Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lewes ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
865 Lewes—Leviathan 866
suureen lukeneisuuteensa, rehellinen ja puolueeton
oikeamielisyys eri ilmiöitä arvostellessa —
nuorempana häntä syytettiin joskus liian subjektiivisesta
mittapuusta — sekä loistava esitystapa. Hänen
lukuisista kirjallishistoriallisista tutkielmistaan
mainittakoon varsinkin esseekokoelmat
„Diktare och drömmare” (1898), „Svenska gestalter”
(1903) sekä moniaat tutkielmat 1700-luvun
henkisestä elämästä („Teater och drama uncler Gustaf
III”, „Gustaf III som dramatisk författare”,
„Från Gustaf III:s dagar”, „Niclas Lafrensen”
y. m.). Suurta, kauan suunnittelemaansa Linnén
monografiaa hän ei ehtinyt suorittaa; siitä on
vain lyhyehkö luonnos. Suoranaisessa
arvostelija-toiminnassaan, jossa hän ennenpitkää saavutti
johtoaseman, L. seurasi ennen kaikkea kahta
näkökohtaa: hän tahtoi tutustuttaa kansaansa
Euroopan kulttuurin erinäisiin ilmaisumuotoihin
sekä herättää rakkautta omaan kotimaiseen,
vallankin vanhempaan kirjallisuuteen. Nämä hänen
kriitilliset tutkielmansa sekä päivälehtien muut
monilukuiset kirjoitelmat ovat hänen kuolemansa
jälkeen kootut „Samlade skrifter” sarjaan. —
Luovana taiteilijana L. on mainittava 1890-luvun
ensimäisinä. Julkaistuaan aikaisemmin muutamia
novellikokoelmia ajan realistiseen ja harmaaseen
henkeen, hän paljasti lyyrillisessä
esikoisteoksessaan „Legender och visor” (1891) kaikki ne
puolet, jotka ovat hänen myöhemmälle tuotannolleen
ominaisimmat: kauneudenjumaloimisen,
uneksuvan raskasmielisyyden, mustan ja purppuraisen
väriasteikon, rytmin raskaasti loisteliaan
poljennon ja runokuvien rikkauden.
Mystillis-romanttinen haaveilu ja tunnehehku puhuu hänen
legendoistaan ja keskiaikaisista kuvistaan.
Hänen seuraavan runokokoelmansa sävy („Nya
dikter”, 1894) on hiukan valoisampi, mutta siinäkin
asuu pohjimmalla sama raskasmielisyys, joka
osittain johtui hänen juutalaisesta verestään ja
— miten ruotsalaiseksi hän itsensä tunsikin —
siitä aiheutuvasta vieraustunteesta
Suuripiirteisimmän ilmaisumuotonsa tämä melankolia saa
hänen kolmannessa kokoelmassaan („Dikter”
1901), jossa on useita Ruotsin runouden
kirkkaimpia jalokiviä, sekä sikermässä „Kling Salomo
och Morolf” (1905), jossa L. antaa kuningas
Salomon tulkita oman elämänviisautensa,
miehekkään surumielisen alistumisen. — L:n
suorasanainen luova tuotanto ei ehkä ole samalla tasolla
kuin hänen lyriikkansa. Poikkeuksena on
„Rococonoveller” (1899), jossa ajansävy on
mestarillisesti tavattu ja kertomatapa sovelletettu sen
mukaan. „Lifvets fiender” (1891) ja
„Magistrarne i Österås” (1900) sisältävät erinomaisen
kauniita yksityiskohtia, olematta kokonaisuutena
täysin tyydyttäviä. V. 1906 ilmestyi
jälkipoimintona „Sista noveller”, jossa on muutamia L:n
kypsimpiä novelleja. [D. Sprengel, „O. L.” (1907;
sarjassa „Svenskar”); R. G:son Berg, „Svenska
skalder från nittitalet” (2:nen pain. 1909) ;
Anna-Maria Tallgren, „Runoilijoita” (1910).]
A.-M. Tn.
Lewes (lüis], George Henry (1817-78),
engl. kirjailija, tutustui 2-vuotisen olon aikana
(1838-39) Saksassa tämän maan
yhteiskunnalliseen ja kirjalliseen elämään. Palattuaan
kotimaahansa hän esiintyi elämäkerrallisena
novellistina. näytelmänkirjoittajana ja luonnontutkijana
sekä useiden aikakauskirjojen avustajana. Vv.
