Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Morales ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
689
Morales—Moratorium
690
Morales [■rä’-], Luis de, liikanimeltä El
di vi no (jumalallinen) (n. 1509-86), esp.
taidemaalari. M. osoittaa Italian myöliäisrenesanssin
vaikutusta,, samalla kun hän on Espanjan
ensi-mäisiä aitokansallisia taiteilijoita. Useimmiten
sinivihreässä värisävyssä ja plastillisella
muovailulla hän maalaa kiihkomielisellä askeettisella
innolla pyhimyskuvia, joissa Kristuksen
kärsimyshistoria ja ,,Mater dolorosa" ovat pääaiheina.
E. R-r.
Moral insanity [morol insä’niti] (engl. =
moraalinen mielisairaus) käsittää nykyjään ne
synnynnäisen heikkomielisyyden muodot, joissa
vajavuudet pääasiallisesti esiintyvät tunne-elämän
alalla. Järkensä puolesta tulisivat tällaiset
henkilöt verraten hyvin toimeen maailmassa, mutta
heiltä puuttuu kokonaan tai osittain ne eetilliset
tunteet, jotka ovat vastapainona
häikäilemättömän itsekkyyden pyrinnöille. Heidän
ala-arvoi-suutensa näyttäytyy jo lapsuudessa säälin,
kiintymisen ja kunnioituksen puutteena; hyvänkin
kasvatuksen sanottavasti heihin vaikuttamatta
tulee sitten kehitysvuosina esille huono
ominaisuus toisensa jälkeen. Näistä ovat tavallisimmat
valheellisuus, uppiniskaisuus, turhamaisuus,
työn-kammo, seikkailuhalu, ärtyisyys, nautinnonhimo,
alttius viekoituksille, herkkyys alkoholin
vaikutuksille j. n. e. Tällaiset luonteenominaisuudet
johtavat välttämättömyyden pakosta rikoksien
tielle, ja parantumattomien
tottumuspalianteki-jäin joukossa tavataankin hyvin usein tähän
ryhmään luettavia henkilöitä, jotka muodostavat
osan Lombroson erottamasta
synnynnäisrikoksel-listen (deliquente nato) ihmisrodusta (vrt.
Im-besilliteetti). E. Th-n.
Moralismi (lat. mörä’lis = siveellinen),
ajatus-kanta, jonka mukaan siveellinen
arvostelu, hyvän ja pahan erottaminen,
ehdottomasti kuuluu inhimilliseen tietoisuuteen.
Jyrkässä muodossaan m. on se oppi, että
siveellisyys on ihmisen ainoa olennainen tehtävä ja
maailman varsinainen tarkoitus. M:n
vastakohtana on i m m o r a 1 i s m i, se oppi, että hyvän
ja pahan erottaminen on epäolennainen tai
epätäydellinen katsantotapa, josta järjellisen
persoonallisuuden on vapauduttava. Tällaiseen kantaan
viittaavat esim. jotkut Nietzschen lausunnot
„hyvän ja pahan tuonpuolisuudesta". Pannessaan
painoa siveellisen tietoisuuden ehdottomaan
arvoon m. erottautuu sellaisista suunnista, joiden
mukaan pidetään muita elämänarvoja, esim.
tiedettä (intellektualismi) tai taidetuotantoa
ja-nautintoa (estetisismi) elämän pääarvoina. Z. C.
Moralisti, siveellisen katsantotavan
harrastaja, siveyden saarnaaja, tapojen kuvaaja.
Moraliteetti merkitsee Kantin siveysopissa
sisäisen tahdon sopusointuisuutta siveyslain kanssa
erotukseksi legaliteetista, jolla
tarkoitetaan teon ulkonaista lainmukaisuutta. Teko, joka
kyllä on siveyslain mukainen 1. legaalinen,
mutta ei tapahdu siveyslain noudattamisen
tähden, vaan lähtee jostakin muusta vaikuttimesta
kuin siveyslain ehdottomasta kunnioituksesta, ei
ole moraalinen eikä siveellinen, vaikka se onkin
legaalinen. Hegelin filosofiassa nämä käsitteet
määritellään toisin. Niinpä J. V. Snellman
Hegelin kannalle asettuen sanoo toiminnan m :ksi
sitä sen ominaisuutta, että se on vapaaehtoinen,
yksilön omaan vakaumukseen perustuva, ja kat-
soo että vain se teko on siveellinen, joka sen
lisäksi, että se lähtee yksilön vapaasta
vakaumuksesta, on yhtäpitävä yhteiskunnan yleisen tavan
ja lain kanssa. Teko voi olla moraalinen, s. o.
