Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lappalaiskoira ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Lappalaisten mytologia
">7(i
Akkruvva 1. Avfruvva (= skand. havfru), jonka
ruumiin alaosa on kalan muotoinen. Pahoja
vedenhaltioita on Nekke (=\äcken) ja Ravgga
1. Tsattse-rargga (= norj. draugen). joka
viimeksimainittu on veteen hukkuneen haamu. Veden
hirmuna mainitaan vielä Vessedursses (= suom.
„vesitursas"). Näemme, että useimpien
vedenhal-tiain nimet ovat vierasperäisiä. Yhteisellä
nimellä lappalaiset nimittävät paikallisia
suojelus-henkiä suomalaisilta lainatulla sanalla haldde
(,,haltia"). — Sellainen on kodillakin,
Kuol-lan lappalaiset nimittävät sitä nimellä
Kynde-jiellc (..koti-eläjä") sekä Part-hozjia
(^pirtti-isäntä") ; viimeksimainittu, joka nähtävästi 011
tullut venäläisten taholta, asuu tuvassa tulisijan
ääressä eikä, kuten suomalais-ugrilaiset
kodin-haltiat, kodan perällä. — Vainajien ja niistä
kehittyneitten haltiain rinnalla on lappalaisilla
invös mahtavia 1 u o n n o n h a 1 t i o i t a.
Auringolle (Beive- 1. Sala-neida =
.^urinko-neito" : norj. lp. bäivve (ks. t.) = aurinko), jonka
uhrikuvan lappalaiset skandinaavien tavalla
muodostivat r e n k a a n muotoiseksi, he uhrasivat
valkoisia ulirieläimiä. Huomattavin uhri juhla oli
juhannuksen aatto, jolloin Euijan lappalaisilla
oli tapana keittää puuro auringon kunniaksi.
Ukkosjumalaa nimittivät läntiset lappalaiset
nimellä Horagalles (ks. t., myös Torat-uros), ja
pitivät sitä vanhana miehenä (aija: ks. t.).
Muodostaessaan sen uhrikuvan he asettivat sille v
a-saran käteen: joskus on ukkosjumalan
tunnusmerkkinä kaksikin vasaraa. Niin hyvin
ukkoshal-tiaan liittyvät uskomukset kuin itse nimikin
Horagalles (Tore-karl, „Thor-mies") ovat
skandinaaveilta lainattuja. Samoin 011 laita Suomen
lappalaisten palvoman ukkosjumalan puolison
Raudnan. jolle pihlajat olivat pyhitetyt ja
jonka nimi johtuukin islantil. reynir (ruots. rönn
= pihlaja) sanan alkuskandinaavisesta vastineesta.
Omaperäinen ukkoslialtian nimitys on Diermes
ks. t.), Kuollan lappalaisten Tirmes 1. Ticrmes,
jolle viimeksimainittujen ei tunneta uhranneen.
Ukkoshaltian rinnalla esiintyy noitarummulla
toinenkin mahtava, naapureilta lainattu
jumaluus-olento, Norjan ja Ruotsin lappalaisten
Viiralden-olmai („maailman mies"), joka viimemainituilla
tavataan myöskin Storjunkare nimisenä.
Kuvissa sillä 011 kuokka kädessä, joka paremmin
kuin mikään osoittaa sen eteläistä alkuperää.
Uhratessaan sille lappalaiset sitoivat sen uhrikuvaan
poron sukupuolielimet, sillä
Väralden-olmai oli ennen kaikkea hedelmällisyyden jumala.
Teuraitten ohella sille uhrattiin myös
maan-viljelysesineitä, kuokkia ja lapioita. Sekä
pal-vontatapa että jumaluusolennon nimi muistuttaa
skandinaavien Freyr (ks. t.) jumalaa, jota
toisinaan nimitetään myös nimellä Veraldar goö
(„maailman jumala"). Tämän jumalan
uhrialttarin ääreen lappalaiset pystyttivät korkeita
puu-patsaita. ..jotta jumala niillä voisi kannattaa
maailmaa". Lappalaisten ..maailmanpatsaita"
vastaa germaanilainen irminsuHks. t.;
„maailmanpyl-väs"). Kolmattakin, skandinaavien suurta tuulen
ja merenkulun jumalaa (Njorör, ks. t.) lappalaiset
ovat palvoneet Biegga-galles 1. Biegg-olmai
(„tuulimies") nimisenä uhraten sille veneitä.
Vieraita, maanviljelyskauden haltioita lienevät
myös Ruijan lappal. Jisen-olmai („härmämies"),
jota palvottiin pakkassäällä, sekä Hana- 1. Ruona-
nieidda (pälveneito?), joka 011 .,keväällä ensiksi
viheriöitsevien tunturien valtiatar".