1849-54 hän oli „Leader” lehden toimituksessa,
1805 häu perusti „Forthnightly Review”n.
Tunnetuin hänen elämäkerrallisista teoksistaan on.
puutteistaan huolimatta, miellyttävä „The life and
works of Goethe” (1855, 2 nid.). Muita L:n
mainittavia teoksia ovat „A biographical history of
philosophy” (1845-46), „Seaside studies” (1858),
„Physiology of common life” (1800), „Problems
of life and mind” (1874-79). Sitäpaitsi L. on
kirjoittanut romaaneja ja näytelmiä. J. H-l.
Leveson-Gower [lüsn g öa], Granville
George jaarli Granville (1815-91), engl.
valtiomies, valittiin 1837 alihuoneeseen, siirtyi 1846
isänsä jälkeen ylihuoneeseen, oli 1851-52
ulkoasiainministerinä, 1853-58 ja 1859-66
lordipresidenttinä, 1870-74 ja 1880-85 ulkoasiainministerinä
ja 1886 siirtomaaministerinä Gladstonen
ministeristössä. Hän oli myöskin kauan aikaa (v:sta
1855 lähtien) vapaamielisen puolueen johtajana
ylihuoneessa. Hänen ulkopolitiikkaansa on
moitittu heikkoudesta. J. F.
Levetzow (Lewetzau), Cornelia
Frederikke Juliane Victorine (s. 1836),
tansk. kirjailijatar. Salanimellä J. hän on
julkaissut suuren joukon kertoelmia — tunnetuin
niistä lienee „En ung piges historie” — joiden
kristillis-siveellinen henki ja koruton esitystapa
on hankkinut niille paljon ystäviä meidänkin
maassa. Erinäisiä kertomuksia on käännetty
suomeksi. A.-M. Tn.
Leveys ks. Leveysaste.
Leveysaste, maantiet, leveys, myöskin jostain
mielivaltaisesta pisteestä maanpinnalla laskettu
asteen suuruinen väli meridiaania. II. R.
Leveyspiiri, maapallolla ekvaattorin kanssa
yhdensuuntainen piiri, jolla olevien paikkojen
latitudi siis on sama. L:t ja puolipäiväpiirit
(meridiaanit) muodostavat yhteensä karttojen
asteverkon. H. R.
Leveänenäiset ks. Litteänenäiset.
Levi ks. Leevi.
Levi [-V], Sylvain (s. 1863), ransk.
orientalisti. Vista 1894 professorina Collège deFrancessa.
Julkaissut useita huomatuita teoksia sanskritin ja
Intian muinaistutkimuksen alalta. II. H-a.
Leviathan (hepr. liwjäthün = „koukeroinen”),
tarumainen olento, kuvataan Jes. 27 1:ssä nopsaksi,
koukeroiseksi käärmeeksi ja mainitaan
rinnatusten lohikäärmeen (hepr. thannin) kanssa. (Tässä
L. näyttää tarkoittavan seleukolaisten
syyrialaista valtakuntaa, lohikäärme taas Egyptiä.)
Jobin kirjan 40„-:ssa se merkitsee krokotiilia.
Mutta ps. 7414, 104m. Job. 3S viittaavat hirviöön,
joka koettaa niellä päiväntähteä l. aurinkoa ja
jota kuvitellaan milloin taivaan lohikäärmeeksi,
milloin merihirviöksi. Tällaisena se epäilemättä
on sukua bab. luomiseepoksessa esiintyvälle Tiämatille (= hepr. thehöm, alkuvesi, 1 Moos. 1,),
jonka kevätauringon jumala Marduk kukistaa.
Tästä Mardukin ja Tiämatin välisestä taistelusta
on säilynyt kaikuja V:ssa T:ssakin: Jahve
halkaisee voimallaan veden, musertaa L:n päät,
tappaa Rahabin (ps. 74u seur., 89„, Jes. 51„,
Job. 7U, 913, 26„,) j. n. e. Käsitteeltään
viimemainittu on melkein identinen L:n kanssa. On
myös juut. traditsioni (vrt. Henok 60,4), jonka
mukaan Jahve jo ajan alussa tappoi L:n.
suolasi sen ja pani sen säilöön uskovaisten ruoaksi,
siksi kunnes messiaaninen aika koittaisi. Joskus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
