Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lotokka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1151
Loubat—Louhisaari
1152
vaikutus, joita me vaari notamme, kuvastavat
niitä henkisiä suhteita, jotka ovat olemassa
tosi-olioiden välillä, eli niitä sisäisiä henkisiä
vaikutuksia, joita ne saavat toisiltaan. Ehdoton
yleis-substanssi on samalla myöskin korkein hyvä,
jonka asettamat tarkoitukset toteutuvat
maailman kehityksessä. [R. Falckenberg, „H. L."
(ilmestynyt vain I osa, 1901, joka sisältää L:n
elämäkerran); E. Pfleiderer, „L:s philosophische
Weltansehauung" (2:nen pain. 1884);
vastustajan kannalta E. v. Hartmann, ,,L:s Philosophie"
(1888) ; G. G. Rosenqvist, ,,L:s religionsfilosofi,
framstäld ooh bedömd" (1889).] A. Gr.
Loubat [lubä’J, Joseph Florimond
(s. 1831), L:n herttua, amer. muinaistieteen ja
etnografian suosija, synt. New Yorkissa
ranskalaisista vanhemmista. Tunnettu mesenaattina,
joka on lahjoittanut suuria summia
tutkimusretkien tekemiseen Keski-Amer iikassa,
muinais-Iieteellisiin julkaisuihin, amerikanistiikan
professorinvirkojen perustamista varten muutamiin
Euroopan ja Ameriikan yliopistoihin sekä
muutenkin mainitun aineen edistämiseksi. V. 1893
paavi Leo XIII antoi hänelle herttuan
arvonimen. A. Es.
Loubet [lubé’J, Francois ü; m i 1 e (s. 1838),
Ranskan tasavallan presidentti; toimi ensin
asianajajana ja vista 1871 Montélimarin määrinä;
valittiin 1876 edustajakamariin. missä liittyi
tasavaltalaiseen vasemmistoon, ja 1881 senaattiin
saavuttaen pian huomatun aseman; oli yleisten
töiden ministerinä 1887-88, pääministerinä ja
sisäasiainministerinä 1892; valittiin 1896
senaatin puheenjohtajaksi ja 1899 tasavallan
presidentiksi. josta toimesta erosi 1906. J. F.
Lougen flau-J ks. Laagen.
Lough Neagh f!oli në] (< Locli-n Ecliach =
Eochyn, erään tarusankarin, järvi; irl. lough =
gael. locli = wales. llwch = järvi, merenlahti),
Irlannin suurin järvi, saaren koilliskulmassa,
Ulsterin maakunnassa; 30 km pitkä, 19 km
leveä, 397 km2, 31 m syvä; 14 m yi. merenp.
Laskee Pohjois-Kanaaliin Bannin kautta. Rannat
ovat matalat.
Louhi, esiintyy painetussa Kalevalassa
Pohjolan emäntänä, jolla on huomattava sija
tapausten kulussa. Alkuperäisissä eepillisissä
kansanrunoissa ei kuitenkaan Pohjolan emännän
nimenä ole L., ja on ilmeistä että L. ja Pohjolan
emäntä (ks. t.) alkujaan ovat aivan eri
olennot. L. kuuluu ainoastaan loitsurunoihin ja
niiden sisältämiin eepillisiin aineksiin sekä
todennäköisesti myös yhteen eepilliseen runoon, n. s.
Lemminkäisen surmavirteen. Nimi Louhi on
lyhennysmuoto täydellisempää muotoa Louhiatar,
Louhietar, jonka alkuperäisempi muoto on
ollut Lovehetar, Loviatar (Kalevalassakin) ;
kaikista alkuperäisin muoto on ilmeisesti runoissa
toisinaan esiintyvä Laviatar. Runot L:sta ovat
monin tavoin yhtyneet Pohjolan emäntää y. m.
