Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo / 381-382 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Labyrinthidæ ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

381

Labyrinthidæ—Lachmann

382

Mastodonsaurus. Hampaan poikkileikkauspintaa.

hallinnon alaisena sekä liitettiin 1907 Straits
Settlementsiin. E. E. K.

Labyrinthidæ ks. Labyrinttikalat.

Labyrinthodon ks. Labyrintodontit.

Labyrintodontit (Labyrinthodontia),
sukupuuttoon kuolleitten s u o m u s ala m a n t e r i e n
(Stegocephala) ryhmään
kuuluvia suurikokoisia,
vankkaraajaisia sammakkoeläimiä; saaneet
nimensä hampaistaan, joiden
dentiiniaines on omituisen
sokkeloisesti poimuttunut. Paitsi
tyypillistä sukua Labyrinthodon
kuuluvat tähän suvut Capitosaurus,
Mastodonsaurus, Metopias,
Trematosaurus, jotka
ulkomuodoltaan enimmäkseen ovat
krokotiileja muistuttavia muotoja.
Suurimpain pää oli 1/4-1 m pitkä, nikamat
yhtenäiset ja kaksoiskoverot, vatsasuomut
todennäköisesti puuttuivat. L:n jätteitä tunnetaan osittain
myöhäispaleozooisista, s. o. hiili- ja permi-,
pääasiallisesti kuitenkin triaskauden kerrostumista
Euroopassa, Pohjois-Ameriikassa, Etelä-Afrikassa
ja Intiassa. Otaksuttavasti n. s. Chirotherium
(ks. t.) -jäljet juuri ovat l:n käsimäisiä
jalanjälkiä, joita suurin joukoin on tavattu etenkin
Saksan ja Englannin triaskautisissa
kirjavahietakivikerrostumissa. V. A. K-io.

Labyrintti (kreik. laby’rinthos),
sokkelolatomus, jonka muodosti lukuisa joukko toisiaan
risteileviä käytäviä ja huoneita, mutta josta oli
vain yksi ainoa sisään- ja uloskäytävä.
Vanhaan aikaan oli useita labyrintteja. Niistä
tunnetuin oli Egyptissä Fayûmin luona
Moiris-järven rannalla. Se lienee rakennettu n. v. 2200
e. Kr., ja siinä oli yli 3,000 huonetta. Tutkijat
eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, onko
labyrintin raunioita vielä tavattu. — Kreettalaisen
Knosoksen labyrintin rakensi tarun mukaan
Daidalos (ks. t.). Sen keskellä asui
Minotauros-hirviö, jolle ateenalaisten piti maksaa veroa,
kunnes heidän sankarinsa Theseus Ariadnen avulla
voitti Minotauroksen ja pelastui labyrintin
sokkeloista. Nykyään otaksutaan, että tämä
labyrintti on tarkoittanut Knosoksen rikasta ja
suurenmoista palatsia, jonka rauniot viime vuosina
on kaivettu esiin (ks. Knosos). — Kolmas
muinaismaailman labyrinteista on n. s.
„Porsennan hauta" Chiusi’n luona Italiassa. Se on 250 m
ympärimitaten oleva jättiläishautakumpu, jossa
on joukko käytävillä yhdistettyjä
hautakammioita. L. nimitystä käytetään myös
jatulintarhoista (ks. t.). A. M. T.

Labyrinttikalat (Labyrinthidæ),
piikkieväisiin kuuluva kalasuku. Ylemmät nieluluut ovat
muuttuneet monimutkaiseksi, verisuonista
rikkaan limakalvon peittämäksi sokkeloksi, joka on
kidus- ja suuontelon kanssa yhteydessä ja tekee
kaloille mahdolliseksi hengittää ilmaa jonkun
aikaa. L. elävät Itä-Intian, Kiinan.
Sunda-saarien ja Etelä-Afrikan järvissä ja joissa. Niihin
kuuluu m. m. k i i p i j ä kala (ks. t.). P. B.

Lac (lat.), maito; lac argenti, hopeamaito
(= kloorihopea); lac sulphuris, rikkimaito; lac
virginis, immenmaito, emäksisen etikkahappoisen
lyijyoksidin liuos.

Lac (ransk., < lat. lacus), järvi.

