Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Käsiraudat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Käsiraudat, ranteitten ympäri asetettavat,
lukolla varustetut ahtaat rautarenkaat, jotka ovat
kahleilla yhdistetyt toisiinsa; käytetään
vangittujen ja pidätettyjen henkilöiden karkaamisen
estämiseksi. N. M.
Käsite (lat. notio l. [mlat.] conceptus, ruots.
begrepp, saks. Begriff) on ajattelemalla
tarkistettu mielle, s. o. mielikuva, jonka ajatteleva
ihminen on sepittänyt siinä tarkoituksessa, että
se tulisi päteväksi (vrt. Ajatteleminen).
Ne määräykset, jotka ajatteleva ihminen on
koonnut k:seen siihen kuuluvina, ovat sen
tunnusmerkit (esim. „suunnikas” k:n tunnusmerkit
ovat tasapintainen kuvio, suoraviivainen,
nelisivuinen, vastakkaiset sivut yhdensuuntaiset).
Kaikki tunnusmerkit yhteensä ovat k:n
sisällyksenä. Kaikki ne mielikuvat taasen, joihin
k:n tunnusmerkit soveltuvat eli joihin siten k.
itse soveltuu määräykseksi, ovat sen alana eli
piirinä (esim. „luurankoinen” k:n alan
muodostavat kaikki luurankoiseläimet: sanotaan
myöskin että k:n alan muodostavat ne lähinnä
suppeammat käsitteet, „lajikäsitteet”, jotka alistuvat
sen alle; siis „luurankoinen” k:n alan
muodostavat käsitteet imettäväinen, lintu, matelija,
sammakkoeläin, kala). K. voi osoittaa yksilöllistä
esinettä („yksityiskäsite”, esim. Ateena,
maapallo), jolloin sen alana on yksi ainoa
mielikuva eli esine. Mutta k:eiden muodostus saa
erinomaisen suuren merkityksensä ihmisen
henkiselle kehitykselle etenkin sen takia, että hän
sepittää moninaisia ja eriasteisia „yleiskäsitteitä”,
joista jokainen vastaa lukuisia, enemmän tai
vähemmän yhtäläisiä esineitä. Jos k:ttä
„determineerataan” (ks. Determinatsioni)
lisäämällä siihen uusia tunnusmerkkejä, joten sen
sisällys enenee (esim. jos „suunnikas” k:seen
lisätään tunnusmerkit „sivut yhtäsuuret” ja „kulmat
suorat”, joten saadaan k. neliö), niin k:n ala
yleensä vähenee, ja päinvastoin. A. Gr.
Käsiteollisuus ks. Käsityö.
Käsiteollisuusyhdistys ks. Suomen
yleinen käsiteollisuusyhdistys.
Käsittely, yleensä se toiminta, jonka
viranomainen omistaa tehtävälleen ja erittäin
eduskunnan neuvottelu sen ratkaistavaksi jätetyn
hallituksen esityksen tai esitys- tai
anomusehdotuksen johdosta. Ennen ratkaisua kukin asia
joutuu tavallisesti kolmen, joskus vain kahden
eri käsittelyn alaiseksi eduskunnassa. N. M.
Käsityö (juurtunut historiallinen nimitys,
muita nimityksiä käsiammatti,
käsiteollisuus, käsityöammatti,
käsityöteollisuus) tarkoittaa sellaista elinkeinona
harjoitettua aineenjalostustoimintaa, jota
suoritetaan pääasiallisesti käsin ja työkaluilla sekä
paikallisena pikkuliikkeenä välittömästi
kuluttajia varten. Teollisuuden aste- ja
muotokehityksessä k:llä (käsiteollisuudella) on sijansa
kotiteollisuuden ja tehdasteollisuuden välillä. —
Oikeudellisesti Suomen vanha kaupunkilaiskäsityö
perustui ammattikuntasäännöksiin (ks.
