Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pastellimaalaus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
josta kunkin värin eri vivahduksia varten
tehdään eri väripuikot. - Näillä, viiripuikoilla 1.
p.-v iireillä tehtyä kuvaa sanotaan myös lyhyesti
p:ksi. E. R-r.
Pastellimaalaus on pastelliväripuikoilla iks.
Pastelli) maalaamista t. oikeastaan
piirustamista tavallisesti vartavasten valmistetulle
karkeapintaiselle paperi- tai viime aikoina myös
kangasalustalle. Lukuisilla värivivahduksilla,
joita ou arvioitu olevan n. 400, ja värejä
sormella tai tompilla yhteensulattamalla ja
tasoittamalla aikaansaadaan sametin pehmeitä, ke
vyitä ja hienoja vaikutuksia, joille muut
maalaus-lajit tuskin voivat vetää vertoja. P:ta
säilytetään parhaiten lasipeitteen alla. mutta senkin
suojassa se ou erittäin arka päivänpaisteelle,
kosteudelle ja tärinälle. Vasta nyk. on
joltisellakin menestyksellä kokeiltu pastellivärien kiiti
nittämiseksi kestävämmin alustaansa. — P. on
nähtävästi saanut alkunsa väriliitupiirustuksesta.
Pastelliväripuikkoja otaksutaan käytetyn jo
16:nnella vuosis. P :n kukoistusaika on 1700-luku,
jolloin se esiintyy useissa eri maissa ja on koko
tämän ajan maulle luonteenomaisin maalaustapa,
joka vaikuttaa öljyvärimaalauksenkin
väritykseen ja tekniikkaan. Tämän ajan kuuluisimmat
p:n harjoittajat, jotka ensi sijassa ovat
muotokuvien maalaajoita, ovat it. Rosalba Carriera
(k. 1757), ransk. M. Q. de La Tour (k. 1788),
sveits. J. E. Liotard (k. 1789), ruots. G.
Lundberg (k. 1786) ja saks. A. R. Mengs (k. 1779).
Lopulla 1800-lukua p. tuli jälleen muotiin, ja
monet taidemaalarit käyttävät sitä
öljyvärimaalauksen ohella, kuten esim. Dfegas, Lhermitte,
Liebermann, Whistler, Krøyer ja Edelfelt. [Robert,
..Le Pastel" (1S90), Eaupp, ,.Katechismus der
Halerei" (1904), Ostwald. ..Malerbriefe" (1904)
ja J. L. Sprinck, „A Guide to Pastel Paintins".]
E. R-r.
Pasternakka, palsternakka 1.
pasti-nakka (Pastinaca sativa), keltakukkainen,
le-veälehdykkäinen. 2-vuotinen putkikasvi, jota
suuren valkean juurensa takia viljellään samaan
tapaan ja samoihin tarkoituksiin kuin porkkanaa,
kuitenkin paljoa vähemmässä määrässä. Meillä
on p:aa ennen viljelty melkoista enemmän kuin
nyt. Rahvas viljelee sitä meillä vain
satunnaisesti. Kasvaa parhaiten hyvin lannoitetussa
syvässä savimaassa. Viljelemättömänä p. kasvaa
Etelä- ja Keski-Euroopassa eteläisimpään Ruotsiin
saakka. Etelä-Suomessa se usein metsistyy. K. L.
Pasteur [S’rJ, Louis (1822-95),
maailmankuulu ransk. kemisti ja biologi, tuli 1842
fysiikan opettajaksi Dijon’in lyseoon, 1852
kemian professoriksi Strassburgiin ja siirtyi,
toimittuaan välillä Lillessä, 1S57 Pariisiin École
normale’n tieteelliseksi johtajaksi ja 1867
Sorbonnen kemiallis-fysiologisen laitoksen
professoriksi. Loppuikänsä P. toimi yksinomaan
tieteelliseen työhön antautuneena, v:sta 1889 hänen
kunniakseen kansainvälisen keräyksen tuottamilla
varoilla 1888 perustetun ja yhä edelleen alallaan
ensimäisenä keskuslaitoksena toimivan P.-laitoksen
IInstitut Pasteur) ensimäisenä johtajana. — P:n
ensimäiset tutkimukset, jotka jo laskivat
perustan hänen vastaiselle kuuluisuudelleen,
käsittelevät viinihappojen kaksoissuolojen optillisia
ominaisuuksia ja muita stereokemiallisia
kysymyksiä. Näistä hän siirtyi kemiallis-biologiselle alalle
ryhtyen tutkimaan erilai
sia käymisilmiöitä, joiden
suhteen hän sai
käänteentekeviä tuloksia aikaan.