Synnytyksen suojelushenget Haderakka („manner-akka".
vrt. ruots. jordegumma), ja hänen kolme tytär
tään Sar-akka 1. Sar-edni, Juks-akka 1.
Stäuk-edne („jousiakka") ja TJks-akka („oviakka"),
joiden uskottiin asuvan kodan lattian alla ja joille
Ruijan lappalaisilla on ollut tapana uhrata r u
k-keja sekä vierasperäisiä ulirieläimiä, vastaavat
skandin. n o r n i a ; samoin vastaa uhripuuro.
jonka lapsensynnyttäjät nauttivat „akkojen"
kunniaksi. färsaarelaisten nornagreytur ateriaa.
Katolisena aikana 011 Sar-akka tullut vastaamaan
Neitsyt Maariaa ja sen nimeen on liittynyt pari
omituista menoa: Sar-akka-k a s t e ja Sar-akan
ehtoollinen, jotka eivät ole muuta kuin
kirkon sakramenttien matkimista. Katoliselta ajalta
polveutuu myös jumalakolminaisuus: Raöieti
attse, Raftien akka ja Raöien bardne t,,Haltian
isä, vaimo ja lapsi"), jotka kukin erikseen ovat
kuvatut noitarummulle. Samanaikaisia ovat myös
..pyhät miehet" ailekes olbmak, joille perjantai-,
lauantai- ja sunnuntaipäivät olivat pyhitetyt.
— Jumalain ja ihmisten välittäjänä oli
lappalaisilla erityinen henkilö: n o i t a. joka
tainnos-tilassa 1. loveen lankeamalla etsi tietoja etäisistä
seuduista, jopa itse kuolleitten kodista.
Irtautuessaan ruumiista uskottiin tietäjän sielun
voivan muuttautua milloin minkin eläimen
muotoon. porona (saivvo-sarva) se kiiti maita myö
ten. lintuna (saivvo-lodde) se lensi ilman halki,
kalana (saivvo-guöllej se sukelsi syvyyksien läpi.
käärmeenä (saivvo-guarms) se luikerteli maan
sisässä. Loitsiessaan käytti noita rummun
tapaista esinettä (gobdas 1. gobdes, ks. t.), jonka
kehys valmistettiin varjopaikassa kasvaneesta
puusta joko seulanvanteen (seularumpu) tai
kulhon (kulhorumpu) muotoiseksi; kädensijan
vastaiselle puolelle kiinnitettiin puunauloilla tai
lihas-säikeillä säämysköity, sileäksi pingoitettu
poronnahka. Helistimiksi ja koristeiksi ripustettiin
rumpuun metallihelyjä, vieläpä eläinten korvia,
kynsiä j. n. e. Paitsi alkuperäisen tavan mukaan
kiihoitusvälineenä lappalaiset käyttivät rumpuaan
myöhempinä aikoina myös arpomiseen. Sen
vuoksi kirjaeltiin sen kalvolle lepänkuorivärillä
kaikenlaisia kuvioita. Siihen piirrettiin jumalat
ja haltiat, taivaankappaleet, metsä- ja
kotieläimet. kodat ja ruoka-aitat, karjatarliat ja
kalastusveneet. sanalla sanoen kaikki, mikä
erikoisemmalla tavalla kiinnitti lappalaisen huomiota.
Tiedustellessaan arpoja asetti messiukirenkaista
valmistetun arvan rummun kalvolle ja alkoi
sitä hypittää poronsarvisella vasaralla
nähdäkseen, mihin kohtaan arpa vihdoin asettui. Jos
se pysähtyi jonkun jumalankuvan kohdalle, oli
se merkkinä siitä, että jumala oli uhrin
tarpeessa. — Uhrit toimitti joko perheen isä tai
noita. Ruijan lappalaisten uhripapilla oli
erikoinen virkapukukin: hartioilla oli valkoinen
liinavaate, oikeassa käsivarressa vaskiketju, vyö oli
sidottu vasemman olkapään yli oikean kainalon
alitse, sitäpaitsi oli papilla naisjumalille
uhratessaan liinalakki päässään. Toisinaan hän oli
lisäksi koristettu kukkaisseppeleellä. jommoinen
kierrettiin myös uhriteuraan päähän. Tämä
uhri-asu, joka on ollut käytännössä vain mainitulla
rajoitetulla alueella, todistaa etelämaalaista
vaikutusta ja osoittaa, että roomalaisen kulttuurin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
