Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ornamentiikka - Ornamentti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1623
Ornamentti
1624
41
42
32—33. Renesanssi-^roteskeja. — 34. Kartussi. — 35. Akanttiküynnüs. — 36. Barokkisimpukka. — 37.
Barokki-ornamentti. — 38—39. Rokoko-ornamentteja. — 40. I.ouis XVI:n ornamentteja. 41—42. Empire-ornamfntteja.
päässä tästä pohjoisesta renesanssista kehittyi
1600-luvulla. barokki (ks. t.), joka raskaasti,
mahti-pontisesti ja juhlallisesti muodostelee
pääasiallisesti taiteessa jo aikaisemmin esiintyneitä
koristeaiheita : lehti- ja hedelmäköynnöksiä ja
seppeleitä, näkinkenkiä (kuva 36),
akantlius-lehteä, kierukoita, ihmis- ja eläinnaamioita y. m.
(kuva 37). Tätä o.-tyyliä kannatti kuitenkin
säännöllisyys ja vakuus, jonka sijalle 1700-luvun alussa
tuli orgaaniselta puoleltaan voimaton ja hento
rokoko. Nimitys johtuu ransk. sanasta rocaille
= näkinkengistä ja kivistä rakennettu luolalaite,
ja sekin jo antaa käsityksen tämän tyylin
säännöttömästä ja oikullisesta sävystä, missä
koristeaiheet sovitetaan ilman symmetriaa ja ilman mi
tään orgaanista ajatusta, vaikuttaakseen
pääasiallisesti herkullisena ja viehättävänä
pinta-tai kehysornamenttina. Luonteenomaisia ovat
ke-veät köynnöslaitteet, palmetit. hämähäkinverkot,
kiemurat j. n. e. (kuvat 38, 39), seassa siellä
täällä lintuja, perhosia y. m., maalauksena kaikki
valoisin ja iloisin värein esitettyä, veistoksena
pinnallisia korkokuvia. Rokoko oli tyylikautena
jotenkin lyhytikäinen ja sai 1760-luvulla väistyä
n. s. Ludvik XVI :n 1. zopf-tvylin tieltä, jota
meillä lähinnä vastasi kustavilainen tyyli. Sille
on ominaista sommittelun järkivoittoisuus ja
säännöllisyys; yksityispiirteitä otetaan taas an-
tiikista: sfinksejä, aarnikotkia, uurnia,
lehti-kiemuroita, akanthus-lehtiä; tämän ohessa tyyli
kuitenkin säilyttää rokokon sirouden ja
viehät-täväisyyden, köykäisten kukkaisdekoratsionien
y. m. s. runsaan käytön (kuva 40). 1800-luvun
alussa tästä tyylistä kehittyy pramea
empire-tyyli: naturalismi ja sulous katoavat ja se mikä
antiikin taiteessa on raskasta ja juhlallista, tulee
käytäntöön: laakerit ja sotaisat tunnuskuvat,
kotkat, aarnikotkat, leijonat, palmetit,
meanderi-nauhat y. m. Järjestely on ankaran symmetristä
ja jäsenneltyä (kuvat 41, 42). Empirea seuraa
1800-luvun keskivaiheilla tyylikausi, jolle on
ominaista köyliäsävyisyys (Biedermaier) ja
sittemmin aikaisempien tyylien, gotiikan, barokin,
y. m. jäljitteleminen: vasta viime
vuosikymmeninä on uusi omamenttityyli kehkeytynyt, osaksi
saaden vaikutusta sirosta japanilaisesta o:sta,
osaksi eri tavoin pyrkien
tarkoituksenmukaisuuteen ja tekoaineen ja sen käytön mukaisiin
muotoihin. [H. Dolmetseh, ..Der Ornamentensehatz":
F. S. Meyer. ..Ornamentale Formenlehre": A.
Johansson, ..Ornamentet"; E. Wrangel, [-..Ivonst-stilarna".]-] {+..Ivonst-
stilarna".]+} ks. Huonekalut,
Leikkaus-koristeet, M e a n d e r i-k o r i s t e,
Pai-metti, Tyylittely. K. K. M.
Ornamentti (lat. örnüme’ntum < örnii’rc -
koristaa), koriste, ks. Ornamentiikka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
