Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ludvik ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1181
Ludvik
1187
sota (ks. t.), ja samaan aikaan riehui vielä
Ranskassa tuhoisa kamisardien kapina. L:lla oli
lisäksi hallituksensa loppuaikoina paljon
perheellisiä suruja sen johdosta, että hänen poikansa ja
useita muitakin läheisiä sukulaisia kuoli lyhyen
ajan kuluessa. (vrt. Ranska, historia.)
[Voltaire. „Siècle de Louis XIV"; Philippson,
,,Das Zeitalter Ludwigs XIV"; Bourgeois, ,,Le
grand siècle. Louis XIV"; Bonnemëre. ,,La France
sous Louis XIV"; Waldteufel, „La politique
étrangère de Louis XIV"; Heuzé, „La cour intime
de Louis XIV"; E. Lavisse teoksessa „lIistoire
de France depuis 1’origine jusqu’à la révolution"
(VII ja VIII osat).]
15. L. XV (1710-74), edellisen pojanpojanpoika,
tuli 1715 kuninkaaksi, ollen aluksi sukulaisensa
Filip Orléans’ilaisen, n. s. „regentin"
holhuunalai-sena; sai huolellisen kasvatuksen kardinaali
Fleu-ryn johdolla. V. 1723 L. tuli täysi-ikäiseksi, mutta
hallitustoimet hän jätti ensin Bourbonin
herttualle ja tämän menetettyä asemansa 1726 ent.
opettajalleen kardinaali Fleurylle, joka oli
pääministerinä 1726-43. Tämä oli edullisin aika L:n
hallituskaudessa, sillä reformeja
toimeenpanemalla ja rauhanpolitiikkaa harrastamalla
Ranskan varallisuus kasvoi suuresti. Fleurvn kuoltua
L. rupesi itse hallitsemaan; hän oli lahjakas ja
sivistynyt, mutta veltto ja välinpitämätön;
ulkopolitiikka häntä enemmän miellytti, mutta
sitäkin hän ajoi salaisten asiamiesten kautta toi
seen suuntaan kuin hänen viralliset edustajansa.
Ennen pitkää huvitukset ja aistilliset nautinnot
veivät lähes koko hänen aikansa; puolisoansa
Maria Leszczinskiä kohtaan hän oli
välinpitämätön, ja jalkavaimot, jotka vaihtelivat,
saivat suuren vaikutuksen valtioasioissakin; näistä
Pompadourin markiisitar pysyi kauimman aikaa
(1745-64) suosiossa, viimeinen oli kreivitär Du
Barry. Ministerejä valitessaan L. oli horjuva ja
siitä johtui hallituksen suunnassa epävakaisuutta;
niinpä Choiseul oli reformien harrastaja, mutta i
Aiguillon niiden vastustaja ja vanhan
hallitustavan edustaja. Ranskan arvo aleni entisestään;
Itävallan perimyssodassa (1740-4S) se vielä sai
voittoja, mutta Seitsenvuotisessa sodassa sen
..salonkikenraalit" joutuivat tappiolle Fredrik
II:ta vastaan taistellessaan, ja samaan aikaan
se menetti Englannille siirtomaansa sekä
Pohjois-Ameriikassa että Intiassa. L:n kuollessa oli
Ranskan valtiovelka 4.000 milj. livreä. [Capefigue,
„Louis XV et la société du XVIII siècle"; Jobez,
„La France sous Louis XV"; De Broglie, „Le
secret du roi. Correspondance secrète de Louis XV
avec ses agents diplomatiques 1752-74"; Carré,
„La France sous Louis XV"; de Nolhac, „Louis XV
et Marie Leczinska" ja „Louis XV et M:me de
Pompadour".]
16. L. XVI (1754-93), edellisen pojanpoika;
hallitsi v:sta 1774, oli hyvänluontoinen, mutta
luonnonlalijoiltaan edeltäjiään heikompi;
hallitus-asiat eivät häntä miellyttäneet, mutta metsästys
sekä mekaaniset työt olivat sitä mieluisampia.
