen
pitkää alkoi kulkea uraa, joka vähitellen vei
hänet itsensä turmioon ja Ruotsin perikadon
partaalle. Ensin K. A. v. 1800 yhtyi Venäjän.
Tanskan ja Preussin kanssa puolueettomuusliittoon.
ollen sen johdosta vähällä joutua sotaan
Englantia vastaan, mutta alkoi sittemmin lähestyä
Englantia, jota lähestymistä suuresti edisti hänen
kasvava vihansa Ranskaa kohtaan. K. A.
oleskeli vv. 1803-05 Badenissa ja joutui siellä
ranskalaisten emigranttien pariin, jotka häntä
kiihottivat Napoleonia vastaan. Kun samoihin
aikoihin tapahtui Enghienin herttuan
kansainvälistä oikeutta loukkaava vangitseminen ja
mestaus (1804), nousi K. A:ssa katkeruus
nousemistaan: lopulta hän sai päähänsä, että Napoleon
oli Ilmestyskirjan peto, joka hänen oli
kukistettava. Hän liittyi 1805 Englannin ja Venäjän
liittoon Ranskaa vastaan ja vei itse
sotajoukkonsa Pommeriin. Sotapäällikkönä hän
osoittautui aivan kykenemättömäksi, jota paitsi hän
alituisesti rettelöi omien liittolaistensa kanssa.
Ranskalaiset miehittivät koko Pommerin, ja
Til-sitissä 1807 Venäjä, teki liiton Napoleonin kanssa,
johon liittoon Tanskakin yhtyi. Mutta K. A.
kieltäytyi itsepäisesti rikkomasta välejänsä
Englannin kanssa. Tilsitissä tehdyn salaisen
sopimuksen mukaan Aleksanteri I nyt lähetti sotajoukon
Suomea valloittamaan lielmik. 1808 ja seur.
kuussa Tanskakin julisti sodan. Vasta kevään
kuluessa K. A. piti huolta varustautumisesta,
mutta silloinkin aluksi suunnitellen Norjan vai
loittamista ja vasta myöhemmin tehden eräitä
onnistumattomia yrityksiä auttaa oman onnensa
nojaan jätettyä Suomea. Tanskan hyökkäyksestä
Ruotsi pelastui englantilaisen laivaston avulla,
mutta Ruotsiin lähetetyn euglantilaisjoukon
päällikön kanssa K. A. tapansa mukaan riitaantui,
pakottaen hänet palaamaan takaisin. Suomalaisten
oli mahdoton omin voimin puolustautua, jotenka
Ruotsi nyt menetti tämän maan Venäjälle.
Keväällä 1809 venäläiset idästä ja pohjoisesta ja
tanskalaiset etelästä valmistautuivat
hyökkäämään itse Ruotsiin, mutta siitä huolimatta K. A.,
jonka käytös kävi yhä eriskummallisemmaksi,
sokeasti kieltäytyi ryhtymästä
rauhanneuvotte-liiihin Ja kutsuillasta säätyjä koolle. Ruotsin
johtavissa piireissä tultiin vakuutetuiksi
vallankumouksen välttämättömyydestä ja K. A:n
nauttima kansansuosio hävisi kokonaan nostoväen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
