Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pauanne ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Pauanne—Paul
31S
sia, kirjasto, museo, teatteri. Teollisuus vilkasta
(kangas-, nahkatavara-, suklaatuotteita), samoin
kauppa (viiniä). P. on lämpimän, harvinaisen
tuulettoman ilmanalansa ja kauniin asemansa
takia paljon käytetty talviparantolana. — P.
syntyi 900-luvulla perustetun Béarnin herttuain
linnan ympärille, tuli 1502 kaupungiksi,
1700-lu-vulla P:ssa oli yliopisto sekä tieteiden ja
taiteiden akatemia. — P:ssa syntyi myös Bernadotte,
sittemmin Ruotsin kuningas Kaarle XIV
Juhana. (E. E. K.)
Pauanne ks. P a v a n n a i n e n.
Pauer, Ernst (1826-1905), itäv. pianisti ja
säveltäjä, Laclinerin oppilas. Toimi
pianopedagogina Lontoossa 1851-96. Pani toimeen
historiallisia pianokonsertteja selvittelevine ohjelmineen.
Julkaisi useita kokoelmia entisaikojen
pianosävel-lyksiä. Kuului v:sta 1878 Cambridgen
yliopiston musiikkitutkijakuntaan. I. K.
Paukkaja, rautatiepysäkki Joensuun-Nurmek
sen radalla, 44 km Joensuusta. P:n kautta on
mukavin matkustaa P a m i 1 o n (ks. t.) koskelle.
Paukkusignaali, rautateillä käytetty kuuluva
(akustillinen) varoitusmerkki: pienen
räjähdyspanoksen sisältävä läkkirasia, joka
lyijykaista-leilla kiinnitetään kiskon selkään ja räjähtää
veturin pyörän kulkiessa sen yli. P:t pannaan
pa-rittain, yksi kummallekin kiskolle. Yksi p.-pari
merkitsee, että tulee ajaa eteenpäin hyvin
varovaisesti ja hitaasti sekä pimeällä ja sumussa
lähettää henkilö kulkemaan junan edellä
ottamaan selkoa varoituksen aiheesta. Jos veturi
menee useamman p.-parin yli. on juna pysäytettävä.
P:lla ratavartia voi varoittaa junaa, vaikka itse
ei voisikaan olla paikalla merkkiä antamassa.
J. C-én.
Paukut ks. Patarummu t.
Paul, Adolf (s. 1863), ruotsin- ja
saksankielinen kirjailija. Syntyisin Ruotsista hän muutti
vanhempineen 1872 Suomeen, jossa hän sai
kasvatuksensa; työskenneltyään aluksi
käytännöllisellä alalla hän antautui musiikin palvelukseen,
opiskeli sekä Suomessa että Saksassa, ja
ulkomailla ollessaan kirjoitti useihin sanomalehtiin
sekä Suomessa että Skandinaaviassa. Y:sta 18S9
hän on lyhyempiä väliaikoja lukuunottamatta
asunut Berliinissä. Paulin esikoisteos ..En bok
om en människa" ilmestyi 1891 tansk.
käännöksenä Kööpenhaminassa, sittemmin myös
ruotsiksi Tukholmassa. Novellikokoelma ..The
Rip-per" (1892) otettiin takavarikkoon
epäsiveellisen sisältönsä vuoksi. Senjälkeen seurasivat:
..Herr Ludvigs" (1893), „En saga från
ödemården" ja ..Med det falska oeh det ärliga ögat"
(1895), „Ung-Hans kärleksbref" (1897). Suurin
menestys P:lla on ollut näytelmänkirjoittajana.
Etevin hänen näytelmistään on „Kung Kristian
II" (1897, pain. 1899), joka saavutti aivan
harvinaista suosiota, sitä seurasi „Karin Mànsdot
ter" (1S98. pain. 1899) ja ,.En ödemarkssaga"
(1901). Saksan kielellä P. on julkaissut: „Alte
Siinden" (1893), „Ein gefallener Prophet", „Die
Geschiehte eines fahrenden Clowns", ..König
Kristian II", ,.Schön Karin", ..Harpagos". ,.Die
Doppelgängerkomödie". „Die Madonna mit dem
Rosenbusch", y. m. H. Kr-n.
