Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pohjois-Dakota (North Dakota) ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
747
Pohjoiskorkia—Pohjoismainen sota
74X
Pohjoiskorkia ks. Suursaari.
Pohjoismaat. Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska.
Pohjoismaiden osakepankki ks. P a n k k i.
Pohjoismainen museo ^Nordiska m
u-* e e t (ks. t.)
Pohjoismainen sota (Suuri pohjan sota)
on se »ota, jota käytiin 1700-21 Pohjois- ja
ltä-Euroopassa. Tanskan kuningas Fredrik IV,
Saksin-Puolan kuningas August II sekä Venäjän
tsaari Pietari I tekivät liiton Ruotsia vastaan;
kukin heistä tahtoi saada itselleen ennen
menettämiään maita takaisin; Fredrik IV halusi
Etelä-Ruotsin maakuntia, jota paitsi hän tahtoi
masentaa Ruotsin kanssa liittoutuneen
llolstein-Gottor-pin herttuan valtaa; August II suunnitteli
mahtavan itä-eurooppalaisen vallan perustamista, jotn
varten hiin tahtoi saada lisämaita samalla kuin
Puolan kuningasvalta oli tehtävä
voimakkaammaksi : Venäjän tsaari taas halusi satamaa
Itämeren rannikolla Liiviläinen aatelismies R.
Pat-kul, joka puuhasi Liivinmaan erottamista
Ruotsin yhteydestä, vaikutti suuresti liiton
muodostumiseen. August II rupesi piirittämään Riikaa
ihelmik. 1700) ; Fredrik IV hyökkäsi
Ilolstein-Gottorpin herttuan mnihin (maalisk. 1700), ja
Pietari I lähti piirittämään Narvaa (elok. 1700).
Kaarle XII meni joukkoineen Englannin ja
Hollannin laivojen suojaamana Juutinrauman yli
Seelantiin ja pakotti Tanskan kuninkaan
Traventha-lin rauhaan (elok. 18 p. 1700), kulki sitten
Itämeren poikki Liiviin, marssi Narvaa kohden ja
voitti täällä perin pohjin venäläiset (marrask. 20
p. 1700), jonka jälkeen hän v. 1701 pakotti
August II :n joukot lähtemään Liivistä; taisteli
sitten Puolassa saadakseen Augustin erotetuksi ia
Puolasta muodostetuksi Ruotsille liittovaltion,
joka olisi apuna Venäjää vastaan taisteltaessa;
sai siellä useita voittoja, joista tärkeimmät
olivat Klissovvin luona (lieinäk. 1702) ja Thornin
valloitus (1703). V. 1704 täytyi Puolan
valtiopäivien erottaa August ja valita Stanislaus
Le-zczynski kuninkaaksi, jonka kanssa Kaarle
XII teki rauhansopimuksen Varsovassa (marrask.
1705). Venäjän tsaari oli sillä välin valloitellut
Itämeren-maakuntien kaupunkeja. Pähkinälinnan
lokak. 13 p. 1702), Nevanlinnan (toukok. 4 p.
1703), jonka läheisyyteen hän heti laski
vastaisen plläkaupunkinsa perustuksen ; Tartto antautui
hc-inäk. 14 p. 1704), samoin Narva (elok. 10 p.
1704) ja Iivananlinna (elok. 16 p. sam. v.). Siten
Inkerinmaa oli valloitettu, mutta Liivin- ja
Kuurinmaassa. jossa Lewenhaupt oli ylipäällikkönä,
oli vastarinta lujempi. V. 1704 tsaari
kuitenkin lähetti Puolaankin joukkoja, joiden tuli
yhdessä August II ;n joukkojen kanssa taistella
ruotsalaisia vastaan; mutta 1706 Kaarle XII voitti
venäläiset Grodnon luona ja Rehnskiöld
Frnu-stailtin luona saksilaiset, ja syksyllä sam. v. hän
mar–i Saksiin, jo-sa pakotti August II ;n
ltiopu-n.aan Puolan kruunusta (Altrnnstädtin rauhassa
syysk. 24 p. 1706). Syksyllä 1707 Kaarle palasi
Saksi-ta, pakotti venäläi-et lähtemään Puolasta,
jonne olivat tulleet hänen Saksiin lähtiessään,
marssi sitten Dnepriä kohti, voitti venäläisen
ar-meian Holovtiinin luona (heinäk. 4 p. 1708) ja
aikoi nyt mennä Moskovaan Ukrainan kautta, jossa
kasakkapäüllikkö Mazepan piti tuoda hänelle
lisäväkeä. Lewenhaupt in oli milärä Liivinmnnlta
tulla muonavaroineen kuninkaan luo, mutta hä-
net voitettiin I.csnajan luona (syysk. 1708),
joten hiinen urmeiunsa saapui perille huonossa
kunnossa; Lybecker taas, joka oli käsketty
hyökkäämään Pietaria vastaan, antoi venäläisten
kujei-deu peloittaa itseänsä. Vastoinkäymisiä siis
ilmaantui toinen toisensa jälkeen; Mazeppa ei
saanut kuin vähäisen osan kasakoita liittymään
itseensä ja venäläiset hävittivät hiinen
pääkau-punkiusn Baturinin. Ankara talvi 1708 09 ja
ruokavarojen puute tuottivat kärsimyksiä, joten
Ruotsin nrmein oli lamautunut silloin kun
Pultavan luona iheiniik. 28 p. 1709) syntyi taistelu.
