Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Orléans ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1613
Orléans
i—Orley
1614
{ks. Orléans, herttuoita ja prinssejä 3).
Tämän pojanpojan poika oli Louis Philippe Joseph,
herttua Égalité (ks. Orléans, herttuoita ja
prinssejä 4), jonka poika oli Ludvik Filip,
Ranskan kuningas vv. 1830-48 (ks. Ludvik, 19).
Kuningas Ludvik Filipin vanhin poika oli
Ferdinand (ks. Orléans, herttuoita ja
prinssejä 5). Tämän vanhempi poika oli Louis
Philippe. Pariisin kreivi (k. 1894), O.-suvun
päämies v:sta 1850, ja nuorempi Robert, Chartres’in
herttua. Pariisin kreivin poika on Louis
Philippe, 0:n herttua ja ,,Ranskan kuninkaallisen
suvun" nyk. päämies (ks. Orléans, herttuoita
ja prinssejä 7). Chartres’in herttuan poika oli
Henri, 0:n prinssi ja löytöretkeilijä (ks.
Orleans, herttuoita ja prinssejä 6).
Bourbon’ien palattua Ranskaan 1814 sai myös
Ludvik Filip, 0:n silloinen herttua, osan
suku-tiiuksistaan takaisin. Ennen valtaistuimelle
nousemistaan 1830 hän lahjoitti suvun
yksityisomaisuuden lapsilleen. V. 1852 osa siitä
silloisen tasavallan presidentin, Ludvik Napoleonin
käskystä omistettiin valtiolle. V :n 1870 sodassa
0:n prinssit turhaan tarjosivat palveluksiaan
sekä keisarikunnalle että tasavallalle.
Rauhanteon jälkeen he palasivat Ranskaan,
karkoitus-tuomio v:lta 1848 peruutettiin ja he saivat
omaisuutensa takaisin. Heillä oli paljon kannattajia
perustuslakia säätävässä kokouksessa, ja heidän
toimestaan kukistettiin presidentti Thiers 1873.
Raivatakseen itselleen tien valtaistuimelle he
yrittivät saada aikaan sopimuksen Chambord’in
kreivin. vanhemman Bourbon’in sukuhaaran
päämiehen kanssa; yritys kuitenkin raukesi
viimemainitun vastarintaan. Chambord’in kreivin
kuoltua 1883 0:n herttuat perivät Bourbon-suvun
vaatimukset, ja Pariisin kreivi tuli „Ranskan
kuninkaallisen suvun" päämieheksi. V. 1883
säädettiin laki vallantavoittajia vastaan, jonka
perusteella 0:n prinssit karkoitettiin Ranskasta.
V. 1888 useat heistä yhtyivät kannattamaan
Boulanger’n pyrintöjä. G. R.
Orléans f-ä’], herttuoita ja prinssejä.
1. Jean Baptiste Gaston (1608-60),
Henrik IV :n ja Maria dei Medici’n nuorempi
poika, oli lahjakas, mutta luonteeltaan heikko ja
pelkurimainen, otti osaa kaikkiin vehkeisiin
Richelieu’tä vastaan, mutta joutui joka kerta
häpeällisesti tappiolle, pääsi 1632 veljensä Ludvik
XIII:n armoihin vain jättämällä liittolaisensa
alttiiksi. Yhtyi 1648 Fronde-sodassa
tyytymättömiin, karkoitettiin kapinan kukistuttua
hovista. Hänen tyttärensä ensimäisestä aviosta oli
Anne Marie Louise, Montpensier’n herttuatar
(ks. M o n t p e n s i e r).
2. Philippe (1640-1701), Ludvik XIII:n ja
Anna Itävaltalaisen nuorempi poika, edellisen
veljenpoika, ei saanut huolellista kasvatusta ja
antautui irstaisuuteen. Epäiltiin ensimäisen
puolisonsa, Englannin Henrietten, kuoleman
aiheuttajaksi. Hänen toinen puolisonsa oli Elisabet
Charlotta. Pfalzin perijätär, jonka oikeuteen
Ludvik XIV sittemmin perusti vaatimuksensa
Pfalziin. Otti osaa Alankomaiden sotaan.
3. Philippe II (1674-1723), Ranskan
hallituksen hoitaja, edellisen poika, vietti hyvin
irstasta elämää, mutta osoitti samalla suurta
kykyä ja sodissa persoonallista urhoollisuutta.
