Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lindelöf ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
989
din tuomio- y. m. kirkot). Kuvittanut useita
kirjoja; vapaitten taiteitten akatemian jäsen
(1899).
2. Axel Johan L. (s. 1860), ruots.
arkkitehti. tunnettu etenkin muinaistieteellisellä
tuntemuksella ja taiteellisen arvokkaasti
suoritetuista kirkkojen uusinteluista (n. 30 Ruotsin
kirkkoa). U-o N.
Lindelöf f-lovj, vanha suom. aatelissuku.
Vaakunansa (lehtiä versova lehmuksen kanto) se otti
Frille-suvulta, kun sen kantaisä. 1400-luvun alku
puolella elänyt Antti Henrikinpoika, oli nainut
Ingeborg Haakonintytär Frillen. Heidän
poikansa oli Pariisissa opintonsa suorittanut Ilaquon
Andreæ. joka mainitaan Turun kanunkina
1450-80-luvuilla. Hänen veljestänsä Erland
Antin-pojasta. Kärkisten herrasta, suku jatkui. Ruotsin
ritarihuoneeseen kirjoitutti suvun v. 1627 E
r-1 a n d (1. Ernst) L., joka oli Kustaa II Aadolfin
henkivartia ja m. m. kuninkaan mukana pienessä
venheessä, kun tämä a/5 1627 pahasti haavoittui
Danzigin edustalla; sittemmin ratsumestari, k.
1661 Sauvossa. Kaksi hänen veljeänsäkin otti
osaa suuren kuninkaan sotiin ja sai niissä
surmansa: ratsumestari Yrjänä L., kaatui kahakassa
Preussissa 1628, ja hovijunkkari Henrik L., joka
kaatui 30-vuotisessa sodassa 1639. Suku sammui
mieskannalta 1690. K. G.
Lindelöf
ovj. 1. Lorenz Leonard L.
(1827-1908), tiedemies, yliopp. 1845. fil. kand.
1850. fil. lis. 1854, tuli [-Helsingin yliopistoon
tähtitieteen dosentiksi 1855,
saman yliopiston
matematiikan professoriksi 1857,
ja koulutoimen
ylihallituksen päälliköksi 1874, josta
virasta erosi 1902. Vv.
1S69-72 L. oli yliopiston
rehtorina ja v:sta 1867
kuolemaansa saakka
Suomen tiedeseuran sihteerinä.
V:n 1872 valtiopäivillä L.
oli yliopiston toisena
edustajana pappissäädyssä,
kaksilla seuraavilla
valtiopäivillä hän oli
porvaris-säädyn jäsenenä, 1S82 sen
puheenjohtajana;
aateloituna 1883 hän otti aatelissäädyn jäsenenä osaa
kaikkiin seuraaviin säätyvaltiopäiviin, ollen 1900
maamarsalkkana. Puheenjohtajana ja jäsenenä
L. on ottanut osaa lukuisten valtiopäivien
valiokuntain ja valtion eri tarkoituksia varten
asettamien komiteain töihin. V:sta 18S0 kuolemaansa
saakka L. toimi henkivakuutusyhtiö Kalevan
johtokunnan puheenjohtajana.
Tieteellisen uransa L. alkoi tähtitieteen
tutkijana. Hänen julkaisuistaan tältä alalta
mainittakoon väitöskirja dosentuuria varten
„Be-stämning af den komets bana, som den 6 mars
1853 upptäcktes af Secchi i Rom". Tunnetumpi L.
on kumminkin matemaatikkona ja erityisesti
va-riatsionilaskun tutkijana. V. 1869 hän todisti,
että ainoastaan niillä monitahokkailla, joiden
sisään voidaan asettaa pallo, joka sivuaa jokaista
tahkoa sen painopisteessä, on se ominaisuus, että
ne ovat tilavuudeltaan suurimmat niiden
kupe-rain monitahokkaiden joukossa, joilla on sama
990
pinta-ala ja sama tahkoluku. Tästä
todistuksestaan L. sai 1880 Berliinin tiedeakatemialta n. s.
