Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Marssi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
107
Marsu—Marti
108
Marsuja.
Marsu (Cavia cobaya) ou 20-24 cm pitkä,
mus-tiin-, keltaisen-, punaisen- ja valkoisenkirjava
(yksiväriset ovat
harvinaisia) jyrsijä. Häntä
on hävinnyt, raajat ja
korvat lyhyet. Kynnet
kaviomaiset. M. on
kotoisin Perusta, jossa
sitä jo ammoisista
ajoista on pidetty
kotieläimenä, ja jossa
alkuasukkaat sitä
vieläkin käyttävät
ravinnokseen. Eurooppaan se tuotiin 1500-luvulla, ja
on nykyään levinnyt useimpiin maihin
kotieläimenä. M. on siisti, vaatimaton eläin; syö
kaikenlaisia kasviksia. Naaras synnyttää 2-3 kertaa
vuodessa 2-5, kuumissa maissa 7:kin poikasta,
jotka 6-7 kuukaudessa tulevat täysikasvuisiksi.
M:n kantamuoto lienee Paraguayssa ja
Brasiliassa elävää a pe rea (Cavia aperea).
Etelä-Ameriikassa on useita m:u sukuun kuuluvia
lajeja. P. B.
Marsund [mār-], kapea salmi Eckerön saaren
ja Ahvenanmaan manteren välillä.
Lauttauspaikka. Salmessa olevalla Ör-saarella luotsiasema.
M.-niminen kappeliseurakunta mainitaan
Ahvenanmaalla 1544. A. Es.
Marsupialia ks. Pussieläimet.
Marsyas [-sy’ās], alkuaan fryygialainen
taruhenkilö, samannimisen joen haltija ja sen
varrella sijaitsevan Kelainain kaupungin suojelija.
Kreik. tarustossa M. kuvataan seileenokseksi tai
satyriksi ja fryygialaisilta opitun huilun- l.
pillinsoiton edustajaksi. Hänen kerrottiin ryhtyneen
kilpailuun Apollonin kanssa; M. soitti pilliä,
Apollon kitaraa, jota pidettiin aitokreikkalaisena
soittimena. Voitettuaan M:n Apollon nylki
hänet elävältä ja ripusti hänen nahkansa puuhun.
Toisessa tarussa M. asetettiin Athene
jumalattaren yhteyteen: jumalatar oli muka keksinyt
huilut, mutta kun ne rumensivat soittajaa, oli hän
heittänyt ne pois ja kironnut ne; M. oli ottanut
ne omakseen ja siten joutunut jumalattaren
vihan alaiseksi. M:n tarusto ou tarjonnut aiheita
sekä antiikkiselle että uudemmalle
kuvaamataiteelle. Niinpä oli Ateenan Akropoliissa Myronin
tekemä kuvapatsasryhmä, Athene ja M., josta on
säilynyt jäljennöksiä (m. m. n. s. tanssiva satyri
Rooman Lateraani-museossa). Apollonin ja M:n
kilpailua esittää Walter Runebergin tunnettu
marmoriryhmä (Helsingissä, Suomen
taideyhdistyksen kokoelmissa; kuva ks. liitekuva
Kuvanveistotaide III). O. E. T.
Marta ks. Marras.
Martaban, suuri lahti Taka-Intian
länsirannikolla; siihen laskevat Irawadi ja Salwén. M:n
rannikolla ovat Rangoon, Moulmein ja Amherst
nimiset kauppakaupungit. Vastapäätä
Moul-meinia Salwenin oik. rannalla oleva vähäinen M.,
nykyään mitätön kauppala, oli aikoinaan
mahtavan Talaingin valtakunnan pääkaupunki, ja
1500-luvulla euroopp. matkustajain usein mainitsema.
Martagon-lilja ks. L i 1 i u m.
Marteau /-UI’/. Henri (s. 1874), ransk.
viulu-taituri ja säveltäjä. Toimi 1900-08 opettajana
Genèven konservatorissa ja tuli senjälkeen
Joachimin seuraajaksi Berliinin
musiikkikorkeakouluun. Sävelsi etenkin kamarimusiikkia.
Martel de Janville [-tél da zävi’1] ks. Gyp.
