Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pohjanmaa (Österbotten)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
709
Pohjanmaa
710
järven kaakkois- ja eteläpuolella kuten
Paltamossa Hupukkavaara (279 m) ja Kajaanin
maalaiskunnassa Lehtovaara (275 m), Murtomäki
(225 m) ja Naarasmäki (243 m), viimemainitut
aivan Savon rajoilla, sekä 353 m korkea Loso
mäki, vähän pohjoiseen Naarasmäestä:
Sotkamossa taas Vuokatti (351 m) ja Naulavaara
(355 m) aivan Karjalan rajoilla. Rajapitäjissä
Vienan-Karjalaa vasten on vuorten huippujen
korkeus hiukan vähäisempi, mutta keskikorkeus on
jotenkin sama. eli n. 175-225 m; muutamat
alueet siellä kohoavat yli 250:kin m:n
korkeuskäyrän. Koillisosassa P:ta on maakunnan
korkein seutu, erikoisluontoinen Kuusamon ylänkö,
joka muodostaa suoranaisen maantieteellisen
yhtymäkohdan P:n ja Lapin luonnolle:
tarkemmin ks. Kuusamon ylänkö. Alueen
pohjoisosassa kohoavat edellämainitussa Kivalon
vuoristossa Tuisku-Kivalo ja Palovaara 250 m:n
korkeuteen, lähempänä Kemijokea Vammasvaara
231 m ja Kemijoen länsipuolella Pisavaara 250 m
sekä Tornionjoen varressa kuulu Aavasaksa 222 m
yi. merenp. Kemijärven pitäjän rajoilla alkavat
Lapin korkeudet: Kemijoen mutkan lähellä oleva
Kaihuanvaara ou jo 369 m korkea.
Vuoriperä. P:n vuoriperä on samaten
kuin muunkin Sjuomen pääasiallisesti graniitteja
ja gneissejä sekä erilaisia liuskeita. Suuri osa
aluetta, nim. pääosa Etelä- ja Keski-P.ta, on
geologisesti vielä lähemmin tutkimatta.
Graniittia on kaksi päälaatua: toinen, tavallisesti
väriltään harmaa, keskirakeinen, usein puristettu, on
vanhempi; toinen, tavallisesti punertava ja
hie-nompirakeinen, on nuorempi, jotapaitsi alueella
on erilaisia porfyyrigraniitteja. Muista
vuori-lajeista ovat mainittavat monenlaiset liuskeet ja
kvartsiitit. jotka yhdessä muodostavat
graniitti-ja gneissialueitten keskelle kiilaumuotoisia
vyöhykkeitä Oulujärven itäpuolella, Oulujoen
pohjoispuolella, Luoteis- ja Pohjois-Kuusamossa sekii
Kemijoen kahden puolen, antaen tavallisesti
maisemille graniittialueiden luonnosta poikkeavan
leiman. Kalkkikiveä tavataan näillä liuskealueilla.
etenkin Kuusamon ja Kemijoen alueilla. Vielä
on mainittava Sotkamon vuolukivi ja n. s. P:n
hiekkakivi Etelä-P:lla Kauhajoella ja Isollajoella.
Irtonaiset maalajit. Rannikkoalueen
tärkein maalaji on savi, joka peittää
alanko-paikat ja jokilaaksoissa ulottuu kauas
vedenjakajaa kohti. P:n savi on useimmiten
hiekan-sekaista n. s. kutusavea, mutta tavataan
lihaviakin savilaatuja. Rannikolla on yleinen n. s.
piki-savi. joka siinä olevan rautarikin vuoksi ou
Keskipohjalainen maisema Oravaisista.
Kalajoen lentohiekkavallia.
mustaa ja usein pahalle haisevaa ja sisältää
paikoitellen simpukankuoria. Metsämaat ovat
rannikkoseudussakin tavallisesti moreenia, joka
pinnaltaan usein on hyvin kivistä ja jonka hieno
aines on useimmiten hietaista. Sisämaa on
suurimmaksi osaksi moreenien peitossa. Parin
kolmen peninkulman välimatkoilla kulkee poikki
alueen harjuja, jotka rannikkoseudussa ovat
enimmäkseen matalia ja laajojen Pohjois- sekä
paikoitellen Keski-P:lla hietikkoalueiden
ympäröimiä ja päättyvät rannikolla suuriin
hieta-alueihin ja lentohiekkakenttiin. Tällaisia
yhtenäisiä laajempia hiekka-alueita on Hailuodon
saarella, Siikajoen suun kahden puolen,
Kalajoella ja Lohtajalla sekä ulompana rannikosta
Oulujärven luoteispuolella. —
Maankohoamisesta Pohjanmaalla ks. Pohjanlahti
ja Manterenliikunnot. — Geoloogi
sista vaiheista ja vuoriperästä ks.
lähemmin Fennoskandia.
I. L. <C L. B-nen.
Vesistöt täyttävät ainoastaan n. 6 % koko
P:n pinta-alasta: huomattavampia järviseutuja
ovat ainoastaan Kuusamon ylänkö ja Oulujärvi
vesistöineen, joet sensijaan ovat erinomaisen
lukuisia ja ne antavatkin Pohjanmaan seuduille
niille luonteenomaisen näön, varsinkin
Pohjanlahden rannikkoalueelle. Pääosa vesistä virtaa
Pohjanlahteen, mutta osa Kuusamon ylänköä on
suuren vedenjakajan. Maanselän. itäpuolella,
laskien Vienan-Karjalan kautta Vienanmereen
(Oulankajoen ja Pistojoen vesistöt, ks. n.).
Pohjanlahteen laskevat seuraavat huomattavammat
joet: Tornionjoki. Kaakamajoki, Kemijoki,
Simojoki. Kuivajoki. Iijoki. Kiimingin- 1.
Hauki-putaanjoki, Oulujoki. Liminganjoki (ynnä
Tyr-nävänjoki ja Temmesjoki), Siikajoki, Pyhäjoki.
Kalajoki, Lestijoki (1. Raumajoki), Vetelinjoki
(myös Perhon- 1. Kokkolanjoki), Kruunupyynjoki
(1. Tervajoki), Ahtävänjoki, Purmojoki,
Lapuanjoki, Kyrönjoki, Laihianjoki, Maalahdenjoki.
Teuvanjoki (1. Tjöckå) ja Uronjoki (1.
Lap-väärtinjoki). Huomattavampia järviä ovat
vain: Kemijärvi (Kemijoessa), Simojärvi
(Simojoessa), Oulujärvi ynnä siihen laskevat
Suomussalmen (1. Hyrynsalmen) ja Sotkamon reittien
järvet. Pyhäjärvi (Pyhäjoessa), Reisjärvi
(Kalajoessa). Lestijärvi (Lestijoessa). Lappajärvi ja
Evijärvi (Ahtävän joessa). Etelä-Pohjanmaan
kaakkoisrajoilla on lisäksi Kokemäenjoen
vesistöön kuuluvia Atsärin ja Pihlajaveden reittien
järviä. — Tarkempi selostus P:n vesistöistä eri
hakusanoissa sekä art. Kuusamon ylänkö.
Ilmasto. Pohjanlahden lauhduttava
vaikutus tuntuu selvästi P:n ilmastossa. Vuoden
lämpökäyrä on taipunut Pohjanlahden
mukaisesti niin. että merta lähinnä olevien seutujen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
