Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Michelet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
469
Michelet—Michigan
472
»esta kappelin alttariseinälle Viimeisen tuomion.
Niinkuin kappelin kattomaalaukset ovat
mestarin valtavin miehuudentyö, niin alttarifresko on
hänen vanhuutensa suurin ja hämmästyttävän
voiman näyte. M. on esittänyt Viimeisessä
tuomiossaan sen hetken, jolloin Kristus-Kostaja
pyhässä vihassaan syöksee kädenliikkeellä tuomitut
ikuiseen kadotukseen. Taivaalliset sotajoukot,
pyhimysten parvet, marttyyrien kostoa vaativat
legioonat, ylösnousseitten kuorot, pahaatehneitten
sekavat laumat ovat jättiläisfreskossa suuren
suuria paisuvia, kammottavia, ihmisistä
muodostettuja pilviä, jotka kuljeksivat jumalallisen
myrskyn vimmasta sinne tänne avaruudessa. — Vv:n
1516 ja 1520 välillä M. teki luonnoksia Firenzen
S. Lorenzo-kirkon fasadia varten, joka kuitenkin
jäi rakentamatta. Erääseen saman kirkon
kappeliin suunnitellusta M e d i c i’e n
hautamuistomerkistä (1521 aloitettu, 1534 kesken jätetty)
valmistui vain Nemours’in herttuan Giulianon ja
Urbinon herttuan Lorenzon patsaat ynnä heidän
hauta-arkuillaan olevat Päivän ja Yön,
Aamunkoiton ja Iltahämärän allegoriset kuvat. Vaikka M. ei
tuntenut persoonallista mielenkiintoa tehtävään
Medici’en itsensä vuoksi (sittemmin syntyneessä
taistelussa Firenzen tasavallan ja valtaan
pyrkivien Medici’en välillä M. oli järjestämässä
kaupungin puolustustöitä Medicejä vastaan) ovat
hänen hautapatsaansa kuitenkin maailman
merkillisimpiä. Varsinkin Lorenzon, „il pensoso"n
(ajattelijan) kuva vaikuttaa syvästi kontrastin
kautta, joka on kauniin sankarin ruumiillisen
voiman ja hänen tyynen surullisen ajattelunsa
välillä. Vielä enemmän ylistystä ovat herättäneet
allegoriset kuvat, nukkuva Iltahämärä, surua
täynnä makaava Yö, vaikeasta unestaan heräävä
Aamunkoitto, tarmokas Päivä. Paisuneista
li-haksienmuodoista ja asentojen tahallisista
väännöksistä näemme kuvanveiston näissä teoksissa
lähestyvän yhä enemmän barokkia. —
Keskeneräiseksi jäi myöskin Julius II :n
hautamonumentti, joka kutistui alinomaisten
vastuksien vaikutuksesta 40-patsaisesta
jättiläis-muistomerkistä 3 patsasta käsittäväksi (pyst.
Roomaan S. Pietro iu Vincoli-kirkkoon). Tämän
muistomerkin keskinen henkilö, vihastunut
Po-seidonimainen Mooses, vaikuttaa järkyttävästi
katsojaan quos-ego-asennollaan. Inhimillisesti
lii-kuttavampia ovat samaan monumenttiin aiotut
Louvreen joutuneet Orjat, joista toinen
nousee uhmaten isäntäänsä, kohtaloansa vastaan,
toinen hänen voittamanaan vaipuu alas,
^Imaisten tuskansa unohtumattoman kauniilla liikkeellä"
(Laurin). Tässä patsasparissa ilmaantuu M :n
tunne-elämän poolit, väkivaltainen, vaivoin
pidätetty intohimo ja raskas kohtaloon alistuminen.