Martell [-e’-], Kaarle ks. Kaarle M a
r-t e 11.
Martellato [ -ä’to], mus. (it. marte’llo =
vasara), erityisen ponteva staccato.
Martens /-O-]. 1. Georg Friedrich von
M. (1756-1821), saks. oikeusoppinut ja
valtiomies. Oltuaan Göttingenin yliopiston professorina
M. tuli ensinnä Westfalenin kuningaskunnan
ministeriksi. sittemmin Hannoverin edustajaksi Spk
san liittopäivillä. Häneu pääteoksensa on
maailmankuulu kansainvälinen sopimuskokoelma
„Re-cueil des traités", joka käsittää sopimuksia v:sta
1761 alkaen ja jota sitten on jatkettu meidän
päiviimme saakka, viimeksi nimellä „Nouveau
recueil des traités". R. E.
2. Friderik Fromhold von M.
(1845-1909), ven. kansainvälisen oikeuden tutkija ja
valtiomies. Palveltuaan jonkun vuoden Venäjän
ulkoasiainministeriössä M. tuli 1871
kansainvälisen oikeuden professoriksi Pietarin yliopistoon,
jossa virassa pysyi v:een 1899. Kuolemaansa
saakka M. sen ohella, salaneuvoksen arvoisena,
monet vuodet toimi vakinaisena neuvottelevana
jäsenenä ulkoasiainministeriön neuvostossa sekä
edusti hyvin etevällä ja huomattavalla tavalla
Venäjän valtakuntaa useissa valtioiden välisissä
kokouksissa, m. m. Haagin rauhankonferensseissa,
joiden kokoonkutsumiseen hän melkoisesti
vaikutti. Julkaisi kuuluisan kansainvälisen oikeuden
oppikirjan, „Sivistysvaltioiden kansainvälinen
oikeus" (1882 venäjäksi; sittemmin käännetty
saksaksi ja ranskaksi). Tämän erittäin ansiokkaan
teoksen tieteellistä arvoa haittaa jonkun verran
M:n taipumus liiaksi taivuttaa mielipiteensä
sopusointuun Venäjän hallituksen politiikan
vaihtelujen kanssa. Arvokas on myöskin M: n
ranskaksi ja venäjäksi toimittama Venäjän ja
vieraitten valtakuntain välisten sopimusten
kokoelma, jonka julkaiseminen aloitettiin 1874.
R. E.
Martensen, Hans Lassen (1808-84), tansk.
jumaluusoppinut, tuli professoriksi 1850,
Sjæl-landin piispaksi 1854. M. liittyi aluksi Saksan
silloiseen spekulatiiviseen filosofiaan koettaen
sovittaa uskoa ja tietoa. Tätä kantaa edustaa
hänen ensimäinen pääteoksensa „Grundrids til
moralphilosophiens svstem" (1841). Vastapainona
tälle suunnalle olivat häneu mystiikkaa
koskevat tutkimuksensa, joista hän julkaisi „Mester
Eckart" (1840) ja „Jacob Böhme, tliesofiske
stu-dter" (1881). Filosofinen mietiskely, mystiikka
ja luterilainen kirkonoppi esiintyvät
sopusointui-sesti yhtyneinä hänen dogmatiikassaan: ..Den
christelige dogmatik" (1S49), joka on käännetty
useimmille Euroopan kielille. M:n arvokkain teos
on kuitenkin kolmiosainen ..Den kristelige ethik"
(1871-78), joka todistaa yhtä paljon tekijänsä
laajaa humaanista sivistystä kuin syvää kristillistä
käsitystä. M:n dogmatiikka ja etiikka ovat
vanhemman välitysteologian jaloimpia tuotteita.
Elämänsä vaiheet ja taistelut M. on kuvannut
teoksessa „Af mit Ievned" (1882-S3). Hänen
taisteluistaan Kierkegaardin kanssa ks.
Kierkegaard. E. K-a.
Mårtes (lat.) ks. M ä n t y n ä ä t ä.
Marti, Karl (s. 1855), sveits. evankelinen
teclogi, toimi pappina syntymäseuduillaan
Baselin tienoilla, tuli dosentiksi Baseliin 1881, v:sta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
