Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lehmä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Anatominen selitys lehmästä.
47. Sääriluu
48. Pohjeluu
49. Nilkka- (kinner-)
nivel
50. Nilkkaluut
51. Kanuunaluu (yht.
jalkapöydän luut)
52—54. Varpaiden
luita
55. Korvat
56. Otsa
57. Naama
58. Sieraimet
59. Turpa
60. Kaulanalus
61. Kaula
62. Säkä
63. Utaret
64. Napa
65. Juoksutusmaha
66. Pötsi
67. Virtsarakko
68. Lehtimaita 1.
sata-kerta
69. Verkkomaha
70. Pallea
71. Maksa
72. Keuhkot
73. Sydän
74. Henkitorvi
75. Ruokatorvi
76. Perna
77. Munuaiset
78. Peräaukko
79. Emätin
1. Etuhampaat
2. Etumaiset
poskihampaat
3. Takimaiset
poskihampaat
4. Nenäiuu
5. Välileuanluu
6. Yläleuanluu
7. Alaleuka
8. Silmäkaari
9. Silmäkuoppa
10. Otsaluu
11. Iesluu
12. Ohimoluu
13. Otsaluunhuippu
14. Niskaluu
15. Kaulanikamat
16. Selkänikamat
17. Lannenikamat
18. Ristiluu
19. Häntänikamat
20. Kylkiluut (13
paria)
21. Rintalasta
22. Kylkiluitten
rustot
23. 24. Lapaluu
25. Olkapää
26. Olkaluu
27. Olkanivel
28. Kyynärnivel
29. Kyynärpää
30. Värttinäluu
31. Kyynärluu
32, 33. Ranneluut
34. Kanuunaluu (yht.
välikämmenluut)
35—39. Varpaiden
(sormien) luita
40-42. Lonkkaluu
(41 suoliluu, 42
istuinluu)
43. Lonkkanivel
44. 45. Reisiluu
46. Polvilumpio
ziiu, Fiehtelgebirgeen. Vogelsgebirgeen j. n. e.).
Nykyään ovat alankomaiset rodut yleiset
kaikkialla Saksan tasangoilla ja jokilaaksoissa.
Sveitsiin. Bernin seuduille, luullaan sikäläisen
suuri-otsaisen (frontosus) karjan (Bernin, Simmentalin
y. m.) tulleen burgundilaisten mukana
Skandinaa-viasta (Gotlannista) 400-luvulla. Myöskin
pitkä-sarvista, harmaata aromaan karjaa (primigenias)
tiedetään jo aikaiseen (n. 600-luvun alussa) tuodun
Unkarista Sveitsiin ja Italiaan. — Samaan
tapaan kuin edellä olevat tiedot keskisen Euroopan
karjarotujen levenemisestä eivät ole varmoiksi
todistettavissa, ovat tiedot muidenkin Euroopan
maiden suhteen enimmäkseen heikoilla perusteilla.
Sitenpä on vanhain skand. tarujen mukaan ollut
liuotsissa kolme eri karjarotua. Pohjoisilla
asukkailla oli sarveton, pieni, melkein valkea
vuoristo-rotu („FjälIras"), joka mahdollisesti on voinut
tulla sinne idästä päin. Etelä-Ruotsissa
(Skå-nessa) kerrotaan olleen musta- tai mustankirjava,
sarvellinen ja isompi lehmärotu, joka oli myös
levinnyt Tanskaan, ja sittemmin tänne
goottilaisten tuoma kolmas rotu (Gotlannin rotu), joka oli
kellertävä tai punainen, sarvellinen ja kookas.
Suomeen ja Pohjois- Venäjälle näyttää alkuaan
levinneen pieni, usein sarveton
primigenius-muo-toinen karja. Sittemmin olojen kehittyessä ovat
kansojen yhdysliike, sodat ja kaikenlaiset
taloudelliset pyrkimykset vaikuttaneet sekä eri
rotujen olinpaikkain vaihtumiseen että uusien
rotujen syntymiseen. Varsinkin on risteyttämisellä
eri rotujen kesken saatu aikaan paljon eri tuo-
tantotarkoituksiin soveltuvia muotoja. Sentähden
ovatkin enimmät nykyajan 1.-rodut johonkin
määrin sekoituksen tuloksia. — Nykyajan l.-r
o-d u t saattaa ryhmittää monella tavalla eri
jakoperusteiden mukaan, esim.: I luonnon-,
maatiais-ja jalostetut rodut, II ylänkö- (vuoristo-), aro- ja
alankomaiden rodut, III maito-, liha- ja työrodut
ynnä rodut, joilla nämä tuotanto-ominaisuudet
ovat suuremmassa tai vähemmässä määrin
yhdistettyinä. Tav. noudatetaan maantieteellistä jakoa
eri rotujen kotiseutujen mukaan, kun
aikaisemmin mainittu tieteellinenkin ryhmittely on
käytännössä mahdoton seurata. Tässä mainittakoon
eri maiden tärkeimmät lehmärodut ja -tyypit:
itäeurooppalainen arokarja, jota on
Etelä-Venäjällä, Podoliassa, Moldovassa,
Unkarissa y. m., karvaltaan vaalean-hopeanharmaa,
sarvet suuret, korkeajalkainen, kapeahko vartalo,
hyvä työjuhta, lypsää vähän (n. 800 kg vuod.),
mutta rasvaista maitoa (4-5%), kestävä,
nopealiikkeinen. Samaa alkuperää on myös karja
Itä-Sveitsin rajaseuduissa. Harmaanruskea
alppikarja (Braunvieh), jolla on nimet
niiden Sveitsin eri paikkakuntien mukaan, missä
se on kotiutunut, kuten Schwyzin ja Algaun rotu
(ks. t.), jonka vuotuinen maidontuotanto on
paremmissa karjoissa keskimäärin 3,000-3,500 kg
lehmää kohti ja rasvaisuus 3,6-3,7
Länsi-Sveitsissä on kirjava alppikarja
(Fleck-vieli), minkä tunnetuin rotu on Simmentalin
karja. Tämä viimemainittu on ryhdikästä, isoa,
kaunista, kellervän- t. punakirjavaa lypsykar-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
