Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Platon ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
681
Platon
682
nimi Aristokles, sai nuoruudessaan liikanimen
Platon, „leveii", joko laajan otsansa tai laajan
rintansa takia. Hän kuului
Ateenan suursukuihin: 30
tyrannin joukossa oli
hänen lähimpiä omaisiaan.
Kyllästyneenä jo aikaisin
silloiseen politiikkaan hän
liittyi yhä kiinteämmin
Sokrateeseen. Sokrateen
kuoltua (3991 hän oleskeli
jonkun aikaa Megarassa
ja teki sitten matkoja
Egyptiin. Kyreneen ja
Etelä-Italiaan, jossa
loistavan Syrakusan
kirjallisuutta harrastava tyranni
Dionysios vanh. kiinnitti
hänet hoviinsa. Mutta
ankaruudellaan. ehkä myös alituisella
synkkämielisyydellään hän loukkasi Dionysiosta ja pelastui
töin tuskin tämän vainolta. Palattuaan noin 388
Ateenaan hän perusti 40:nnellä ikävuodellaan
oppilaitoksen Akademos-puistoon kaupungin
ulkopuolelle. Täällä hän opetti yleistajuisesti
ulkosalla, varsinaisia oppilaitaan taas, jotka
muodostivat suljetun lahkon, ostamassaan maatalossa.
V. 367 hän matkustaa 60-vuotiaana taas
Svraku-saan, jonne hänet oli kutsuttu ohjaamaan
Dionysios nuorempaa, josta oli tullut isänsä
seuraaja: mutta P. vaati valmistuksena filosofiaansa
kuninkaalliselta oppilaaltaan liian paljon
matemaattista ajatustyötä; kun oppilas napisi,
kerrotaan P:n lausuneen lentosanansa: ..tietoon ei ole
mitään kuninkaantietä". Epäsuosioon hän
joutui myöskin syystä, että oli hellässä
ystävyyssuhteessa tyrannin sukulaiseen Dioniin, jota
epäiltiin vehkeilystä; 2 vuotta Syrakusassa
oltuaan P. palaa taas kotiin, mutta tekee 361 sinne
uuden matkan rakentaakseen sovintoa
Dionysiok-sen ja Dionin välille. Kun tämäkin viimeinen
valtiollisen toiminnan yritys oli rauennut,
jatkaa P. opetustaan Akademiassa kuolemaansa
saakka. Todistuksena hänen maineestaan omien
aikalaistensa keskuudessa on m. m.
hautakirjoitus: ..Apollon on lahjoittanut maailmalle
Askle-pioksen ja Platonin, toisen ruumista, toisen sielua
varten".
Neljättäkymmentä dialogia, jokunen kirje ja
epigrammi muodostavat P:n teokset, jotka kaikki
ovat säilyneet; lisäksi ovat muutamat varmasti
väärät dialogit kulkeneet hänen nimellään.
Dia-logimuodon P. on saanut Sokrateelta, ja siitä on
tullut hänen luontainen ajatusmetodinsa:
ajatteleminen on. lausuu hän. äänetöntä
keskustelua, ja hänestä on dialektiikan kysymysten
ja vastausten avulla tapahtuva käsitteellinen
tutkinta korkein tieteellinen menettelytapa.
