Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nikodeemus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1181
Niittyjen kasteleminen—Niittyvilla
1191
Nikolai I.
Vilhelm 111 :n tyttären Charlottan (s. 1798)
(sittemmin Aleksandra Fedorovna) kanssa.
Aleksanteri I:n kuoltua Taganrogissa 1 p. jouluk.
1825 olisi kruunun
tavallisen perintöjär jestyksen
mukaan pitänyt siirtyä
hänen vanhimmalle
jälkeenjääneelle veljelleen.
Konstantin Pavlovitsille.
mutta tämä oli 1822
luopunut oikeudestaan
Venäjän valtaistuimeen (ks.
Konstantin P a v 1
o-v i t s). Aleksanteri oli
seur. v. määrännyt N:n
seuraajakseen.
Konstantinin luopuminen samoin
kuin N:n
kruununperilliseksi määrääminen
pidettiin kuitenkin salassa.
Kun sanoma
Aleksanterin kuolemasta saapui
Pietariin, käski N. sen vuoksi vannoa
uskollisuudenvalan Konstantinille. Vasta kun
Konstantin Varsovasta oli uudistanut luopumisensa,
vastaanotti N. kruunun 24 p. jouluk. Tätä
epävarmuutta kruununperimyksessä käyttivät
hyväkseen ne vallankumoukselliset seurat, jotka
Aleksanterin hallituksen loppuvuosina olivat
järjestyneet ia joista toinen, pohjoinen, tahtoi toimittaa
Venäjälle perustuslaillisen hallitusmuodon, toinen,
eteläinen, luoda Venäjästä tasavallan. Pohjoisen
seuran Pietarissa 26 p. jouluk. aloittaman
kapinan N. nopeasti kukisti, samoin vähän myöhemmin
Etelä-Venäjällä syntyneen eteläisen seuran
kapinaliikkeen (ks. Dekabristit). Se. että N. täten
alkoi hallituksensa kapinaliikkeen kukistamisella,
vaikutti ratkaisevasti hänen valtiolliseen
katsantotapaansa. Kaikki vapaamieliset
harrastukset tulivat hänelle vastenmielisiksi, ne kun hänen
mielestään johtivat valtion ja yhteiskunnan
häviöön. Järjestyksen ylläpitäminen itsevaltiuden
pohjalla Venäjällä ja koko Euroopassa tuli N:ti
pääpyrkimykseksi. Sotavoima ja virkamiehistö
olivat hänen mielestään valtion tukipylväät, ja
niiden kehittämiseen kiinnitettiin kaikki huomio.
Yhteiskunnallisia uudistuksia ei ajateltu. Venäjä
koetettiin erottaa Länsi-Euroopasta kokonansa,
in. m. ankaralla passijärjestelmällä. joka teki
ulkomaanmatkat venäläisille perin vaikeiksi.
Kirja- ja sanomalehtisensuuria kovennettiin, ja
urkkijoita liikkui kaikkialla. Venäläisiä
kiellettiin opiskelemasta ulkomaiden yliopistoissa, ja
vihdoin kaikki filosofian professorinvirat
Venäjän yliopistoissa lakkautettiin, koska tätä
ainetta erityisesti pidettiin uusien, yhteiskuntaa
mullistavien aatteiden kehittäjänä.
Valtakunnan eri kansallisuuksia koetettiin
venäläistyt-tää pakkokeinoin ja uskonnollisella alalla
pyrittiin luomaan yhteyttä katolilaisten,
protestanttien ja lahkolaisten usein väkivaltaisella
käännyttämisellä oikeauskoiseen kirkkoon. Niin
lakkautettiin 1840 Venäjän puolalaisissa
maakunnissa siihen saakka sallittu paavinvaltaa
tunnustava uniaattien kirkko.
N:n ulkopolitiikka oli pitkän aikaa
menestyksellinen. Hän vapautti Venäjän Metternichin
johdatuksesta ja tuli itse Euroopan politiikan
johtajaksi. Sota Persiaa vastaan 1826-28 johti Eri-
vanin ja Nahitsevanin liittämiseen Venäjään.