Steinerin palkinnon. Erityistä huomiota ovat
myös herättäneet L:n tutkimukset siitä, milloin
pinta, joka syntyy, kun kahta pistettä yhdistävä
ketjukäyrä pyörähtää jolitosuoransa ympäri, on
pienin niistä pinnoista, jotka samoja pisteitä
yhdistävien käyrien pyörinnän johdosta saman
akselin ympäri voivat syntyä. Jo 1861 L. julkaisi
variatsionilaskun oppikirjan „Legons de calcul
des variations", jossa erinomaisella taidolla
esitetään senaikuiset saavutukset mainitulla alalla.
Muista L:n tieteellisistä julkaisuista
mainittakoon ,,Théorie des surfaces de révolntion à
cour-bure moyenne constante" ja „Trajectoire d’un
corps assujetti ä se mouvoir sur la surface
de la terre sous Tinfluence de la rotation
ter-restre", josta viimemainitusta Suomen
tiedeseura 1888 myönsi hänelle palkinnon Längmanin
rahastosta. Opetusta varten L. on julkaissut
analyyttisen geometrian oppikirjan, joka yhä vielä
on käytännössä Suomen ja Skandinaavian
yliopistoissa ja teknillisissä korkeakouluissa. L. on myös
suorittanut lukuisia eläkekassalaskuja ja
kuollei-suustutkimuksia. Kaikessa julkisessa
toiminnassaan L. oli tunnettu erinomaisesta älystään ja
selvyydestään. J. L-g.
2. Uno Loren s L. (s. 186S), edellisen poika,
kielentutkija, yliopp. 1885, fil. tolit. 1890. v:sta
1892 germaanilaisen filologian dosentti, vista
1907 engl. filologian ylimäär. professori
Helsingin 3’liopistossa. Ottanut aateliston jäsenenä osaa
säätyvaltiopäiviin vv. 1897, 1899, 1900 ja 1904
sekä, uudessa eduskunnassa, valtiopäiviin vv. 1909
(myöhempiin), 1910 (molempiin) ja 1911-13.
Tieteellisistä julkaisuista mainittakoon : „Die Sprache
des Rituals von Durham" (1892), ..Beiträge
zur Kenntnis des Altnorthumbrischen" (1893),
„Grunddragen af engelska språkets ljud- och
formlära" (1895), „Die siidnorthumbrisclie Mund
art des 10. Jahrhunderts" (1901), „Studien zu
altenglischen Psalterglossen" (1904).
Ernst Leonard L. (s. 1870), edellisen
ve„i, matemaatikko, yliopp. 1887, fil. kand. 1891.
fil. lis. 1893, tuli matematiikan dosentiksi 1895,
matematiikan apulaiseksi 1902 ja saman aineen
professoriksi 1903 Helsingin yliopistoon. L. on
julkaissut lukuisia tutkimuksia, etenkin
diffe-rentsiaaliyhtälöiden teorian ja funktsioniteorian
alalta. Erityisesti mainittakoon ..Mémoire sur la
théorie des fonctions entières de genre fini", joka
tärkeissä kohdin täydentää kokonaisten
funktsio-nieii teoriaa, ja „Mémoire sur certaines inégalités
dans la théorie des fonctions monogènes etc.".
Viimemainitussa L. osoittaa, miten joukko
hajanaisesti esiintyviä epäyhtälöitä voidaan johtaa
samasta yleisestä periaatteesta, ja esittää uuden
yksinkertaisen todistuksen n. s. Picard’in
väittämälle. Yhdessä E. Phragmén’in kanssa L. on
julkaissut kirjoituksen „Sur une principe classique
de l’analyse etc.", jossa m. m. todistetaan uusi
yleinen väittämä, joka on osoittautunut hyvin
käyttökelpoiseksi funktsioniteorian tutkimuksissa.
Erityisenä kirjana ilmestyneessä teoksessa „Calcul
des résidus et ses applications à la théorie des
fonctions" L. esittää keskitetyssä muodossa
Cauchy’n funktsioniteorian, ja soveltaa sen
erittäinkin n. s. yhteenlaskukaavojen johtamiseksi.
Opetusta varten L. on julkaissut „Inledning til)
Lindelöf
L. L. Lindelöf.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