Merkittäviä ovat myös muutamat valtavat
lohkareet, joihin mestari on ainoastaan hahmotellut
muutamia ihmisosia (esim. p. Mattheus Firenzen
Bargello-museossa) toisten jäädessä kiven
kätköön : tämä keskeneräiseksi jättäminen, joka
M :11a seurasi siitä, että hänellä ei ollut
tilaisuutta tai halua työn lopulliseen suorittamiseen,
on R o d i n’in jälkeisessä kuvanveistossa
muuttunut tahalliseksi taidekeinoksi. —- M:n muista
kuvanveistoksista ovat tunnetuimmat: pyhää
perhettä esittävä pyöröreliefi ja Apolloa kuvaava
patsas Firenzen Bargello-museossa, Diirerin
ylis-tämä marmorinen Madonnanpatsas Briiggessä sekä
Pietit-ryhmä Firenzen tuomiokirkossa: hänen
viimeisistä maalauksistaan on mainittava
Vatikaanin Cappella P a o 1 i n a’n freskot
(1524-50), jotka osoittavat M:n luomiskyvyn
heikenneen vanhoilla päivillä. — M., joka
nuoruuden- ja miehuudenaikoinaan oli saanut jakaa
taiteellisen kunnian Leonardon ja Rafaelin kanssa,
oli elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä yksin
kunniassa, ollen jumaloitu ihmisenä,
„vertaise-ton" taiteen patriarkkana. Hän eli ystävyydessä
erään aikansa jalon naisen Vittoria
Colon-n a n kanssa löytäen hänen johdollaan uskonnosta
yhä enemmän lohdutusta. Joukko oppilaita ja
seuraajia (Daniele da Volterra, Sebastiano del
Piombo y. m.) oli vanhan mestarin ympärillä,
kuunnellen hänen ohjeitaan ja maalaten hänen
suunnitelmiensa mukaan. Vanhuksen toiminta
kääntyi viime aikoina etupäässä
arkkitehtuuriin; hän suunnitteli tukevammaksi Roo
man Pietarinkirkon rakennuksen ja teki
piirustukset ylistettyä kupolia varten, samoin hän johti
Palazzo Farnesen valmistustöitä ja
Kapitolio-pai-kan järjestelyä. [M :oa käsittelevästä laajasta
kirjallisuudesta luettelo Norton, „List of
theprin-cipal books relating to the life and works of M."
(1879). Vanhemmista elämäkerran kirjoittajista
tunnetuimmat Vasari ja Condivi, uudemmista
Justi (1900) ja H. Thode (1903-05), Roman Rol
land (suom.).]
O. O-v.
Michelet [misW], Jules (1798-1874), ransk.
historiankirjoittaja, tuli 1831 virkamieheksi
Ranskan valtioarkistoon ja toimi sen ohessa
professorina Collège de Franeessa 1838-49:
arkisto-virastaan hänen täytyi luopua 1851, kun ei
Napoleonin vallankaappauksen jälkeen suostunut
vannomaan valaa uusille valtiosääntöpykälille.
Tunnetuin hänen historiateoksistaan on laaja
..Histoire de France" (1833-67), jonka esitys
ulettuu suureen vallankumoukseen; sen jatkona
voi pitää teoksia: „Histoire de la révolution
francaise" (1847-53) ja „Histoire du XIX:e
siècle" (1872-73), joka päättyy Waterloon
tappeluun. Esitystapa näissä kuuluisissa teoksissa
on erinomaisen lennokasta ja eloisaa, mutta M:n
käsitys on yksipuolinen, hän kun jumaloi
..kansaa" ja vähäksyy johtavien henkilöiden
merkitystä historiassa; häntä onkin sen vuoksi
sanottu „joukkojen historioitsijaksi"; muita
teoksia: „Histoire romaine: République" (1831),
„Origines du droit francais" (1S37), joukko
kiistakirjoituksia (esim. „Des jésuites", 1843.
yhdessä E. Quinefn kanssa), valtiollisia ja
luonnonfilosofisia kirjoituksia; hänen kuolemansa
jälkeen julkaistiin autobiografiset ..Ma jeunesse"
(1884), „Mon journal 1820-1823" (1888); „Oeuvres
complëtes" ilmestyivät 1893-99. [Monod,
.Jules M."]
Michelet [misle], Karl Ludwig (1801-93),
saks. filosofi, v:sta 1829 alkaen ylim. professori
Berliinissä, harras Hegelin oppilas, puolusti
Hegelin kantaa lukuisissa teoksissa, m. m. juhlajul
kaisussa „Hegel. der unwiderlegte Weltphilosoph"
(1870), sekä aikakauskirjassa ,,Der Gedanke",
jota M. julkaisi 1860-73. M. oli lämmin J. V.
Snellmanin ystävä ja piti hyvin suuressa arvossa
Snellmanin "teosta „Idee der Persönlichkeit", jota
hän laajasti selosti aikakauskirjassa „Berliner
Jahrbüeher" (1842). M. on kertonut omia elämän-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
