Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo / 833-834 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lepidus ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

833 Lepidus—Leppiniemi
Lepidotus.

sekä isot selkä- ja rintaevät ja voimakas pyrstö,
jonka yläliuska oli puoleksi suomujen peitossa.
Suurin tunnettu laji
L. maximus saavutti
1,7 m:n pituuden.
Jätteitä tavattu
etupäässä Euroopan ja
Aasian (Dekanin)
trias-, jura-ja
liitukerrostumissa. Erittäin rikas hyvin säilyneistä Lepidotusten
luurangoista on Lyme Regisin alalias-muodostuma
Englannissa. V. A. K-io.

Lepidus, Marcus Æ m i l i u s (k. 12 e. Kr.),
roomal. valtiomies, oli prætorina 49 e. Kr.,
konsulina 46 yhdessä C. Julius Cæsarin kanssa, myös
Pontifex maximus, muodosti Cæsarin murhan
jälkeen M. Antoniuksen ja Octavianus
Augustuksen kanssa kolmiliiton 43, asettui myöhemmin
Octavianusta vastaan, mutta pakotettiin alistumaan
ja poistumaan valtiollisesta elämästä, vrt. Aug u s t u s. K. J. H.

Lépine [-pi’n], Louis Jean Baptiste (s.
1846), ransk. virkamies, oli mukana Ranskan ja
Saksan välisessä sodassa 1870-71, toimi
sittemmin asianajajana Lyon’issa ja prefektinä useissa
departementeissa; tuli 1886 Pariisin
poliisihallituksen ylisihteeriksi ja 1893 Pariisin
poliisipäälliköksi, jossa toimessa on osoittanut suurta
taitoa ja harrastanut poliisilaitoksen uudistamista.

J. F.

Isompi lepinkäinen.

Lepinkäiset (Laniidæ) ovat varpuslintuja, jotka
runsaslajisina ovat levinneet koko vanhaan
maailmaan sekä
Pohjois-Ameriikkaan. Niiden suuruus
vaihtelee varpusen
kokoisista rastaiden
kokoisiin. Nokka on
sivuilta litistynyt,
yläleuan kärjen
takana on terävä
„hammas”.
Höyhenistö on pehmeä;
pyöreät sieraimet lyhyiden höyhenten ja sukasten
peittämät. Muutamat muodot viittaavat
sukulaisuuteen varisten ja paarmalintujen kanssa. —
Pesivät pensaikkoihin ja puihin; munat
täplikkäitä. Elintavat vaihtelevat; meikäläiset lajit,
isompi l. (Lanius excubitor) ja pienempi l.
(Lartius collurio) käyttävät ravintonaan
enimmäkseen isoja hyönteisiä, joita kiinnittävät pensaiden
piikkeihin ja oksahankoihin. Syövät myöskin
pikkulintuja ja varsinkin näiden poikasia.
Edellinen laji on noin räkättirastaan kokoinen,
valkean-, siniharmaan-.ja mustan-kirjava;
jälkimäinen pienempi, leivosen kokoinen ; koiras valkean-,
tuhkanharmaan-, ruusunpunaisen- ja
mustankirjava, selkä punaruskea. Naaras on ruosteenruskea
selkäpuolelta, likaisenharmaa vatsapuolelta. Isompi
l. on levinnyt laajalle alalle melkein koko
pohjoiselle pallonpuoliskolle, Suomessa sitä tavataan
pesivänä ainoastaan Lapissa ja maan pohjoisosissa.
Pienemmän l:n pesimisalue rajoittuu Eurooppaan.
Länsi- ja Lounais-Aasiaan ja Afrikkaan. Meillä
Etelä- ja Keski-Suomessa. E. W. S.

Lepiota ks. Helttasienet.

Lepisma ks. Sokeritonukka.

