Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kuu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
155
Kuuba—Kuufalainen kirjoitus
1911 ilmestynyt Greenwichin observatorin
kuu-osaston johtajan Walter Goodacren toimittama
„Map of the Moon". joka on pitkällisen ja
uutteran työn tulos. Valokuvauksen tultua
käytäntöön tähtitieteessä, on k:n valokuvista saatu
parhaita tietoja k:n pinnan muodostuksista.
Etenkin ovat Ameriikan Harvard-, Lick- ja
Yerkes-observatorien ottamat valokuvat antaneet
valaisevia tietoja. Uusin täydellinen k:n kuvasto on
Loewyn ja Puiseux’n Pariisin observatorissa
otetuista valokuvista laatima. K:n pinnalla
huomattavat muodostukset ovat neljää päälajia:
tasangot, kraaterit, vuoret ja halkeamat.
Tasangot peittävät enemmän kuin puolet k:n pintaa,
Hevelin ja Riceioli’n antamien nimityksien
mukaan niitä yhä sanotaan ,.meriksi", „soiksi" tai
,.lahdiksi", vaikka uudempi tutkimus on
osoittanut, että ne varmaan ovat kokonaan vettä vailla.
Kraaterit ovat yleensä ympyrän muotoisia,
vallien ympäröimiä. Vallit ovat sisäpuolelta
jyrkempiä kuin ulkopuolelta. Keskellä kraateria
ylenee tavallisesti vuorisia massoja. Kraatereja
on monta eri muotoa, yleinen tyyppi on
..Rengasvuori". K:n vuoret muistuttavat
suuresti maan vuorimuodostuksia, niitä on
pitkiä selänteitä, yksityisiä kukkuloita j. n. e.
Halkeamat ovat taas kapeita, laaksontapaisia
muodostuksia, jotka kulkevat satoja kilometrejä
kuun pinnan yli, halki vuorien ja merien. Vielä
huomataan useista vuorista säteileviä
muodostuksia, ympäristöä paljon kirkkaampia.
Kuuvuorien korkeuksia on voitu mitata niitten
heittämän varjon avulla. Korkeimmat huiput ovat
n. 8.000 m. yläpuolella ympäröivän tasangon.
K:n vuorien ja tasankojen korkeussuhteita on
erittäin tarkkaan tutkinut m. m. Franz
Bres-laussa. Kuvaliitteistä ja kartasta saamme
tarkemman käsityksen k:n pinnan muodostuksista.
Kartta, joka perustuu Lohrmannin tekemään,
esittää täysikuuta tähtitieteellisessä kiikarissa, siis
ylösalasin käännettynä. Tasangot ovat yleensä
keskellä sekä pohjoispuolella, lukuunottamatta
Etelännierta (Mare australe). Länsirannalla on
selvästi rajoitettu Vaarallinen meri (Mare crisium)
sekä Iledelmällisyyden meri (Mare
foecundita-tis) jonka Pyreneat erottavat Nektarin merestä
(Mare nectaris). Viimemainitut meret ovat
yhteydessä laajan Tyynen-meren kanssa
(Mare-tranquillitatis). Pohjoiseen tästä on
Levollisuuden meri (Mare serenitatis), joka vuorostaan on
yhteydessä Unien järven kanssa (Lacus
somnio-rum). Vielä pohjoisempaan on Kuoleman järvi
(Lacus mortis) ja Kylmä meri (Mare frigoris).