Mitään järjestelmällistä esitystä filosofisista
opeistaan ei P. ole jättänyt jälkeensä, hänen teoksensa
ovat enimmäkseen kiistelyssä kilpailevien
nuori-sonkasvattajien kanssa syntyneitä
tilapäiskirjoi-telmia; hän ottaa milloin minkin päivän
riitakysymyksistä ja syventää sen kysymykseksi
ää-rimäisistä ja ikuisista prinsiipeistä. — Vasta
viime vuosikymmenenä on tultu pääasialliseen
yksimielisyyteen P:n dialogien kronologisesta,
hänen kehityksensä ymmärtämiselle tärkeästä,
järjestyksestä: stylometrinen. s. o. tarkka, tilas-
tollinen P:n kielen erilaisuuksien ja yhtäläi
syyksien tarkastelu on suunnilleen
varmentanut sen järjestyksen, joka sisällyksen
kriterioi-hin perustuen oli omaksuttu. P:n aikaisempaan
kauteen luetaan dialogit Hippias, Lakhes,
Khar-mides, Protagoras, Eutyphron, Apologia, Kriton;
Gorgias ja Lysis kuuluvat joko tähän tai P:n
toiseen akademiseen aikaan, joka käsittää
dialogit Menon. Eutliydemos. Kratylos, sekä
pääteokset Symposion, Phaidon, Phaidros. Politeia (=
val-tio) lopullisessa asussaan, kuin myös Theaitetos-,
Platonin vanhuuden-teokset ovat Sophistes,
Poli-tikos, Parmenides, Philebos, Timaios, Kritias,
No-moi. Suomeksi on käännetty „Faidoni" (1882),
Apologia (..Sokrateen puolustuspuhe", 1898) ja
Gorgias (1899). P:n nuoruuden-teosten esineenä
on se mitä me nykyään sanoisimme tieteelliseksi
etiikaksi. Sofistit opettivat, että siveysoppi
on kokoelma hajanaisia, satunnaisia
ihmissään-nöksiä: P. etsii sitä, mikä luonnosta, itsessään
ja ikuisesti on oikeata. Hyvettä voi oppia, mutta
ainoastaan käsitteellisesti sitovana tietona;
aivan kuin purppura punaa villan kestämään
vä-kevintäkin lipeätä, valuu tämä tieto, joka on yhtä
hyveen kanssa, läpi sielun. Sokrates oli
selittänyt hyveen olevan tiedon siitä, mikä on parasta
ihmiselle; Platon syventää tämän aatteen
käsittäen hyveen sielun täydelliseksi sisäiseksi
järjestykseksi ; samaten kuin ruumiille järjestys on
terveyttä ja voimaa, samaten hyve-tieto tekee
ihmisen, siinä määrin kuin se hänelle on
mahdollista, hyvin-järjestetyksi ja jumalalliseksi.
Senpä-tähden on hyveellä seurauksista riippumaton oma
arvonsa, siksi on oikeudellinen kaikissa
vaiheissaan onnellisempi kuin väärämielinen, senvuoksi
on parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä;
sentähden ei pidä edes pahaa pahalla kostaa:
jokainen väärinteko näet tuhoaa sielun sisäisen
järjestyksen. Näissä väitelmissään P. kehittää
Sokrateen viittomia suuntia. Aikaa myöten hänen
etiikkansa kuitenkin yhä suuremmassa määrin
saa uskonnollisen leiman: sille, joka kerran on
päässyt iankaikkisen ja jumalallisen tajuntaan,
merkitsee hyve-tieto luottamusta oikean ikuiseen
arvoon, pyhitystä, joka hedelmöittää koko
elon-juoksun. jolle onnettomuus on vain koetusta ja
puhdistusta tulevaa varten.
Vaikkakin P. perustaa hyveen korkeampaan
eudaimonismiin 1. ihmisen onneen, niin määrää
hänestä hyveen sisällön kuitenkin yksinomaan
yhteiskunta järjestys. Valtio-opissaan P.
vertaa valtioa elimistöön ja hän sanoo ,.lukevansa
saman kirjoituksen" valtiossa kuin ihmisessä,
pienin kirjaimin ihmisessä, suurin valtiossa.
Ihmisenkin olemukseen kuuluvat samat hyveet, joita
valtion olemus vaatii: ne ovat viisaus, joka on
pään hyve. miehuus, joka on rinnan,
itsensähil-lintä, joka on vatsan, ja näitten
yhteistoiminnasta syntyy oikeamielisyys, s. o. yleinen
järjestys. Ihannevaltiossaan P. jakaa yksilöt kolmeen
luokkaan: hallitsevat filosofit, joiden hyve on
viisaus, aseelliset vartiat, joiden hyve on miehuus,
ja elinkeinonharjoittajat, joiden hyve on koh
tuullisuus. itsensähillintä: näiden yhteistyöstä
syntyy se mikä valtiollisessa järjestyksessä on
oikeata. Valtiojärjestyksessä on ihmisillä sama
asema kuin ruumiinosilla elimistön
kokonaisuudessa: koossapysymistä lujittaakseen P. tahtoo
vlimmissä säädvissä tehdä vhteisiksi omaisuuden
Platon.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