Paul, Bruno (s. 1874), saks.
pilakuvapiirus-t-aja ja arkkitehti. P. on. kuuluen
„Simplicissi-rnus" lehden etevimpiin piirustajiin. yksin-
kertaisen sattuvissa tyyppikuvauksissaan
purevalla ivalla käsitellyt nykyaikaista
yhteiskuntaelämää. Arkkitehtina, jona hän on uudemman
saks. tyylin huomattavimpia taiteilijoita, hän on
pääasiallisesti tehnyt huoneensisustustöitä ja
iiuonekalupiirustuksia. P. nimitettiin 1907
Berliinin taideteollisuusmuseon opetuslaitoksen
johtajaksi. E. R-r.
Paul, Hermann (s. 1846), saks. kielentut
kija, Münchenin yliopiston professori, kuuluisa
gennanisti, on 1870-luvulla syntyneen uuden
kielitieteellisen suunnan, n. s. uusgrammaattisen
koulukunnan (vrt. Junggrammaatikot)
luojia ja johtajia. Mielipiteensä kielen olemuksesta
ja kehityksestä sekä sen erilaisista ilmiöistä
P. on esittänyt filosofisessa teoksessaan
„Prinzi-pien der Sprachgeschichte" (4:s pain. 1909), joka
pääasiallisesti nojautuu Herbartin psykologiaan.
P:n kielipsykologisella teorialla on vielä nykyään
paljon kannattajia kielimiesten keskuudessa,
vaikka sitä psykologein taholta viime aikoina
onkin vastustettu; huomattavin vastustaja on
W. Wundt, jonka suuri teos „Völkerpsychologie:
Die Sprache" (1900; 2:nen pain. 1904) on
ai-I heuttanut useita riitakirjoituksia. P:n johdolla
julkaistiin 1889-93 kolmiosainen, suurenmoinen
kokoomusteos ..Grundriss der germanischen
Pliilo-logie" (3:s pain. ilmestyy paraillaan), johon hän
itse on kirjoittanut esitykset germaanisen
filologian historiasta, metodiopista ja saks.
metriikasta. Useat hänen tärkeimmistä
tutkimuksistaan ovat ilmestyneet hänen (yhdessä Braunen
kanssa) perustamassaan arvokkaassa
aikakauskirjassa „Beiträge zur Gesckiclite der deutschen
Sprache und Litteratur" (v:sta 1874). P. on
myöskiu tunnettu kieliopintekijänä
(„Mittelhoch-deutsche Grammatik", S:s pain. 1911),
tekstien-I julkaisijana (..Altdeutsche Textbibliothek") ja
leksikografiaa (erinomainen sanakirja ..Deutsches
Wörterbuch" [2:nen pain. 1908], jossa erikoisesti
pidetään silmällä merkityshistoriallisia, lause
opillisia ja fraseologisia seikkoja). IL S-liti.
Paul, Hermann Daniel (1827-85), musii
kinharrastaja, kielenopettaja, Kalevalan
kääntäjä, synt. Sehwedt an der Oderissa Preussissa
1827, opiskeli aluksi Berliinin yliopistossa, mutta
antautui sittemmin kokonaan musiikkiopintoihin,
saapui Suomeen v. 1859 sekä rupesi
musiikkikauppiaaksi Helsinkiin. Täällä hän otti sangen
paljon osaa musiikkielämään, m. m. Helsingin
musiikkiopiston perustamiseen; samalla hänellä
myös oli pedagogisia toimia, ja nimitettiin
ylimääräiseksi saksan kielen lehtoriksi yliopistoon
1879. Hän on julkaissut saksan kielen
oppikirjoja sekä kääntänyt saksaksi Runebergia („Die
Könige von Salamis" 1869), suom. kansanlauluja,
vieläpä koko Kantelettaren (..Aus dem Norden.
Eine Sammlung finnischer Dichtungen". 1877:
.,Kanteletar. Die Volkslyrik der Finnen", 1882)
sekä vihdoin Kalevalan (..Kalevala. Das
Volks-epos der Finnen. 1885-86), jonka jälkimäinen
osa ilmestyi hänen kuoltuaan. Kalevalankäännös
oli suoritettu maist. H. Pantsarin sanasanaisen
ruotsinnoksen pohjalla ja käsikirjoituksen oli
tarkastanut Aug. Ahlqvist. P. koetti saada
runomitan vaihtelevammaksi sillä tavalla, että hän.
noudattaen Ahlqvistin esiintuomaa ajatusta,
toisen tai kolmannen trokeen sijaan pani daktvlin.
P:n käännös on kielellis-esteettisessä suhteessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
