Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ovibos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ovibos—Ovidius Naso
10
yhdistää vierekkäin olevia huoneita, tilan
säästämiseksi laivan hyteissä, rautatievaunuissa y. m.
— Sääntönä on, että o., ellei ahdas tila ole
estämässä, ulkoapäin tulijalle ja oikealla kädellä
ripaan tarttuvalle aukenee vastaan, harvinainen
ilmiö on saranat on sekä oikean- että
vasemman-kätinen o. Paksuissa muureissa ulkoreunaan
sovitettu, o.-komeroon aukeneva o. vie vähimmän
tilan. -— Suorakaiteenmuotoinen puulevy on
käynti-o :n luonnollisin ja käytännöllisin muoto,
suurissa o.-aukoissa pienempänä käynti-o:na
sovitettu suuremman sisään. Keskiajalla,
renesans-sissa ja vieläkin muuten kaaripäätteinen o.
kaaren juuren kohdalta jaetaan kivi- tai
puukama-nalla kahteen osaan, jolloin yläosa sulettuna
muodostui rikkaasti koristelluksi kuvalliseksi
täyte-pinnaksi (ks. Tympanon), renesanssissa
ikkunaksi, mutta usein aliosakin eli varsinainen
käynti-o., syystä tai toisesta joko kokonaan tai
osaksi tehdään ruudulliseksi (verantain, eteisten,
pimeiden käytäväin, puotien y. m. las i-o:t).
Aineena poikkeustiloissa vain, kuten esim.
Polij.-Syyrian roomalaisaikaisten kalliohautain
harvoin käydyissä, puu-o:ia jäljittelevissä
käynti-o:issa, on raskasta kiveä käytetty, muuten
kaikkina aikoina puu (honka, tammi, pyökki y. m.)
joko (pienoilla ja lisäksi, kuten keskiajalla oli
tavallista, saranoista koristeiksi haaraantuvilla
metallinauhoilla vahvistettuna) lauta-o:na tai
antiikin ja renesanssin kehys- ja p e i 1 i-o :n a
on yleisin ja soveliainkin o.-aine. Puu-o:n
suojaksi vanhalla, keski- ja uudellakin ajalla usein
on ollut tapana päällystää o:ia pronssilevyillä,
ja usein koko o:kin tehtiin pronssista, kuten
esim. Pantheonin ja Firenzen baptisterion
mainiot ovet (ks. Ghiberti), mutta yksinomaan
vasituisia käytännöllisiäkin tarkoitusperiä
silmälläpitäen nykyaikainen o. saattaa olla
kokonaan metallista tai metallilevyllä päällystetty.
Sellainen on esim. p a 1 o-o. ja kassaholvien o:t
(ks. Tr es ori). TJlko-o:issa syntyvää vetoa
ehkäistään kaksilla o:illa joko samassa karmissa
tai peräkkäin n. s. tuulikaapin o:ina, ja
ovat sisemmät näistä usein kepeitä, kahtaalle
lyöpiä, jousisaranaisia p e n d e 1 i-o :i a. Akselia
kiertävä monisiipinen kierto-o. on
viimeaikoina, etenkin vilkasliikkeisissä paikoissa
käytäntöön otettu keksintö. Antiikin, kuten
meidänkin aikoina vielä raskaat metalliset tai muut
suuret o:t (esim. piha- ja makasiini-o :t) yleensä
kääntyivät tapeilla, jos kohta roomalaiset jo
saranoitakin käyttivät. — Yksinkertaisin i t s
e-sulkeutuva o. on antiikin vinopielissä omasta
painostaan sulkeutuva; vieterilaitteisiin ja
painoihin verrattuna moderni n. s. o.-p u m p p u on
melkoinen edistysaskel, se kun samoille
periaatteille rakentaen, kuin tykeissä täräyksen
lieventävä laite, aikaansaa äänettömän, rauhallisen
Kulkeutumisen. -— 0:n helat sekä
salpaa-ir. islaitteet: salkopuut, linkut, erilaatuiset
laatikko-, muna- y. m. lukot, työntösalvat ovat
enemmän tai vähemmän muuttumattomassa
muodossa pysyneet läpi aikain, oviraamiin
vajotet-tua näkymätöntä lukkoa antiikki kumminkaan
ei tuntenut, tuntemattomia olivat myös
puuruu-vit. O.-k e 11 o n virkaa toimitti pitkälle
1800-luvulle saakka ja paikoitellen vieläkin
Englannissa ovenkolkuttaja — puinen tai
metallinen o:sta riippuva vasara tai rengas, joka
liikuteltaessa kalahtaa nappula-alasimeensa.