Saksassa oli
käymis-ilmiöistä esitetty
mielipiteitä, joiden mukaan ne
riippuivat elollisten
organismien toiminnasta.
Kemistit, esim. Liebig, vas
tustivat kuitenkin
ankarasti tätä teoriaa ja vasta
P. ratkaisi kysymyksen
lopullisesti. V. 1857 P. löysi
ne bakteerit, jotka ailieut
tavat maidon happanemi
sen, seuraavina vuosina
hän todisti
kumoaniatto-masti, että niin hyvin
alko-holikäymineu kuin muutkin käymisilmiöt, miitä
neminen niihin luettuna, aiheutuvat määrättyjen,
sekä morfologisesti että fysiologisesti toisistaan
eroavien eliöiden elontoiminnasta. Samoihin
aikoihin P. myös kävi käsiksi yhä edelleen
kannattajia saaneeseen vanhaan teoriaan alkusynnystä
(ks. t.) (generatio spontanca). Pariisin tiede
akatemia oli 1860 määrännyt palkinnon tämän
kysymyksen ratkaisusta, ja nerokkaita, vaikka
yksinkertaisia viljelyskeinoja käyttäen P. todisti,
etteivät pienimmätkään tunnetut eliöt synny
elottomasta aineesta, vaan polveutuvat toisista
samanlaisista eliöistä. Edellämainituista tutki
muksista P. johtui m. m. tutkimaan viinin, eti
kan ja oluen valmistusta ja tauteja huomaten
pikkueliöt viimemainittuihinkin syypäiksi ja
esittäen keinoja niitä vastaan. Oluen säilyttämi
seksi P. esitti, että pullot oli lämmitettävä
vähintään n. -)-550 C mikro-organismien
vaikutuksen estämiseksi. Eri suuntiin kehitettynä tämä
menettely on nykyään pastöriseerauksen
nimellä kaikkialla käytännössä (ks. esim.
Maito, palsta 1642). Jo 1870 P. oli saanut sei
ville, että Ranskassa paljon vahinkoa
aikaansaanut pebriini niminen silkkiperhostoukka
tauti johtui eräistä pikkueliöistä, ja keksi
keinoja taudin vastustamiseksi. Tämän jälkeen P:n
päähuomio kohdistui yleensäkin kysymykseen
tarttuvien tautien syistä. Aikaisemmin P:n
tutkimukset mätänemisilmiöistä olivat antaneet
aiheen Listerin (ks. t.) antiseptiseen haavainhoi
tooii. Vnnettuaan tieteellisen selityksen useille
saprofyyttisten 1. ei-tautiasvnnyttävien bakteerien
aikaansaamille ilmiöille P. kohdisti tutkimuk
sensa etupäässä bakteerien merkitykseen
tarttuvien tautien aiheuttajina. P:n itsensä
ensimiii-nen tärkeä saavutus lääketieteen alalla oli perna
ruton aiheuttajan selvillesaaminen. P. keksi
myöskin kanakoleran bakteerin sekä teki sen
havainnon, että sama hakteeri saattoi esiintyä eri
voimakkaana, jopa tehottomanakin riippuen siitä,
mikä koe-eläinlaji asetettiin tartunnalle alttiiksi,
seikka, joka jo viittasi jonkinlaiseen ruumiin
luonnolliseen vastustuskykyyn, mikä eri
eläinlajeissa esiintyi erilaisena kysymyksenalaista
bakteeria vastaan. Samoin kuin Rttehner
aikaisemmin oli huomannut pernaruton basillista, näytti
P. toteen myöskin kanakoleran suhteen, että sama
basilli, oltuaan eri elinehtojen alaisena,
sittemmin esiintyi eri voimakkaana taudin synnyttäjänä.
 |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