Aleksanteri I oli pysynyt erillään Kreikan
vapaustaistelusta, mutta N. liittyi 1827 Englantiin
ja Ranskaan, ja yhteinen toiminta Turkkia
vastaan alkoi. Adrianopolin rauhassa Venäjä sai
Tonavan suistamon saaria ja alueita
Vähässä-Aasiassa. sekä vapaan kulun Bosporin- ja
Darda-nellien-salmien lävitse. Puolan kapina (marrask.
1830-lokak. 1S31) kukistettiin veriin, sen
hallitusmuoto lakkautettiin, ja maa joutui kovan sorron
alaiseksi. Liettuassa ja Valko-Venäjällä
koetettiin hävittää puolalaista kansanainesta.
Kaikkialla Euroopassa N. esiintyi vanhoillisten
aatteiden tukena, ja hänen valta-asemansa näytti
kukistumattomalta. Preussin kuningas Fredrik
Wilhelm IV ja Itävallan keisari Ferdinand I
taipuivat hänen toivomuksiansa noudattamaan.
Vv. 1848-49 hän tarmokkaasti vastusti
vallankumouksellisia liikkeitä useissa Euroopan maissa.
Niinpä hän kehotti Preussin kuningasta olemaan
vastaanottamatta Frankfurtin parlamentin
tar-joomaa Saksan keisarinkruunua. Hän miehitti
Tonavan ruhtinaskunnat rangaistakseen näitä
siitä, että näiden maiden hospodaarit oli
karkoi-tettu, ja Unkarin kapinan kukistivat Venäjän
sotajoukot. — N:n liallitusaika Suomessa
antaa erikoisten olojemme mukaisen pienoiskuvan
Venäjän samanaikuisista oloista. Valtaistuimelle
noustessaan N. oli Suomen kansalle vahvistanut
sen entiset valtiolliset oikeudet. Mutta
valtiopäiviä ei kutsuttu kokoon, jonka tähden aika
muodostui valtiollisella ja yhteiskunnallisella
alalla pysähtymisen, jopa taantumuksen ajaksi.
V. 1826 lakkautettiin Suomen asiain komitea.
V. 1827 annettu asetus myönsi, valtiopäivien
myötävaikutuksetta, kreikkalais-katolilaisille
oikeuden uskonnostaan huolimatta päästä Suomen
siviili- ja sotilasvirkoihin. V. 1829 perustettiin
sensuuri, joka kehittyi huippuunsa 1850, jolloin
kiellettiin suomen kielellä julkaisemasta muuta
kuin uskontoa ja taloutta koskevaa kirjallisuutta.
Virkavaltainen hallitusjärjestelmä, jonka
tyypillisin edustaja oli raha-asiain hoitaja L. G. v.
Haartman, pääsi valtaan. Aineellisen kehityksen
alalla saavutettiin kuitenkin huomattavia
tuloksia. Rahakysymys järjestettiin, veronkanto
tehtiin yksinkertaisemmaksi, Saimaan kanava
rakennettiin, ja tulliasiat järjestettiin. Sekä
yliopiston kanslerina että myöhemmin keisarina N.
kävi Suomessa. Keisarina hän kävi Suomessa
elok. 1830, kesäk. 1833, jolloin hänen puolisonsa
häntä seurasi — tämän tapauksen muistoksi
pystytettiin Helsingin eteläsatamaan obeliski, n. s.
..Keisarinnan kivi" — ja maalisk. 1854. jolloin
hän kävi tarkastamassa maan puolustuslaitoksia.
V. 1853 oli näet puhjennut n. s. Itämainen 1.
Krimin sota. Kun Ranskan ja Itävallan
vaikutusvalta Turkissa rupesi kasvamaan, vaati N.
Turkkia uudelleen myöntämään Venäjälle
yksinoikeuden kristittyjen suojelemiseen itämailla.
Kun Turkki ei myöntynyt, alkoi N. sodan. Kun
länsivallat liittyivät Turkkiin, kävi sotaonni
Venäjälle vastaiseksi. Tämä ja sisälliset epäkohdat,
jotka sodan aikana räikeästi paljastuivat,
käänsivät heräävän kansan arvostelun
hallitusjärjestelmää vastaan. Sen muuttaminen oli N :lle
kuitenkin mahdotonta. Hän toivoi kuolemaa, joka
hänet kohtasikin Pietarissa 2 p. maalisk. 1855.
— Avioliitossaan N :11a oli neljä poikaa, joista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
