Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mangaanimalmit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7
Mangrove-kasvustot—Mani
8
Mangrovp-kasvullisimtta Taka-Intiassa.
Mangrove-kasvustot, omituisia, tiheitä
suometsiä tai pensastoja troopillisten merien
alavilla rantamilla, etupäässä jokien suissa,
lahdelmissa t. muuten suojatuissa paikoissa.
Kasvupaikat ovat tav. vuoksen aikana veden peitossa,
luoteen aikana paljaina, pohja pehmeää mutaa
t. liejua. M:ssa tavataan n. 26 kasvilajia,
laji-rikkaimmat mangrove-metsät tavataan
Taka-Intiassa, köyhempiä ne ovat Afrikassa ja
Ame-riikassa. Yhtäläisiin olosuhteisiin mukautuneina
m:jen yleinen leima on kuitenkin kaikkialla
sama. Lukemattomat pönkkäjuuret kulkevat
kaarevina oksista ja rungosta pohjaan estäen siten
luoteen ja vuoksen repimästä puita irti.
Mangrove-metsä näyttää pönkkäjuurien vuoksi etenkin
luoteen aikana suunnattomalta risukolta ja kulku
sen läpi on erittäin vaivaloista. Pönkkäjuuret
toimivat myös hengitysjuurina vieden ilmaa
pohjassa piilevään juuristoon, toisilla tästä kohoaa
erikoisia pystyjä, pylväsmäisiä t. muunlaisia
hengitysjuuria. Omituinen mukautumisilmiö, josta
osittain riippuu m:jen tiheys, on n. s. viviparia,
„elävänä synnytys": siemenet itävät vielä
emo-kasvin yhteydessä ollessaan, hedelmän seinän
puhkaiseva kasviaihe kehittyy alasriippuvaksi.
eräillä 1 m:kin pituiseksi sapeli- t.
nuijamai-seksi, kärjestä (juurukkapäästä) suipoksi
muodostumaksi, joka lopuksi irtautuu, putoaa alas
ja jää pystyyn pehmeään pohjaan, missä se
nopeasti juurtuu. — M:jen tunnetuin laji on
m a n g r o v e-p u u (Rhizopliora Mangle), amer.,
verrattain syvässäkin vedessä kasvava ja siten
maatumista edistävä laji. I. V-s.
Mangrove-puu ks. M a n g r o v e-k asvustot.
Manhattan [mänhä’tnj. 1. Saari
Yhdysvaltain New Yorkin valtiossa, Hudson-joen suussa;
pituus pohjoisesta etelään 22 km, suurin leveys
3,5 km, 57 km2. Mtllä on New-Yorkin kaupunki.
Se on saanut nimensä intiaaniheimosta, joka siellä
asui hollantilaisten uutisasukasten tullessa ja
joka näille 1626 myi saaren omistusoikeuden
saaden siitä tavaroita 24 dollarin arvosta. — 2.
Kaupunki Yhdysvaltain Kansas-valtiossa,
Kansas-joen varrella; 3,438 as. (1900). Maanviljelyskoulu.
Mani 1. M a n e s, manikealaisen uskonnon
perustaja. Tämä uskonto oli yksi niitä
uskonnollisia sekamuodostuksia, jotka syntyivät itämailla
lähimpinä vuosisatoina j. Kr. Itse M:sta on
säilynyt varsin vähän luotettavia tietoja. Hänen
isänsä kuului mandealaiseen uskonlahkoon, joka
sulatti yhteen babylonialaista ja persialaista
jumaluusoppia. Varsinaista kristinuskoa
mandea-laiset vastustivat, mutta pitivät Johannes
Kastajaa suuressa arvossa ja kieltäytyivät liharuuasta,
viinistä ja avioliitosta. Nämä opit eivät olleet
ilman vaikutusta M:n myöhempään kantaan. M.,
joka syntyi v:n 215 paikoilla Ktesiphonissa
ylhäisestä persialaisesta suvusta, esiintyi maalisk.
20 p. 242 kuningas Sapur I:n kruunauspäivänä
Persian hovissa uuden uskonnon perustajana,
sanoen itseänsä Jumalan erinomaiseksi lähettilääksi,
samanlaiseksi kuin Buddha, Zarathustra ja Jeesus,
vieläpä näitä etevämmäksi. Vaikutettuaan
miespolven ajan hän eräässä vainossa otettiin kiinni
ja ristiinnaulittiin v. 277 paikoilla. Sassanidien
hallitsijasuvun loputtua M:n oppi melkoisesti
levisi Persiassa. ■— Tämän opin mukaan on
iankaikkisuudesta olemassa kaksi valtakuntaa,
valkeuden ja pimeyden, jotka ovat alituisessa
keskinäisessä taistelussa. Kummallakin on
persoonalliset edustajansa; valkeuden ruhtinas muistuttaa
osaksi pers. valon jumalaa, osaksi bab. Mardukia,
pimeyden ruhtinas taas bab. Tiamatia. Saatanaa
kuvataan lohikäärmeeksi, jolla on leijonan pää,
linnun siivet ja kalan pyrstö. Huomatessaan
ylhäältä tulevan valon hän vimmattuna syöksee sitä
vastaan; taistelussa valon edustaja, alkuihminen,
joutuu tappiolle. Saatana nielee alkuihmisestä
osan, jotenka valkeus ja pimeys sekaantuvat;
seurauksena siitä on aineellisen maailman synty.
Alkuihminen pelastuu kuuhun, mutta
aineellisuuteen sidotut valkeuden osaset ikävöivät pelastusta.
Viimein tapahtuu suuri maailmanpalo, jolloin
molemmat valtakunnat iäksi eroavat toisistansa.
— Näitä oppeja kehittivät edelleen M:n oppilaat.
He opettivat, että Jumala ajan täydellisyydessä
oli lähettänyt Jeesuksen valeruumiissa maailmaan
totuutta julistamaan, mutta että samaan aikaan
oli ilmestynyt saatanan lähettämä Kristus, joka
kuoli ristinpuussa. Jeesuksen lupaama Lohduttaja
(Parakleetti) on M. Täten oli manikealaisuus
muka kristinuskon korkeampi muoto.
Manikea-laiset jakautuivat kahteen asteeseen: kuulijoihin
ja täydellisiin. Jälkimäiset olivat velvolliset
pitämään n. s. kolme sinettiä. Ensimäinen sinetti
velvoitti syömään yksinomaan kasvisravintoa
sekä puheeseen nähden pysymään totuudessa.
Toinen sinetti velvoitti pidättäytymään eläinten
surmaamisesta ja työstä ja kolmas sinetti vaati
kieltäytymistä avioliitosta. Kuulijat sitävastoin
saivat elää avioliitossa ja tehdä työtä, mutta heidän
tuli huolehtia täydellisten ravinnosta. Näissä
säännöissä ilmenee buddhalaista vaikutusta. —
Manikealaisuus levisi nopeasti sekä itään että
länteen päin. Ennen islamia se oli enimmin
levinneitä uskontoja Aasiassa. Lännessä se levisi
ensin Egyptiin ja sitten Afrikan pohjoisrannikkoa
pitkin Karthagoon, jossa se m. m. joksikin ajaksi
voitti nuoren Augustinuksen puolellensa. Olipa
sillä puoluelaisia Roomassakin. — Keskiajan
lahkokunnista ovat k a t a a r i t (ks. t.) ilmeisesti
manikealaista alkuperää. — M:n kirjoista on
löydetty melkoisia katkelmia Turfanissa (kiinal. Tur-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