Menetti Espanjan perimyssodassa Torinon tais-
telun 1706, mutta soti seur. vuosina
menestyksellä Espanjassa. Siellä hän kuitenkin rupesi
veh-keilyihin hankkiakseen itselleen Espanjan
monarkian tai osan siitä, josta syystä menetti
päällikkyyden. Ludvik XIV:n kuoltua 1715
parlamentti tunnusti hänet hallituksen hoitajaksi
täydellä kuninkaallisella vallalla Ludvik XV :n
alaikäisyyden ajaksi. Hän lievensi
hallitusjärjestelmää, riisti jesuiitoilta vallan ja vähensi
suuresti valtiovelkaa. Ulkopolitiikassaan hän
lähestyi Englantia ja vastusti Espanjan
valloitus-pyrintöjä Alberonin aikana. Hän suosi myös
Law’n osakekeinottelua ja antoi yhdessä
opettajansa, kardinaali Dubois’n kanssa maalle huonon
esimerkin siveettömällä elämällään. [Haggard.
,,The Regent of the Roues".]
4. Louis Philippe Joseph (1747-93),
Louis Philippen, 0:n herttuan poika, edellisen
pojanpojan poika, oli lahjakas ja ulkomuodoltaan
kaunis, mutta antautui hurjaan irstaisuuteen.
Päästäkseen kansan suosioon ja mahdollisesti
raivatakseen itselleen tien valtaistuimelle hän
liittyi Ranskan vallankumoukseen 1789 ja
kiihotti Pariisissa alkaneita rahvaan
levottomuuksia m. m. rahavaroilla. Hän yhtyi jakobiineihin.
otti nimen Philippe Égalité ja valittiin
kan-salliskonventtiin. Tässä hän äänesti Ludvik
XVI:n kuolemaa, mutta kun häntä epäiltiin
kruunun tavoittamisesta, vangittiin hänet pian
ja mestattiin. [Ducoin, ,,Philippe d’0.-Égalité".]
5. Ferdinand (1810-42), kuningas Ludvik
Filipin vanhin poika, edellisen pojanpoika, otti
1831-32 osaa Belgian sotaan ja 1835-40 Algerian
retkiin. Oli vapaamielinen ja kansan rakastama,
suosi tieteitä ja taiteita. Sai surmansa
hypä-tessään vaunuista, joiden hevoset olivat
pillastuneet.
6. Henri (1867-1901), 0:n prinssi. Robertin,
Chartres’in herttuan vanhin poika, edellisen
pojanpoika; matkusti 1889-90 Bonvalofn kanssa
Keski-Aasiassa ja Taka-Intiassa. kävi
Madagaskarissa, tutki 1895 Tongkingista lähtien
Mek-hongin yläjuoksua ja Iravaddin lähteitä. Teki
1897 tutkimusretken Abessiiniaan. Italian
ar-meialle epäedullisten lausuntojen tähden Torinon
kreivi, prinssi Viktor vaati hänet
kaksintaisteluun, jossa hän haavoittui. Lähti 1901 uudelle
tutkimusretkelle Indo-Kiinaan, mutta kuoli
matkalla. Julkaisi useita teoksia matkoistaan.
7. Louis Philippe (s. 1869), Louis
Philippen, Pariisin kreivin poika, edellisen serkku.
..Ranskan kuninkaallisen suvun" nyk. päämies,
esiintyi 1895 julkisesti Ranskan kruunun
vaatijana. Hänellä ei ole perillisiä. G. R.
Orléans’in neitsyt [orleäin] ks. Jeanne
d’ Arc.
Orleanssi (ransk. orléans) on puolivillainen
kangas, jonka loimet ovat kerrattua
puuvillalankaa joko yksivärisenä, meleerattuna tai
kuviolliseksi painettuna. Loimet ovat joko yksiväristä
tai joskus meleerattua villalankaa. E. J. 8.
Orley [-lë’], Bernaert van (n. 1490-1542),
flaamil. taidemaalari. Maalasi enimmäkseen
uskonnollisia kuvia, joissa hän alkuaan
noudattamastaan vanhasta alankom.-goottilaisesta
suunnasta siirtyi it. täysrenesanssityyliin, jonka hän
Roomassa opiskellessaan oli oppinut varsinkin
Rafaelilta. Sitäpaitsi O. teki
synnyinkaupunkinsa Brysselin seinäverhotehtaille kartonki-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