Kärsittyään täällä tappion se kulki
Dnepr-vir-ralle, jossa Lewenhaupt, jolle Kaarle XII oli
jättänyt päällikkyyden, antautui Perevolotsnan
luona. Kuningas oli päässyt n. 400 miehen
kanssa joen yli ja hiinen tarkoituksensa oli, että
armein saapuisi Puolan alueelle, jossa hiin
jälleen liittyisi siihen; mutta kun se oli antautunut,
lähti hän Turkkiin, jossa asettui Benderin
läheisyyteen. Sota sai nyt toisen luonteen; August
II otti Puolan kruunun jälleen ja aloitti sodan,
samoin Tanska, jonka joukkoja hyökkäsi
Skä-neen; sieltä Mngnus Stenhoek ne kuitenkin
kar-koitti saatuaan voiton Helsingborgin luona
(hei-mik. 28 p. 1710). Pietari I taas jatkoi
valloituksiaan Itämeren-maakunnissa, jossa Riika antautui
(heinäk. 1 p. 1710) ja Tallinna (syysk. 28 p. 1710),
ja vähän aikaisemmin antautui Viipurikin
(ke-siik. 10-14 p. 1710). Kaarle XII viipyi sillit
välin Turkissa koettaen Turkin avulla saada
Venäjää masennetuksi; sulttaani julistikin sodan ja
Pietari joutui joukkoineen saarretuksi Pruth-joen
suuhun (heinäk. 1711); mutta hän pelastui
jättämällä Asovin takaisin Turkille; turkkilaisten
johtomiesten vastenmielisyys sotatoimiin sekä se
seikka, ettei Ruotsin joukkoja tullut Puolaan,
jossa niiden piti samaan aikaan ahdistaa
venäläisiä, kuten Kaarle XII oli suunnitellut,
vaikuttivat rauhantekoon. Kaarlen myöhemmät
ponnistukset saada uutta sotaa syntymään eivät
onnistuneet varsinkaan senvuoksi, ettei Ruotsin
taholta voitu päästä yhteistoimintaan, mihin Tanska
oli suurimpana syynä, se kun esti Stenboekin
pääsemästä Itä-Eurooppnan. Tämä voitti kyllä
Gade-bu8chin luona (jouluk. 1712) tanskalaiset, mutta
joutui joukkoineen vangiksi Tönningin
antautumisessa (toukok. 1713), jonka jälkeen Ruotsin
sotavoimien tuonti Puolaan oli kokonaan
mahdotonta. Pietari I, joka Turkin sodan tähden oli
ollut estettynä Suomessa tehokkaammin
toimimasta, alkoi 1713 sitii valloittaa; Lybecker
peräytyi armeioincen ja kun hänet oli erotettu, ryhtyi
uusi ylipäällikkö Kaarle Armfelt taisteluun
Pälkäneellä Kostianvirran luona (lokak. 6 p. 1713),
mutta joutui tappiolle; seur. vuonna (helmik.
19 p.) oli viimeinen taistelu Napuen luona, jonka
kautta koko Suomi joutui venäläisten valtaan
(ks. Iso viha). Kaarle XII, johon turkkilaiset
jo olivat kyllästyneet ja jonka politiikalla
Turkissa ei enitä ollut onnistumisen toiveita, lähti
sieltä vihdoin tullen Strnlsundiin (marrask. 1714).
Preussi ja Hannover, jotka halusivat Ruotsin
saksalaisia maita, liittyivät nyt myöskin Ruotsin
vihollisiin, ja ennen pitkää Ruotsin knikki
Saksassa omistamat maat joutuivat vihollisten
käsiin; Stralsund antautui (jouluk. 1715) ja
viimeiseksi Wismar (huhtik. 1716). Sitten
suunniteltiin maallenousua Skineen, jota varten Sce-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