Metallilevyillä päällystetyissä ja lauta-o:issa
kiin-nitysnaulain kannat muodostivat luonnollisen
koristelun, kannoista kehittyivät koristenappulat,
rosetit, —- norsunluulla ja kilpikonnankuorella
mainitaan jo antiikin joskus o:iaau koristelleen,
myöhempi gotiikki teki sen ruusustokuvioilla,
mutta vasta renesanssin aikana plastillinen
leik-kauskoristelu raami- ja peili-o:ssa yltyy
todelliseksi taiteeksi. — Nykyajan keksintöä ovat
täysin sileät, faneeraamalla valmistetut o:t; o.-v e
r-hoilla (käynti-o:ien asemasta ja ohella) on
kaikkina aikoina o:ia kaunistettu, ks. P o
r-taali. U-o N.
Ovibos ks. Myskihärkä.
Ovidius Naso, Publius (43 e. Kr.-17 j. Kr.),
roomal. runoilija. Tämä kuuluisa runoilija alkoi
julkisen elämänsä virkamiehenä, mutta kääntyi
pian yksinomaan kirjalliselle alalle. Kolmannen
vaimonsa Fabian kautta hän pääsi hovi- ja
runoi-lijapiireiliin. joissa tuli tuntemaan sekä
Mæce-naan että Tibulluksen ja Propertiuksen. Näiden
syvällisten ja vakavien elegikkojen rinnalla O. N.
edusti keveän elämän muotovalmista laulua.
Hänen muotoaistinsa on lumoava ja hänen
käsissään saavuttaa vanha kuusimittainen säe
kehi-tvksensä huipun: ei yksikään roomal. runoilija
ole osannut sulkea sen puitteisiin niin suurta
määrää lyhyitä tavuja kuin O. N. Tämä vilkas
runomitta vastasi tarkalleen 0:n N:n
runoilija-luonnetta : niinkuin runoileminen on hänelle
teknillistä leikkiä, niin ovat hänen elämyksensä
ja huomionsakin kuin leikillä koettuja ja
huviksi katseltuja. Niin hän kirjoittaa kolme
kirjaa „lemmenleikkejä" („Amores"), joissa ei ole
todellista tunnetta nimeksikään. Samalla kuin
hän näin antaa surmaniskun elegialle, kohottaa
hän rakkauden runollisen käsittelyn taiteelliseen
huippuunsa. Ylhäinen seurapiiri nauttii
mielellään himoruokansa kultaisista lautasista: O. N.
tarjoaa sille pikanttia keskustelunaihetta pitojen
alusta loppuun. Sellaisia ovat hänen teoksensa
„Heroides" ja varsinkin „Ars amatoria"
(rakkauden taide) ja ..Eemedia amoris" (rakkauden
lääkkeet). N. Kristuksen syntymän aikana O. N.
siirtyi aivan uudelle kirjalliselle alalle:
runolliseen novelliin. Tänne kuuluvat hänen
runollinen kalenterinsa ..Fasti", jossa hän luettelee
roomalaiset juhlapäivät ja antaa tarkkoja ja
tärkeitä kuvauksia juhlamenoista. Samoin hän
käsitteli 15 kirjassa kreikkalaista ja roomalaista
myytti-ainehistoa ja on erikoisesti tämän suuren
ja ehyen sekä sitäpaitsi klassilliselle
muinaistie-dolle erinomaisen arvokkaan teoksen kautta
saavuttanut suuren kuuluisuutensa. Teoksen
kreikkalainen nimi ..Metamorphoseis". s. o.
,.muodonvaihdokset". ilmaisee sen läpikäyvän piirteen,
että runoilija tahtoo ennen muuta kuvata
maailman alinomaista kehitystilaa, jollaiselle
kuvaukselle tarujen ihmeelliset kertomukset antoivat
loppumattomasti aiheita. — Augustus, joka
kiivaili uudistaakseen muinaisroomalaisen
siveellisyyden, karkoitti 0:n N:n Roomasta v. 9 j. Kr.
Maanpaossaan Tomi’ssa Mustanmeren rannalla
O. N. kirjoitti vielä surulaulunsa (,,Tristia") ja
kirjeet Pontoksesta (..Epistulæ es Ponto"). O. N.
kuoli maanpaossa. [Ribbeck. „Gescliiehte der
rö-mischen Dichtung" (II) : J. J. Hartman, ..De
Ovidio poeta" (1905). Monista eri tekstijulkai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
