Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Norja - Norjan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1293
Norjan kieli ja kirjallisuus
1294
1S84 valtakunnanoikeus tuomitsi valtioministeri
Selmorin ja useimmat muut ministerit
menettämään virkansa. Oskar II (1872-1905)
mu-kaantui tähän tuomioon ja antoi sen alaisiksi
joutuneille hallituksen jäsenille eron. Sam. v.
(1884) sai vasemmiston johtaja Johan Sverdrup
toimekseen muodostaa uuden hallituksen ja
kuningas antoi, luopumatta periaatteellisesta
kannastaan veto-kysymyksessä, vahvistuksensa useille
aikaisemmin vahvistamatta jääneille
suurkärä-jäin päätöksille, m. m. niille, jotka koskivat
ministerien pääsyä suurkäräjäin keskusteluihin ja
valtiollisen äänioikeuden laajentamista.
Perustuslaillinen taistelu oli päättynyt ja
parlamentarismi oli päässyt voitolle. V. 1887 saatettiin
rikosasioissa voimaan valamieslaitos. ja N:n
sotalaitos järjestettiin uudelle itsenäiselle
kannalle. Mutta vasemmisto hajaantui pian kahtia:
..puhtaaksi vasemmistoksi" (johtajana Joh. Steen!
ja „maltilliseksi vasemmistoksi", joista vain
jälkimäinen kannatti Sverdrupin ministeristöä:
tämän täytyi luopua 1889 ja sijaan tuli E. Stangin
johtama oikeistohallitus. Tähän aikaan nousivat
n. s. unionikysymykset kokonaan etualalle N:n
valtiollisessa elämässä. Norjalaisten mielestä ei
N:n etu tullut tarpeeksi huomioon otetuksi
unionissa. varsinkaan ei ulkoasiain alalla.
Vasemmisto alkoi sen vuoksi vaatia N:lle omaa
ulkoasiainministeriä ja konsulilaitosta. Oikeisto-,
vasemmisto- ja koalitsioniministeristöjen
vaihdellessa unionikysymyksiä käsiteltiin pitkällisissä
Ruotsin kanssa käydyissä neuvotteluissa, jotka
eivät vieneet tuloksiin. Ruotsin ja N:n välit
kärjistyivät kärjistymistään. Steenin johtaman
vasemmistom mister istön päästyä valtaan 1898
myönnettiin suuret ylimääräiset määrärahat
sotajoukkoa ja laivastoa varten, ja Ruotsin rajalle
rakennettiin sarja linnoituksia. V. 1898 saivat
miehet yleisen valtiollisen äänioikeuden, 1901
yleisen kunnallisen äänioikeuden ja naiset
rajoitetun kunnallisen äänioikeuden. Kun Hagerupin
kokoomushallituksen uudistamat un ioni
neuvottelut raukesivat helmik. 1905. erosi tämä
minis-teristö. ja Chr. Michelsen muodosti uuden
hallituksen. Kohta tämän jälkeen suurkäräjät
hyväksyivät erityistä N:n konsulilaitosta koskevan
lain. joka oli astuva voimaan viimeistään 1 p.
huhtik. 1906. Kun Oskar TI oli 27 p. toukok.
1905 kieltäytynyt vahvistamasta sitä ja
ministerit tämän johdosta 7 p. kesäk. olivat
suurkärä-jissä ilmoittaneet luopuvansa, valtuuttivat
suurkäräjät heidät jatkamaan hallitusta ja
julistivat unionin lakanneeksi. Yleisellä
kansanäänestyksellä N:n kansa 13 p. elok. hyväksyi
tämän päätöksen (368.392 äänellä 184 vastaan).
Sekä N:ssa että Ruotsissa oli mielten kiihko
suuri, ja molemmissa maissa ryhdyttiin
sotavarustuksiin. Mutta sittenkuin Karlstadiin
kokoontuneet N:n ja Ruotsin valtuutetut olivat
31 p. elok.-23 p. syysk. saaneet aikaan
sopimuksia muutamista erikoiskysymyksistä, esim.
valtakuntain välisten riitakysymysten
ratkaisemisesta sovinto-oikeudessa, valtakuntain välisestä
puolueettomasta alueesta, muuttolappalaisten
laidunoikeudesta. antoi Ruotsi suostumuksensa
unionin purkamiseen ja Oskar IT tunnusti 26 p.
lokak. 1905 N:n Ruotsin unionista eronneeksi
valtioksi.
