Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Leif ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7ö5
Leijona-apina—Leijonhufvud
756
Leijonia.
kumi, vaan karttaa päinvastoin häntä, missä
vain voi. — Ennen oli 1., jota jo vanhastaan
pidettiin „eläinten kuninkaana", paljoa
laajemmalle alueelle levinnyt kuin nyt. Vanhalla ajalla
sitä vielä tavattiin Kreikassa ja
Makedoniassakin, mutta ahkerien metsästyksien kautta (jo
roomalaiset käyttivät niitä sadottain
sirkusnäy-tännöissään) se 011 huomattavasti vähentynyt ja
vetäytynyt erämaiden asumattomiin seutuihin.—
L. on jo ammoisista ajoista ollut voiman ja
rohkeuden esikuvana. Sen kuvat koristavat
rakennuksia, kuvapatsaita, sekä useiden maiden
vaakunoita tai lippuja. P. B.
Leijona-apina (Hapale leonina), 20-22 cm pitkä
(häntä yhtä pitkä), Etelä-Ameriikassa elävä
kynsiapina, jolla on pitkä, keltainen harja ja
pitkäkarvainen häntä. Punankeltainen 1.
(II. 1. Midas rosalia) 011 samoissa seuduissa asuva,
edellistä vähän isompi, samaan sukuun kuuluva
apina. Häntä tällä on ruumista paljoa pitempi.
P. B.
Leijonhufvud [-hüvud], vanha ruots.
aatelissuku. jonka polviluku voidaan johtaa 1300-luvun
keskivaiheilta asti. Siihen kuului m. m. ritari
ja valtaneuvos Eerik Abrahaminpoika L.
(naimisissa Ebba Eerikintvtär Vasen, Kustaa I:n
pikkuserkun, kanssa), joka sai surmansa
Tukholman verilöylyssä 1520. Hänen lapsiansa olivat
allamainitut Margareeta, Sten ja Märta L.
Sukunimeä ruvettiin käyttämään vasta 1500-luvun
lopussa, ja yksi haara muutti sen seur. vuosisadan
alussa L e w e n h a u p t i k s i.
1. Margareeta L. ks. Margareeta,
Uuotsin kuningatar.
2. StenEerikinpoikaL. (1518-68),
valta-neuvos, minkä arvon hän saavutti jo 1541, kävi
lähettiläänä Ranskassa, ja oli käskynhaltijana
Ttägöötanmalla ja Smftlandissa. V:n 1556 lopussa
hän määrättiin johtamaan sitä Suomesta
Venäjälle menevää lähetystöä, joka sitten teki
rauhan Novgorodissa 2 p. hulitik. 1557. Eerik XIV:n
kruunauksessa L. korotettiin vapaaherraksi, ja
lähetettiin kaksi vuotta myöhemmin kuninkaan
uaimisasioissa Hesseniin, mutta pantiin Tanskassa
vankeuteen, jossa oli kauan aikaa. V. 1567 L.
oli niiden Ruotsin suurmiesten joukossa, jotka
kuningas Upsalassa vangitutti, ja ainoastaan
sattuma pelasti hänet kuolemasta. Juhana ja Kaarle
herttuain noustessa kapinaan 1568 L. liittyi
heihin, sisarenpoikiinsa, ja sai Tukholman
valloituksessa erään drabantin pertuskasta haavan, josta
kuoli muutamia päiviä sen jälkeen 5 p. lokak.
1568. Kiitokseksi L:n ansioista Juhana korotti
hänen leskensä, Ebba Maununtytär
Lilliehöök in lapsineen kreivilliseen arvoon, suoden
heille Raaseporin kreivikunnan Suomessa. „Kreivi
Ebba" oli kipakka rouva, joka ylimystön ja
Juhanan välin myöhemmin särkyessä m. m. lausui,
että „hän oli nostanut kuninkaan valtaistuimelle
ja voisi sattua niinkin, että hän jälleen panisi
kuninkaan viralta".
3. Märta L. (1520-83), edellisen sisar, tuli
1538 Svante Sturen puolisoksi, sen jälkeen kuin
vanhempi sisar Margareeta, Sturen entinen
morsian, oli joutunut Kustaa Vaasan
kuningattareksi. Avioliitto näyttää olleen onnellinen ja
siinä syntyi 14 lasta. Mutta kesällä 1567 hänen
miehensä ja kaksi toivorikasta poikaansa Upsalan
murhissa joutuivat Eerik kuninkaan epäluulojen
uhriksi. Ei sovi sentähden kummeksia, että rouva
Märta rahoilla ja kalleuksilla auttoi herttuoita,
kun nämät, seur. v. panivat Eerikin pois
valtaistuimelta. Leskenäkin hän oli Ruotsin
rikkaimpia ja mahtavimpia ylimyksiä, luonteeltaan
toimelias ja voimakas, niin että häntä sanottiin
„Märta kuninkaaksi". Alustalaisiaan talonpoikia
hänen kerrotaan kovuudella kohdelleen. Monta
kohtalon iskua Märta L. oli eläessään kokenut,
ja kuolema kuitenkin pelasti hänet näkemästä,
kuinka kaksi vielä eloon jäänyttä poikaa
parhaimmassa miehuuden iässä temmattiin pois ja
kolme vävyä Kaarle herttuan aikana mestattiin
sekä neljäs kuoli maanpaossa.
4. Aksel Steninpoika L. (1554-162?),
valtaneuvos, Raaseporin kreivi, L. 2:n poika,
tuli valtaneuvokseksi 1586 ja määrättiin seur. v.
Suomen käskynhaltiaksi, jossa virassa oli kolme
vuotta. Osa hänen tässä virassa pitämästä
virallisesta diariumistaan on säilynyt (painettu
Hist. arkiston XV:een osaan). V. 1589 hän,
kuninkaitten Juhanan ja Sigismundin tavatessa
toisensa Tallinnassa, Suomen aateliston kanssa lähti
sinne ja sai tehtäväkseen johtaa
rauhankeskusteluja venäläisten kanssa Narvassa. Hän otti
silloin osaa niihin valtaneuvoston ja aatelin
hank-keihin, jotka tarkoittivat estää Sigismundin
paluuta Ruotsiin, ja joutui siitä syystä muiden
kanssa Juhanan vihoihin sekä menetti kaikki
virkansa (hänen kuninkaalle kirjoittamansa nöyrä
anteeksipyyntö on painettu Hist. arkiston XX :een
osaan). Hän vetäytyi nyt kotikartanoonsa
Gräfs-näsiin Länsigöötanmaalle, jossa hänen tyrannina
kerrotaan hallinneen alustalaisiansa. Juhana
kuninkaan kuoltua L. ensin liittyi Sigismundiin ja
parjasi kiivaasti herttuata saaden nyt
valta-neuvoksenvirkansa takaisin. Mutta jonkun ajan
perästä hän muutti kantaansa ja esiintyi
herttuan puoluelaisena sekä otti ainoana
valtaneuvok-sista osaa Arbogan valtiopäiviin. Linköpingin
valtiopäivillä 1600 hän oli valtaueuvosten
tuomarien joukossa, mutta kuu hän tällöin vastusti
näiden kuolemantuomiota, näyttää Kaarle
herttuan epäluulo häntä vastaan uudestaan
heränneen. Pian tuittupää L. ja rautainen herttua oli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