Ammattikunta) ja paikalliseen
porvaruusoikeuteen, minkä lisäksi käsityöläisluokalla oli
kunnallisia ja valtiollisia erioikeuksia. Vaikka k:n
vanhat oikeudet ovat hävinneet, on kuitenkin
voimassa olevissa asetuksissa muutamia
erityisemmin käsityöhön kohdistuvia rajoituksia ja
muita säännöksiä. Elinkeinolaki jakaa itsenäiset
teollisen työn harjoittajat itsensä
elättäjiin, jotka työskentelevät yksin tai vaimonsa
tai omain holhuunalaisten lastensa avulla, ja
työnantajiin, jotka käyttävät työapulaisina
muita kuin vaimoa tai holhuunalaisia lapsiansa;
itsensä elättäjät saavat harjoittaa elinkeinoa
ilman ilmoitusvelvollisuutta ja hyvämaineisuuden
ja omavaraisuuden todistusta. Työnantajilla
sitävastoin on mainittu velvollisuus ja heiltä
vaaditaan mainitut todistukset; vaimo saa
harjoittaa teollista elinkeinoa miehensä suostumuksella,
erinäisissä tapauksissa ilmankin sitä;
pahamaineisten elinkeino-oikeus riippuu
viranomaisten luvasta; erikseen luetellut virkamiehet
eivät saa harjoittaa puheenaolevaa elinkeinoa
(vrt. Elinkeinoilmoitus,
Elinkeinovapaus). Oppilassopimuksen saavat
asianomaiset tehdä korkeintaan 5 vuodeksi,
siilien luettuna puolen vuoden „koetusaika”, jonka
kuluessa jompikumpi sopimuksentekijä saa
vapaasti purkaa sopimuksen. Erityisissä
tapauksissa oppilassopimus voi myöhemminkin
purkautua ennen sovittua päättymisaikaa. Työnantajain
tulee „isällisesti” valvoa työntekijäinsä, etenkin
alaikäisten ja oppilaittensa tapoja,
asuntoseikkoja, koulunkäyntiä ammattikouluissa y. m. oloja.
Laissa on myös muutamia määräyksiä
vapaaehtoisesti hankittavasta kisällikirjasta ja
mestarin arvosta. Näissä ja muissa
käsityötä koskevissa julkisissa tehtävissä käytetään
virallisen elinkeinoyhdistyksen välitystä (ks.
Käsityöläisjärjestöt). Muutamat
käsityöntapaiset elinkeinot, kuten ajurien,
nuohoojain y. m. s., ovat viranomaisten laadittavain
järjestysohjeiden ja taksain alaiset. Eräitten
toisten käsityömäisten ammattien olot ovat
terveydellisistä t. m. s. syistä järjestetyt
erityisasetuksilla. Muuten k. on yleisen elinkeinoja ja
teollisuustyöväkeä koskevan lainsäädännön
alainen. — Kansantaloudellisesti k:llä on Suomessa
yhä vieläkin suuri merkitys. Pikkuteollisuudessa
käsityömäinen tuotanto on vallitseva, vaikka uusi
k. onkin omaksunut vanhalle k:lie
tuntemattomia teknillisiä ja kauppatapoja, kuten
työkoneitten, varastotyön, myymäläin käyttämisen.
Vanhoista käsityöammateista ovat sangen monet
kuolleet, mutta toiselta puolen on käsityön
ammattijako yhä jatkunut. Huomattava on käsityön
leveneminen kaupungeista maaseuduille ja
naistyön leveneminen yhä useampiin
käsityöammatteihin. Suomen käsityö oli suhteellisessa
huippukehityksessään menneen vuosisadan alkupuolella.
V. 1850 laskettiin Suomen kaupungeissa olevan
5,161 käsityöntekijää ja 1,988 mestaria, siis
kutakin mestaria kohden 2,6 työntekijää, ja
maaseudulla 8,054 mestaria ja 2,954 työntekijää, ei
siis täyteen 0,4 työntekijää kutakin mestaria
kohden; nämä luvut osoittavat olevan melkoisen eron
kaupunkien ja maaseutujen käsityöläisolojen
välillä. Nykyisiltä ajoilta ei ole julkaistu
seikkaperäistä käsityötilastoa; ainoastaan yksityisistä
kaupungeista on tilastollisia tietoja käsityöstä
saatavissa, ja näkyy niistä, että käsityöntekijäin
luku on absoluuttisesti kutakin työpaikkaa
kohden viime vuosikymmeninä noussut, mutta
kaikkiin teollisuustyöntekijöihin ja koko väestöön
verraten vähentynyt (Tampere).
Teollisuustilastosarja vv. 1884-1908 käsitteli tehdasteollisuuden
yhteydessä osaa käsityölaitoksia (useimpia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