Lacaze-Duthiers [loka’z-dytjéf ], He n r i (1821-1901), ransk. eläintieteilijä, tuli 1854
professoriksi Lilleen, 1865 Pariisiin, 1872 Roscoffin eläint.
aseman johtajaksi. Tutki hyönteisiä, nilviäisiä
ja muita alempia eläimiä. Teoksia: „Histoire de
l’organisation et du développement du dentale"
(1858), „Mémoire sur le pourpre" (1859),
„Histoire naturelle du corail" (1864), „Les ascidies
simples des cötes de France" (1874-77), „Le
monde de la mer et ses laboratoires" (1889),
julkaisi v:sta 1872 sarjaa „Archives de Zoologie".

P. B.

Lacépède [lasep&d], Bernard Germain
Étienne de Laville (1756-1825), ransk.
luonnontutkija, professorina Pariisissa; teoksia:
„Histoire des quadrupèdes ovipares et des
serpents" (1788-89), „Histoire naturelle des
reptiles" (1789), „Histoire naturelle des poissons"
(l798-1805), „Histoire naturelle des cétacés"
(1804), „Histoire naturelle de l’homme" (1827).
„Les äges de la nature" (1830). P. B.

Lacerta ks. Sisiliskot.

Lachaise [-së’z], François d’A i x de,
tunnettu nimellä le père L. (isä L.) (1624-1709),
ransk. jesuiitta, Ludvik XIV:n rippi-isä v:sta
1675, neuvoi tätä m. m. kumoamaan Nantes’n
ediktin. Hänen Pariisista itäänpäin oleva
maatalonsa, Mont-Louis, muutettiin 1804 Përe
Lachaise nimiseksi hautausmaaksi.

La Chaussée [-sose’], Pierre Claude
Nivelle de (1692-1754), ransk.
näytelmänkirjoittaja, pani alkuun n. s. comédie larmoyante
nimisen näytelmälajin. joka siirsi draaman
toiminnan porvarillisiin piireihin ja jonka
tarkoituksena oli liikuttaa ja siveellisesti kohottaa katsojia. Hänen huomattavimmat näytelmänsä ovat
„La fausse antipathie" (1734), „Mélanide" (1741).
„L’école des mères" (1744), „La gouvernante"
(1747) ja „L’ecole de la jeunesse" (1749).
[Lanson, „Nivelle de La Chaussée et la comédie
larmoyante" (2:nen pain. 1903).] J. H-l.

Lachisch ks. L a k i s.

Lachmann [löhman], Karl Konrad
Ferdinand Wilhelm (1793-1851). saks. filologi,
uudenaikaisen filologisen tekstikritiikin
perustaja, joka vapautti tekstikritiikin subjektiivisesta
mielivallasta, saattaen sen tieteellisen metodin
alaiseksi. Hän kohdisti kritiikkinsä sekä antiikkiseen että muinaissaksalaiseen kirjallisuuteen.
L:n tuotteista ensinmainitulla alalla mainittakoon
„Betrachtungen über Homers Ilias" (3:s pain.
1874) sekä hänen monet lat. kirjailijoista
toimittamansa painokset, joista etusijalla on
mainittava Lucretiuksen painos. Germanistisella alalla
ovat etevimmät hänen käänteentekevät
„Nibelungenlied"-tutkielmansa, joiden tuloksia uudempi
tutkimus kuitenkin on melkoisesti rajoittanut:
„Über die ursprungliche Gestalt des Gedichts.
Der Nibelunge Not" (1816), painokset „Der
Nihelunge Not und die Klage" (1826), ja
„Zwanzig alte Lieder von den Nibelungen" (1S40).
Viimemainittu sisältää L:n käsityksen mukaan
ainoat aitoperäiset Nibelung-runot. Muita
vanhoja saks. kirjailijoita, joiden kriitillisiä
painoksia L. on julkaissut: Walther von der
Vogeweide (1827), Hartmann („Iwein", 1827;
„Gregor", 1838). Wolfram von Eschenbach (1838),
Ulrich von Lichtenstein (1841). Lisäksi on
mainittava L:n tutkielmat „Über die Leiche der
deutschen Dichter des 12. u. 13. Jahrh." (1829),

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>