yksilön omaantuntoon ja vakaumukseen
perustuva, mutta kuitenkin epäsiveellinen, nimittäin jos
yksilön vakaumus on ristiriidassa yleisen lain
kanssa 1. jos se ei ole legaalinen. Mutta
legaalinenkaan teko ei ole aina siveellinen, nimittäin
ei silloin, kun yksilö ei vapaasta vakaumuksesta
vaan pakotuksesta tai jonkun ulkonaisen edun
takia noudattaa yleistä lakia. Siveellisyys on m:n
ja legaliteetin yhteys. -—
M. sanaa käytetään myös siinä merkityksessä,
että sillä tarkoitetaan moraalista elämänsisällystä,
erittäinkin määrättyjen moraalisääntöjen ja
moraalisten katsomusten kokonaissisällystä. Niinpä
puhutaan esim. positiivisesta m:sta, jolla
tarkoitetaan yhteiskunnassa vallitsevia,
perinnäisiä siveyssääutöjä ja tapoja. Se erotetaan
filosofisesta siveysopista, jossa pyritään selvittämään
moraalisääntöjen periaatteellinen perustelu eikä
tyydytä vain niiden toteamiseen ja soveltamiseen.
Z. C.
Moraliteetit, eräs laji keskiaikaisia allegori
sia mysterionäytelmiä.
Moran kivet [-H-] (ruots. Mora stenar)
luvultaan kolmetoista, olivat Ruotsissa, Upplannissa
Laggan pitäjässä n. 1 peninkulma kaakkoon
Upsalasta, entisen Attundalandin ja Tiundalandin
rajalla, jonne näiden kahden maakunnan miehet
kokoontuivat kuninkaanvaaliin. Kivistä yksi oli
suuri, laakea, muut kaksitoista kehässä sen
ympärillä. Keskuskivelle nostettiin valittu kuningas
vannomaan kuninkaanvalansa. — M. k:stä
näytetään vielä muutamia kuvioilla tai
kirjoituksilla varustettuja jätteitä; niiden suojaksi rak.
1770 talo. (E. E. K.)
Moratin /-i’n], Leandro Fernandez de
(1760-1828), esp. draamankirjoittaja; oli aluksi
kultaseppänä, sitten 1786-89 Espanjan
lähettilään Cabarrus’in sihteerinä Pariisissa
(seurustellen m. m. Goldoni’n kanssa); 1792-96 matkoilla
Ranskassa, Englannissa, Saksassa, Sveitsissä ja
Italiassa. V. 1811 kuningas Josef nimitti hänet
ylikirjastonhoitajaksi, sai sen johdosta kärsiä
paljon vainoa, oleskeli v:sta 1817 loppuikänsä
miltei yksinomaan Ranskassa. V. 1900 hänen
tomunsa siirrettiin Pariisista Madridiin. M. oli io
kultaseppäkaudellaan parista runoteoksestaan
(„La toma de Granada", „Lecci6n poetica")
saanut akatemialta palkinnon. Mutta hänen
pää-tuotantonsa muodostivat huvinäytelmät, joiden
kiinteä rakenne, vilkas ja luonteva vuoropuhelu
ja selkeä luonnekuvaus ilmaisee hänen
ihailemansa Molièren vaikutusta. Tunnetuimmat niistä
ovat: „E1 viejo y la niua" (1790), „E1 café"
1. „La comedia nueva" (1792) ja niistä
parhain, muodoltaan suorasanainen „E1 s! de las
ni-iias" (1806). J. H-l.
Moratorium (mlat., < mora, ks. t.),
maksuajan pitennys. M:n edellytyksenä on, että
velallisen kykenemättömyys määräaikana täyttää
suoritus on ohimenevä, niin että velallisen
omaisuuden pakollinen rahaksimuuttaminen tuottaisi
hänelle suuremman vahingon kuin hyödyn
velkojalle. Toinen m:n edellytys on, ettei velkoja m:n
myöntämisen johdosta joudu maksuun nähden
vielä huonompaan asemaan. M:n kestäessä ovat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