N. v:sta 1 905. Kansanäänestyksen jälkeen
valittiin N:n kuninkaaksi 18 p. marrask. 1905
Tanskan prinssi Karl, joka otti nimekseen II a
a-k o n VII. Ison Britannian. Venäjän. Ranskan
ja Saksan kanssa N. 2 p. marrask. 1907 teki
sopimuksen, jossa mainitut vallat takaavat N:lle
sen alueen loukkaamattomuuden. V. 1907 naiset
saivat rajoitetun valtiollisen äänioikeuden. 1910
yleisen kunnallisen äänioikeuden. Michelseniu
luovuttua 1907 oli vallassa Lovlandin
muodostama vasemmistoministeristö v :een 1908, sen
jälkeen helmikuuhun 1910 Knudsenin johtama
radikaalinen hallitus, sitten vapaamielis-vanhoillinen
miuisteristö, pääministerinä ensin Konow, v:sti
1912 Bratlie. tammik. 30 päivään 1913. jolloin
Knudsen muodosti toisen ministeristönsä; v :sta
1903 on sosialisteilla ollut suurkäräjissä oma
ryhmänsä.
[P. A. Munch. „Det norske folks historie":
J. E. Sars, „Norge under foreningen med Dan
mark", „Udsigt over den norske historie" ja
..Norges politiske historie 1815-85: Y. Nielsen.
..Norge i 1814" ja „Norges historie 1815-37";
O. A. Overland. ..Illustreret Norges historie":
kokoelmateos ,.Norges historie fremstillet for det
norske folk".] .]. F.
Norjan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Skand. alkukieli (ks. Skandinaavilaiset
kielet) jakautui jo aikaisin eri murteisiin, ja
samoihin aikoihin, jolloin kristinusko tuotiin
Norjaan (n. 1000) olivat murteiden
eroavaisuudet siksi suuret, että voidaan puhua neljästä
eri skand. kielestä. Kuitenkin säilyttävät
näistä toiselta puoleu islannin ja norjan kieli,
toiselta puolen ruotsin ja tanskan kieli niin
paljon yhteisiä piirteitä, että edellisiä tav.
yhteisellä nimellä kutsutaan länsi.skand
i-naavilaisiksi erotukseksi jälkimäisistä,
n. s. i t ä s k a n d i n a a v i l a i s i s t a kielistä.
Näiden molempien kieliryhmien
eroavaisuuksista mainittakoon vain seuraavat: 1)
länsi-skand. kielissä tavataan sananvartalossa usein u,
kun itäskand. kielissä on o, esim. br ti = bro
(silta) ; 2) edellisessä kieliryhmässä ovat i ja «
useammin kuin jälkimäisessä vaikuttaneet n. s.
äänteenmukauksen (omljud, Umlaut), esim. tekr
-taker (hän ottaa), lond-land (vanhemmasta
landu = maa); 3) edellisessä ryhmässä diftongit
säilyvät, esim. hauk, leik, røyk = hök, lck, rök
(tansk. liorj. Icg, rog = haukka, leikki, savu) :
4) edellisessä ryhmässä ek (minä), jälkimäisessä
jak (jcek, jag. jcgj. Norjan ja islannin kielen
eroavaisuuksista ks. Islannin kieli ja
kirjallisuus. — N. k:n kuten muiden skand.
kielten kehityksessä saattaa erottaa kaksi
pääjaksoa. uskonpuhdistus rajana : m u i n a i s n o
r-j an ja nykyisnorjan kieli. Edellisen
kielimuodon alue käsitti paitsi nykyistä alaansa
(Norjan ja Fär saaret) vielä osia
Pohjois-Irlan-nista ja Pohjois-Skotlannista, Man-saaren,
Hel>-ridit. Shetlannin- ja Orkney-saaret sekä osia
nykyisestä (Länsi) Ruotsista. Muinaisnor jan
tuntemisen tärkein lähde on lat. kirjaimistolla
kirjoitettu Norjan vanhin kirjallisuus, jonka
vanhimmat käsikirjoitukset eivät ole vanhimpia
islantilaisia paljon nuorempia, mutta joka
kuitenkaan laajuuteen ja tärkeyteen nähden ei
likimainkaan vedä vertoja samanaikaiselle
islantilaiselle. Vähemmän tärkeitä ovat kyseessäolevan
ajan riimukirjoitukset. Tärkeimmistä muinais-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
