Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leicester ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
74!)
Leicester
750
n im. jo aikaisemmin keksinyt
„fluksioni-meto-dinsa", joka sisälsi saman perusaatteen, mutta
toteutti sen epätäydellisemmässä muodossa kuin
L:n keksintö. -— Jumaluusoppineena L. harrasti
sovinnon aikaansaamista katolisen ja
protestanttisen kirkon välillä, keskustellen sitä varten
Spi-nolan ja Bossuefn kanssa; näiden yritysten
rauettua tyhjiin hän harrasti luterilaisen ja
reformee-ratun kirkon yhdistystä, mutta tämäkin hanke
raukesi sillä kertaa tuloksia tuottamatta. -—
Oikeus- ja valtiotieteessä, historiassa,
kielitieteessä y. m. tieteenhaaroissa L. on harjoittanut
ansiokkaita tutkimuksia. Ollen vilkkaassa
kirjeenvaihdossa lukuisien oppineitten kanssa
ympäri maailman L. keräili monenlaatuisia
tieteellisiä aineksia, m. m. suomensukuisiakin kieliä
koskevia kielennäytteitä. Inhimillisen tiedon
kaikkia aloja käsittelevät tutkimuksensa hän
nerokkaasti yhdisti ominaiseksi filosofiseksi
kokonaisjärjestelmäksi. Mutta hän ei ehtinyt julkaista
tutkimustensa tuloksia viimeisteltyjen teosten
muodossa, vaan enimmäkseen ainoastaan
kirjoitelmissa. jotka ovat hajallaan aikakauskirjoissa
ja tieteellisten seurain julkaisusarjoissa. Sen
ohessa hän jätti jälkeensä hyvin laajan
tieteellisen kirjeenvaihdon, sekä paljon muita
käsikirjoituksia. L:n tieteelliset kirjoitukset ovat
enimmäkseen ranskan- tai latinankieliset, mutta hän
harrasti lämpimästi myöskin saksan kirjallista
kehittämistä.
Laajahkossa teoksessa „Théodicée" (Jumalan
oikeudenmukaisuuden puolustus. 1710) L. esittää
uskonnonfilosofiansa. Kokonaisfilosofiansa hän on
esittänyt m. m. vähäisessä kirjoituksessa
„Mona-dologie". L:n kootut filosofiset teokset julkaisivat
Haspe (..Oeuvres philosophiques", 1765). J. E.
Erdmann („Opera philosopliica", 1840), Gerhardt
(,.Die philosoph. Schriften von L.", 7 os.,
1875-00). Hänen kaikkien teostensa kokonaispainoksen
toimitti ensiksi Dutens („Opera omnia". 6 os.,
1768). Sittemmin ovat täydellisempien
kokonaispainoksien julkaisemista aloittaneet Pertz
(ilmestynyt ,,Geschichte", 4 os.. 1843-47. ja
,.Mathema-tische Schriften". toim. Gerhardt, 7 os., 1849-63),
Foucher de Careil („Oeuvres de L.", ilm. 7 os.,
1S59-75), Klopp (ilm. ,.Historiscli-politische u.
staatswissenschaftliche Schriften", 13 os.,
1864-85). Guhrauer on julkaissut ,,L:s Deutsche
Schriften" (2 os., 1838-40).
L:n filosofinen maailmankatsomus on
yksilöllisyyden ja henkisyyden oppia. Kaikki olevainen
on sen mukaan kokoonpantu jakamattomista,
häviämättömistä alkuosasista, ,,monadeista", jotka
sisäiseltä olemukseltaan ovat sielullisia, tajuavia
olentoja. Aineelliset kappaleet ovat
monadi-ko-koumuksia. Sielullista elämää on lukemattomissa
eri selvyydenasteissa. Ne monadit, jotka
muodostavat näennäisesti kuolleita ainejoukkoja, ovat
ikäänkuin syvässä unessa eli tainnuksissa; niillä
on ainoastaan hyvin heikkoja, tajuttomia
mielikuvia („petites perceptions"). Korkeammalle
kannalle kohoovat ne monadit, jotka ovat elimistöjen
keskuksina, — eläinten sielut, joissa on selviä,
ta-jullisia havaintoja ja muistia, sekä ihmishenget,
joilla on itsetajuntaa ja järkeä, s. o. kykyä
käsittää yleisiä totuuksia ja Jumalaa. Jokainen
monadi on ,.elävä maailman kuvastin" („miroir
vivant de l’univers"), maailman pienoiskuva,
..mikrokosmos"; se kuvastaa sisäisissä mielikuvis-
saan koko maailmankaikkeuden, mutta
suurimman osan siitä ainoastaan hyvin hämärien,
syvään tajuttomien mielikuvien muodossa. Mutta
L. ei kumminkaan myönnä monadien
varsinaisesti saavan vaikutuksia ulkomaailmasta.