Hänellä oli kuitenkin rehelliset aikeet ja kansan
parasta tarkoittavat harrastukset, mutta ollen
heikko ja horjuvainen hän joutui hovin juonien
ja etenkin puolisonsa Maria Antoinetten
vaikutuksen alaiseksi, ja senvuoksi hänen
reformihar-rastuksensa saivat aikaan vain häiriöitä. L. otti
ministereikseen uudistuksia harrastavia isänmaal-
lisia miehiä, joista Turgot ja Malesherbes olivat
tärkeimmät, ja useita parannuksia pantiinkin
toimeen; mutta nämä miehet
saivat pian eronsa, ja
uudistukset peruutettiin:
samoin kävi myöhemmin
Neekerin, joka koetti
supistaa hovin tuhlaamista.
Kun L. sitten yhä
vaikeammiksi käyneiden
raha-asiain vuoksi oli pakotettu
kutsumaan säädyt kokooii
1789, osoitti hän samaa
horjuvaisuutta, ja hänen
asemansa kävi yhä
heikommaksi. Kolmannen
säädyn julistettua itsensä
kansalliskokoukseksi (kesäk.
17 p.) hän piti hovin
kehoituksesta (kesäk. 23 p.)
kuninkaallisen istunnon, jossa
kumosi kolmannen säädyn päätöksen, mutta kun
tämä ei totellut häntä, kehoitti hän aatelistoa ja
papistoa yhtymään kansalliskokoukseen. Kun hän
sitten uudelleen erotti Neekerin ja kokosi
Versaillesin sotaväkeä, sai hän aikaan mielenkuohun
Pariisin väestössä, joka valtasi Bastiljin (heinäk.
14 p.) ; lokak. 6 p. pakotti Pariisista tullut
kansanjoukko hänen muuttamaan Pariisiin. Hän oli
nyt kokonaan masentunut ja päätti vihdoin
ho-veineen paeta, mutta joutui kiinni Varennes’issa
ja tuotiin takaisin Pariisiin (kesäk. 25 p. 1791).
Senjälkeen hänet erotettiin toistaiseksi, mutta
vannottuansa noudattavansa uutta perustuslakia
hän sai valtansa takaisin (syysk. 13 p. 1791). L.
joutui riitaan myöskin uuden eduskunnan,
lakiasäätävän kansalliskokouksen kanssa, kun hän
käyttämällä veto-oikeuttaan ei hyväksynyt
muutamia sen päätöksiä; kesäk. 20 p. 1792 Pariisin
kansa häntä törkeästi loukkasi tunkeutuen
Tui-leries-palatsiin. Elok. 10 p. sam. v.
toimeenpannun metelin johdosta hän pakeni
kansalliskokouksen turviin, joka päätti, että kuningasvalta oli
toistaiseksi lakkautettava ja kuningas perheineen
pidettävä valvonnanalaisena. Syysk. 21 p. 1792
kokoontunut kansalliskonventti poisti kokonaan
kuningasvallan ja vaati L:ia vastaamaan häntä
vastaan tehtyihin syytöksiin. Hän sai hankkia
itselleen avustajia, jotka miehekkäästi
puolustivat häntä, mutta siitä huolimatta hänet tuomit
tiin 387:llä äänellä 334:ää vastaan kuolemaan,
ja tammik. 21 p. 1793 hänet mestattiin
giljotiinilla. [Droz, „IIistoire du règne de Louis XVI";
Jobez, „La France sous Louis XVI"; Beaucourt,
,.Captivité et derniers moments de Louis XVI";
Souriau, ,.Louis XVI et la Révolution".]
17. L. XVII (ransk. Louis Charles)
(1785-95), edellisen poika, nimikuningas, joutui
vanhempiensa kanssa Temppelitorniin vankeuteen;
isän mestauksen jälkeen 1793 hänen setänsä
(sittemmin Ludvik XVIII) julisti hänet kuninkaaksi
ja kuningasmieliset pitivät häntä Ranskan
hallitsijana. Aluksi L. sai olla vankeudessa yhdessä
äitinsä ja sisarensa kanssa, mutta heinäkuussa
1793 hänet erotettiin näistä ja jätettiin
kommuunin prokuraattorin Chaumetten määräämän
kasvattajan" suutari Simonin ja hänen vaimoDsa
hoidettavaksi, joiden raaka johto ja tyly kohtelu
vaikuttivat turmiollisesti häneen. Hän kuoli ke-
Ludvik XVI.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