runo-olentoja koskeviin runoihin, mutta kaikista
näistä näyttää lopulta kuoriutuvan sellainen
kertomus, että Laviatar, Loviatar, joka ilmeisesti
on alkujaan puun personifikatsioni, tekee tielle
vuoteensa (maaten „kaarna" pohjoiseen päin,
selin tuuleen j. n. e.), tuuli ,,nostaa turkin helmat"
ja tekee hänet raskaaksi, ja hän synnyttää kolme
poikaa. Unhon, Iiamman ja Perisokean. Näistä
Ruho ja Rampa yhteisesti valmistavat nuolia tai
muuten ovat avullisina Perisokealle. joka niillä
ampuu ihmistä. Nämä nuolet ovat sitten
erinäisten tautien, etenkin pistoksen alkuna. Tämän
kirjoittaja on kokenut osoittaa, että
puheenalaiset olennot on lainattu skandinaavisesta
mytologiasta; Snorren Eddassa on nimittäin
säilynyt tieto, että tuon merkillisen olennon Lolcin
(ks. t.) äiti oli Laufey (merk. oik. „lehtisaari",
tarkoittaa lehtipuuta, tästä suorastaan
lainattu Laviatar) eli Näl (oik. ,,neuli, äimä" =
,,havupuu", tämäkin on käännetty suom.
runoihin muodossa Äimätär) ja isä Färbauti (= tuuli);
näiden lapsia olivat paitsi Lokia myös Byleistr
(Bijleiptr) ja llelblindi (jälkimäistä vastaa suom.
runossa varmaan Perisokea, edellistä kenties
Ruho ja Rampa, jotka ovat saman olennon
toi-sintonimiä). Kertomus siitä ampumisesta, jonka
Perisokea suorittaa veljiensä avulla, sisältää
todennäköisesti viittauksen eepilliseen runoon,
joka on vastannut skandinaavisten
perinnäis-tietojen kertomusta siitä, miten sokea Höder
Lokin avustamana ampuu Balderin, aihe, joka
esiintyy (malid. eri lähteestä johtuneena)
Lemminkäisen surmavirressä. Suomalaiset runot ovat
tietenkin lainatut semmoisista skandinaavisista
muodoista, jotka ovat olleet Edda-mytologian
edelläkävijöinä; L.-ryhmän lainaaminen kuuluu
todennäköisesti pakanalliseen aikaan. [E. N.
Setälä, „Finn.-ugr. Forschungen", XII, siv. 210-264.]
E. N. S.
Louhiminen, kiven lohkaiseminen ks. K i v
i-teollisuus.
Louhintaltta, kiven lolikaisuase, ks. K i v
i-teollisuus.
Louhisaari 1. Lou saari (ruots. Villnäs),
allodisäteri Askaisten kappelissa kirkolta n. 3 km
länteen, on maamme vanhimpia ja
muistorik-kaimpia herraskartanolta. Se on jo monet ajat
käsittänyt L:n ja Iroisten allodisäterit, Iloisten
piiritalon, useampia rälssitaloja Askaisissa ja
Kärensaaren ratsutilan Taivassalossa, yhteensä
107/21 manttaalia, sekä sitäpaitsi useita
erisuuruisia maakappaleita Taivassalon ja Vehmaan
pitäjissä. — L:n tilan ensimäinen tunnettu omistaja
oli asemies ja valtaneuvos Niilo Hermanuinpoika
Kurki, keskimäisen Kurki-suvun kantaisä, joka
eli 1400-luvun alussa. Hänen tyttärensä Elina
joutui naimisiin asemies Maunu Klaunpoika
Flemingin kanssa, jonka avioliiton kautta
Louhisaari siirtyi Fleming-suvun nuoremmalle haaralle
(sittemmin Liperin vapaaherrat ja Louhisaaren
kreivit), pysyen sen hallussa aina v:een 1789
saakka. L:n tila tuli näin monen historiamme
merkkihenkilön asumakartanoksi. Sen
Fleming-sukuisista omistajista ovat mainittavimmat
valta-neuvos Herman Pietarinpoika Fleming (k. 1583),
jolta kartanon peri hänen 3:s poikansa Lauri,
edelleen tämän poika amiraali Klaus Fleming,
Femernin voittaja, ja hänen poikansa kuuluisa
reduktsionimies, sittemmin Suomen
kenraalikuvernööri Herman Fleming, jonka rakentama
kartanon päärakennus ainakin isoimmaksi osaksi
on. Hän rakennutti myöskin Askaisten kirkon
lahjoittaen sille vielä säilvssä olevan veistoksilla
koristetun saarnatuolin. Molemmat
viimeksimainitut Flemingit syntyivät L:n kartanossa. V. 1711
oli kartano ylhäisten venäläisten vankien
säilytyspaikkana. V:sta 1789 alkaen olivat L:n
omistajina everstiluutnantti Karl Fredrik von
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
