Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liettualaiset - Liettuan kieli ja kirjallisuus - Liettuan statuutti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
905
ou ollut nähtävästi useita yhteisiä piirteitä,
jotka ovat johtuneet siitä että nämä kansat
kerran, aikalukumme alussa ja sitä ennen, ovat
asuneet lähekkäin. Huomattavat ovat seuraavat
yhteiset nimitykset: liett. pirtis ’sauna’ ja suomen
pirtti, siena ja seinä, malka sekä liettuassa että
suomessa, liett. dàrzas ja suomen tarha. Myöskin
on 1:11a, nyt tosin jo perin harvinaiseksi käynyt,
suomalaista kanteletta sekä muodoltaan että
nimeltään muistuttava soittokone känklés
(alkumuoto kantlé). J. J. M.
Liettuan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Liettuan kieli kuuluu indo-eurooppalaiseen
kielikuntaan ja muodostaa yhdessä lätin ja
muinais-preussin kielen kanssa balttilaisen
kieliryhmän. Tämä ryhmä kuuluu
indo-eurooppa-laisten kielten saiem-osastoon ja on siinä kohden
likeltä sukua toiselta puolen iraanilaisten ja
toiselta puolelta slaavilaisten kielten kanssa.
Etumaiset k- ja (/-äänteet ovat liettuassa muuttuneet
s- ja ü-äänteiksi, lätissä taas samoinkuin
slaavilaisissa kielissä s- ja 2-äänteiksi. Liettuan kieli
edustaa balttilaisten kielten joukossa vanhinta
kantaa. Se on m. m. ainakin muutamissa
murteissa säilyttänyt tarkoin lopputavujen äänteet.
Hyvin paljon vanhaa on myöskin liettuan
korko-suhteissa. Sen sijaan että nominien taivutus on
sangen vanhanaikuinen, on verbien taivutus
joutunut mullistavien uudistusten alaiseksi. Liettua
ja yleensä balttilaiset kielet ovat useissa
äänteellisissä ja korkoseikoissa ja nominitaivutuksen
puolesta varsin lähellä slaavilaisia kieliä, mutta
toiselta puolen esiintyy taas muutamia
hämmästyttäviä erilaisuuksia. Mahdollisesti ovat nämä
kaksi kieliryhmää kerran, kauan ennen
aika-lukumme alkua, olleet toistensa naapuruudessa,
mutta senjälkeen taas erinäisten siirtymisten
takia eronneet toisistaan, kunnes balttilaiset taas,
ehkäpä 8:nnella vuosis. j. Kr., joutuivat
läheisiin tekemisiin venäläisten ja puolalaisten kanssa.
Viimemainitun kosketusajan tuloksena onkin
ollut joukko venäläisiä ja puolalaisia lainasanoja
liettuassa, muinaispreussissa ja lätissä. Sinä
väliaikana, noin parina viimeisenä vuosisatana ennen
ja parina lähimpänä vuosisatana jälkeen Kr.,
jolloin balttilaisten ja slaavilaisten naapuruus oli
keskeytynyt, olivat balttilaiset kosketuksissa
(alku-) suomalaisten kanssa. Tältä ajalta on
suomen kielessä useita balttilaisia lainasanoja, kuten
morsian, heimo, maja, pirtti, seinä, silta, tarha,
kela, kirves, ratas, niisi, heinä, herne, halla y. m.
ja liettuassa muutamia suomalaisia, kuten laivas,
kadagys („laiva", „kataja"). —
Vanhanaikaisuutensa takia liettuan kieli on tärkeä vertailevalle
kielitutkimukselle. Liettuan kieliopeista
tärkeimmät ovat Schleicher, „Handbuch der Iit. Sprache"
(1856-7), Kurschat, „Grammatik der Iit. Sprache"
(1876), Wiedemann, „Handbuch der Iit. Sprache"
(1897), Jaunys, ,,Lietuvju kalbos gramatika"
(1911), sanakirjoista: Szyrwid, „Dictionarium
trium linguarum" (1629), Nesselmann,
„Wörter-buch der Iit. Sprache" (1851), Kurschat,
„Wörter-buch der Iit. Sprache" (1883) ja alulla oleva
A. Juszkievviczin liett.-ven.-puolal. sanakirja, jota
Venäjän tiedeakatemia julkaisee. —
Liettualais-suomalaisia kosketuksia käsittelee Thomsen,
„Be-röringer mellem de finske og de baltiske
(litauisk-lettiske) Sprog" (1890).