Keskellä kuuta on Höyryjen meri (Mare
vapo-rum), josta ulkonee Vuorovesien lahti (Sinus
æstuum). Etelämmässä ovat Pilvien meri (Mare
nubium) ja Nesteitten meri (Mare humorum), ja
itäänpäin on suuri Myrskyjen valtameri
(Ocea-nus procellarum). jonka kanssa ovat yhteydessä
Sateitten meri (Mare imbrium) ja Kasteen lahti
(Sinus roris). Sateen merestä ulkonee
Sateenkaarien lahti (Sinus iridum) ja sen länsipuolella
on Sumujen suo (Palus nebularum). Kraatereista
on Tyehon paikka (N:o 63) jo paljaallakin
silmällä huomattavissa siitä joka suunnalle
haa-raantuvien pitkien vuoriketjujen ja halkeamien
tähden. K:n vuorimuodostuksien. etenkin
kraa-terien synnystä on monta teoriaa tehty. On
arveltu, että kraaterit ovat samalla tavoin syn-
tyneet kuin maankin tulivuoret, myöskin ovat
k:n vielä hehkumistilassa olevan sisämassan
erilaiset purkautumiset kuoren läpi voineet
aiheuttaa sekä kraaterien että „merien" synnyn;
vieläpä on oletettu, että maan synnyttämä luode ja
vuoksi vielä nopeasti pyörivään k:hun on voinut
aiheuttaa kraaterimuodostukset. Varmoja tietoja
näitten muodostuksien synnystä ei kuitenkaan
ole saatavissa. K:n pinnalla on viime aikoina
luultu havaitun erinäisiä muutoksia. Nämä
havainnot eivät tosin ole kaikkea epäilystä vailla,
kuitenkin on otaksuttavaa, että Kleinin
huomaama kraaterimainen muodostuma likellä
Hy-ginusvuorta todellakin on meidän päivinämme
syntynyt; onko tämä muodostuma
lämpövaihte-lujen vai vulkaanisen toiminnan aiheuttama, jää
kuitenkin ratkaisematta. Lämmön vaihtelut k:n
pinnalla ovat erittäin suuret (n. 300°), se kun 14
päivää on auringon säteilyn alaisena ja
uudelleen 14 päivää pimeänä. Vaihtelun suuruutta
lisää etenkin se seikka, että k. nähtävästi on
kokonaan ilmakehää vailla. Varmaa on ainakin,
että k:n ilmakehän tiheys ei ole edes ’/soo maan
ilmakehän tiheydestä. Vettä ei niin muodoin
myöskään ole olemassa k:n pinnalla; jään
mahdollinen olemassaolo on tutkimuksen alaisena.
K:n valo on täyden k:n aikana ainoastaan n.
’/sjoooo auringon valosta, ja sen lähettämä lämpö
maahan on siksi vähäinen, että se ainoastaan
erittäin tarkkojen mittauksien avulla on
havaittavissa. — ks. Kuunpimennys; tähän
liitekuva K u u. B. 1?.
Kuuba ks. K u b a.
Kuubillinen salpietari, natriumnitraatti,
thile-salpietari (ks. t.).
Kuudennusmiehet (ruots. sexmän), entisiä
pitäjän toimimiehiä meillä ja Ruotsissa. K., joita
mainitaan jo 15- ja 1600-luvuilla, toimivat
kirkollisina järjestysmiehinä, harjoittaen kirkkoherran
ja kirkonisäntäin kera jonkinlaisena
kirkkoneuvostona kirkkokuria, mutta ne saattoivat
aikaisemmin myöskin pitäjänkokouksissa yhdessä
kirkonisäntäin kanssa „seurakunnan valtuutettuina"’
käsitellä kirkkoherran johdolla seurakunnan
asioita yleensä (1650 ja 1675 v:ien papiston
erioikeudet). Kun kirkollinen seurakunta siilien
aikaan oli myöskin maallisena kuntana,
käytettiin k:iä hallintoviranomaisten apuna valvomassa
maallistakin järjestystä pitäjässä. Niinpä vielä
viime vuosisadan alkupuolellakin kehoitettiin
meillä asettamaan kruununpalvelijain avuksi k:iä
sinne, missä niitä ei ennestään ollut. Kun
Suomessa 1860-luvulla kirkollisesta pitäjästä
erotettiin maallinen kunta ja molemmat järjestettiin
uudelleen, hävisivät k. vanhan
pitäjänjärjestvk-sen mukana. K. K-a.
Kuudu (Strepsiceros kudu), kairasarvinen.
komea afrikkalainen antilooppi, jonka koiras
kasvaa 2,5 m:n pituiseksi ja 300 kg:n
painoiseksi. Naaras on paljoa pienempi. Sarvet
suuremmat kuin millään muulla antilooppilajilla.
Pyydetään uutterasti maukkaan lihan ja hyvän
nahan takia (kuva ks. liitettä
Antilooppeja I). P. B.
Kuufalainen kirjoitus, muin. arab.
kirjoituslaji, joka on saanut nimensä Kufan kaupungista;
eroaa kulmikkaine kirjaimilleen n. s.
nasklii-kirjoituksesta, jota painetut arab. kirjasimet
lähinnä muistuttavat. Tavataan etupäässä K-jraa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