Le Play [ləple’], Pierre Guillaume Frédéric (1806-82), ransk. vuori-insinööri ja
yhteiskuntatieteilijä; toimi lopuksi Ranskan
kaivosten ylitarkastajana ja tuli senaattoriksi
ja valtioneuvoston jäseneksi. Suurimman
kuuluisuutensa L. saavutti yhteiskunnallisten olojen
tutkijana. Laajoilla Euroopassa ja Länsi-Aasiassa
tekemillään matkoilla hän tutki erityisesti
työväen oloja kiinnittäen huomionsa yksityisiin
työväenperheisiin ja tehden tarkkoja havaintoja
niiden oloista. Teoksessaan „Les ouvriers européens.
Études sur les travaux, la vie domestique et la
condition morale des populations ouvrières de
l’Europe, précédé d’un exposé de la méthode
d’observation” (1855) hän esitti 36
talous-budgettia ja kertomusta eri asteilla olevista
työväenperheistä. L:n 1856 perustama yhdistys
„La société d’économie sociale” on jatkanut
tällaisten kertomusten julkaisemista kokoelmassa
„Les ouvriers des deux mondes”. Hänen muista
teoksistaan mainittakoon: „La réforme sociale en
France” (1864), „L’organisation du travail”
(1870), „L’organisation de la famille” (1871), „La
constitution essentielle de l’humanité” (1881). L.
oli Ranskan katolis-sosiaalisen liikkeen
vapaamielisen suunnan alkuunpanijoita. Hänen
yhteiskunnallisia parannuskeinojansa olivat oma apu,
Jumalan kymmenen käskyn noudattaminen,
työnantajain huolenpito työntekijöistä, perhe- ja
auktoriteettihengen vahvistaminen. Hänen
perustamaansa koulukuntaa, johon luetaan m. m. Cl.
Jannet ja Ch. Perin, sanotaan „yhteiskunnallisen
rauhan koulukunnaksi”. Sen keskuksena on
äskenmainittu „société d’économie sociale” ja joukko
paikallisia yhdistyksiä, „Les unions de la paix
sociale”; äänenkannattaja „La réforme sociale”
(v:sta 1881). V. 1885 koulukunnasta erosi
jyrkempään yksilöllisyyteen kallistuva ryhmä „La
science sociale”. joka julkaisee samannimistä
aikakauskirjaa. [De Ribbe, „L. d’après sa
correspondance”; Jannet, „L’école de L.”; Vignes, „La
science sociale d’après les principes de L. et de ses
continuateurs”.] J. F.

Lepo-itiö, itiö, joka vasta jonkun ajan
kuluttua alkaa kehittyä edelleen. L:illä on tavallisesti
paksumpi ketto kuin muilla itiöillä ja ne
kestävät kuivuutta. Niitä esiintyy eräillä sienillä,
levillä, 1-soluisilla eläimillä.

Lepoliitti, Paavolan vanhassa
vaskikaivoksessa Lohjalla tavattu, magneettikiisuun
muodostunut tummanharmaa anortiittimaasälpä. ks.
Maasälpä. P. E.

Lepontilaiset. Vanhan ajan kansa
Lounais-Rhætiassa Ylä-Rhônen ja Ticinon varsilla,
kenties kelttiläisten sukua; heidän pääkaupunkinaan
oli Oscellae (Domodossola). Heistä nimitetään
vieläkin erästä Alppien osaa Lepontilaisiksi
Alpeiksi. G. R.

Leporidit (ks. Jänis) ovat jäniksen ja
kaniinin sekasikiöitä.

Leposävel ks. Ala d o m i n a ntti.

Lepotaso l. p o d e s t i, suora- ja
käyrävartisiin portaihin porrasjuoksujen lyhentämiseksi
tehty astinpinnan laajennus. Taitevartisissa
portaissa rakenne vaatii käänneaskeleita vältettäessä
l:n kaikkiin taitepaikkoihin. ks. Portaat.

T. S.

Leppiniemi, kallioniemeke Oulujoen mutkassa
Pyhäkosken pohjoisrannalla, kaunis
näköalapaikka; n. 7 km Muhokselta.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>