2. Kirjallisuus. Liettualainen kirjallisuus
906
alkaa 16:nnella vuosis. V. 1547 painettiin
ensi-mäinen liettualainen kirja (Lutherin katekismus
ja virsiä) Königsbergissä ja sitä seurasi joukko
uskonnollisia kirjoja Preussin liettualaisia
varten, joiden keskuudessa, kuten yleensä
silloisessa Preussin herttuakunnassa, uskonpuhdistus
sen luterilaisessa muodossa oli päässyt vallalle.
Myöskin Puolan yhteydessä olevaan Liettuaan oli
uskonpuhdistus levinnyt, varsinkin aatelin
keskuuteen, kalvinilaisessa muodossa. Näitä
refor-meerattuja varten ilmestyi 1598 kirkollinen
käsikirja ja 1600 iso postilla. Laajemmalle vaikutti
kuitenkin Liettuan katolilaisten alulle panema
kirjallisuus. Sen aloitti 1595 kaniikki Mikael
Dauksa julkaisemalla erään katekismuksen
käännöksen. Merkillisempi on saman miehen
liettualainen postilla (1599) sekä hyvän kielellisen
asunsa että kirjoittajan liettualais-kansallisen
mielialan puolesta. Hän näet vaatii liettuan
kielelle samoja kirjallisia oikeuksia kuin puolan ja
latinan kielellä on. Kaikki 1600- ja 1700-luvun
harvaan ilmestyneet kirjat, lukuunottamatta
jesuiitta Konstantin Szyrwidin liettualaista
sanakirjaa v:lta 1629, ovat uskonnollista laatua.
Ensimäinen huomattavampi runoilija on Kristian
Donalitius (1714-80), joka kuusimittaan
rakennetussa runoelmassa laulaa eri vuodenaikoja,
antaen välistä hyviä kuvauksia Preussin
liettualaisten kansanelämästä. Vasta 19:nnellä vuosis.
alkaa heräävän kansallistunnon kannattamana
versoa vähän laajempia aloja käsittelevä
kirjallisuus. Vilnon yliopisto, jolla oli niin suuri
merkitys Puolan sivistyselämässä, vaikutti
elvyttävästi liettualaisiinkin. Sen entisistä oppilaista
Simon Staniewicz julkaisi kansanlauluja, Simon
Dowkont 1. Daukantas (1793-1864) niinikään
kansanlauluja ja antoi m. m. huomattavan
esityksen muinaisten liettualaisten tavoista ja
laitoksista („Buda senovés-lietuviu", 1845) ja
piispa Mateus Wolonczewski (1801-75) julkaisi
Samogitian kirkkohistorian ja ensimäisen
liettualaisen novellin („Palangos Juze", 1863). Mutta
Puolan kapina 1863, johon osa liettualaisiakin
oli sekaantunut, katkaisi pian tuon versovan
kirjallisuuden. Muutamien venäläisten
yltiökan-sallisten haaveilijoiden vaikutuksesta kiellettiin
Venäjällä painattamasta mitään liettuankielisiä
kirjoja latinaisilla kirjaimilla, joita liettualaiset
aina olivat käyttäneet. Ainoastaan venäläisillä
aakkosilla painetut kirjat olivat sallittuja.
Tarkoituksena oli vieroittaa liettualaisia
puolalaisista. Seurauksena oli, että liettualainen
kirjallisuus Venäjän puolella vaikeni. Ainoastaan
Preussissa, etupäässä Tilsitissä, ja Ameriikassa,
ilmestyi liettualaisia kirjoja, mutta niiden tuonti
rajan yli oli kielletty. Tämä onneton tila loppui
vasta 1904, jolloin liettualainen kirjallisuus pääsi
pitkästä vankeudestaan. Tämän jälkeen on
Venäjän puolisessa Liettuassa alkanut vilkas
kirjallinen toiminta. — Merkillisempi kuin
liettualaisten tähänastinen tieto- ja kaunokirjallisuus
on heidän kansanrunoutensa, jonka pääosan
muodostavat dainat, enimmäkseen lyyrillistä, välistä
mytologistakin sisällvstä olevat kauniit
kansanlaulut. ’ J. J. M.
Liettuan statuutti 1. Liettuan
suuriruhtinaskunnan lakikirja perustui tämän valtakunnan
venäläisissä osissa voimassa olleeseen
muinais-venäläiseen lakiin. Kaupungeissa taas noudatet-
Liettuan kieli ja kirjallisuus—Liettuan statuutti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