Jokainen monadi on muka täydelleen itsenäinen
substanssi, sillä ,.ei ole mitään ikkunoita", joita
mitään voisi tulla sisään siihen. Se seikka, että
kaikki oliot kuitenkin näennäisesti lakkaamatta
ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa,
perustuu „ennalta asetettuun sopusointuun"
(..harmonia præstabiliia"), s. o. siihen, että Jumala alusta
alkaen on luonut kaikki monadit niin, että
jokainen kehittyy sopusuhtaisesti muiden kanssa ja
koko maailmanjärjestyksen kanssa, vaikka se
kehittyy omasta sisällisestä välttämättömyydestä.
Uskonnonfilosofiassa L:n huomio kiintyy
etenkin ,.pahan probleemiin", s. o. siihen
kysymykseen, kuinka maailmassa oleva paha sopii yhteen
Jumala-aatteen kanssa. Hänen mielestään
täytyy ehdottomasti olettaa, että luomishetkellä
Jumalan viisaudessa oli selvä kuva kaikista
mahdollisista maailmoista, joita hän olisi voinut luoda,
ja että hänen hyvyytensä valitsi ja toteutti
paraan mahdollisen. L. koettaa sentähden osoittaa,
että kaikkea maailmassa olevaa pahaa. —
ruumiillista ja henkistä kärsimystä, siveellistä
pahaa y. m., — voi käsittää paljaaksi
puutteellisuudeksi, rajoitukseksi; paha ei ole mikään
itsenäinen hyvän vastavoima, vaan se on ainoastaan
alempi täydellisyyden aste eli välttämätön
seuraus siitä, että maailman muodostavat äärelliset,
rajoitetut olennot eli monadit, jotka tietysti eivät
saata olla ehdottomasti täydelliset, niinkuin
Jumala. [Guhrauer, ,,G. W., Freilierr v. L." (2 os.
1842, ynnä ..Nachträge" 1846); K. Fischer, „Gesch.
d. neuern Philos." III; E. Pfleiderer, ..L. als
Pat-riot, Staatsmann u. Bildtingsträger" (1870) ;
Cassi-rer, „L.’ System in seinen wissenschaftl:n
Grund-lagen" (1902); L:n suomensukuisia kieliä
koskevista kielitieteellisistä aineskokoelmista ks.
Setälän kirjoitusta .,Suomi", 3:s jakso V.]
A. Gr.
Leicester [lesta], 1. Simon de Montfort.
L:n jaarli, ks. Montfort.
2. Kobert Dudley, L;n jaarli (1532 t.
1533-88), Englannin kuningatar Elisabetin
suosikki. Northumberlandin herttuan poika.
Kauneutensa ja hienon käytöksensä tähden hän
pääsi kuningattaren suureen suosioon ja sai
runsaasti armonosoituksia, vaikka olikin lahjoiltaan
vähäpätöinen ja luonteeltaan tunnoton.
Kunnianhimoissaan L. toivoi pääsevänsä Elisabetin
puolisoksi, teki vehkeillään tyhjiksi kuningattarelle
muualta tehdyt naimatarjoukset ja epäiltiin oman
vaimonsa Amv Robsartin murhauttamisesta. V.
1564 hänet nimitettiin L:n jaarliksi. Kun Maria
Stuart 1568 oli joutunut Elisabetin vangiksi, oli
L. ensin puuhaavinaan hänen vapauttamistaan
sekä naittamistaan Norfolkin herttualle, mutta
ilmaisi sitten tämän aikeen Elisabetille. V. 1585
L. lähetettiin sotajoukon etunenässä
alankomaalaisten avuksi Espanjan hallitusta vastaan;
nimitettiin Alankomaiden maaherraksi, mutta
osoittautui kykenemättömäksi ja riitaantui pian
mielivaltaisuutensa tähden alankomaalaisten
kanssa sekä kutsuttiin pois seur. v. Toinen
samanlainen yritys päättyi yhtä huonosti (1587).
Armadan hyökkävksen aikana L. kuitenkin vielä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
