- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes /
765-766

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Polarisatsioni ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

76.")

Polarisatsioni

766

Kuva

tapahtuvaksi, että jokainen säteen suunnassa oleva
eetteriliiukkanen suorittaa samanlaisen elliptisen
tai ympyränmuotoisen radan, alkaen sitä
myöhemmin kiertokulkuaan kuta
etäämpänä hiukkanen on valon
alkulähteestä. Yhdistämällä
hiukkasten asemat saadaan oikea- tai
vasenkierteinen ruuvi ntapainen
rata o’a"b"c"d (kuva 7).
Kier-teispolarisoituneella säteellä on
ylfympärinsä joka suunnaltaan
samanlaiset ominaisuudet, se ei
sentähden osoita analysaattorilla
tutkittuna mitään eriäväisyyttä
tavallisesta valosta, Yhtyessään
kaksi vastaisiin suuntiin
kierteis-polarisoitunutta, mutta muissa
suhteissa samanlaista valonsädettä
synnyttää suoraviivaisesti
polarisoitunutta valoa, sillä värähdyksien
kiertoliikkeet kumoavat toisensa, joten
eetterihiukka-set vain heilahtavat suoraviivaisesti
tasapaino-asentojensa kummallekin puolen. Päinvastoin
suoraviivaisesti polarisoitunut säde voi jakautua
kahteen vastaisiin suuntiin
kierteispolarisoitunee-seen säteeseen. Elliptisesti polarisoitunutta valoa
voidaan erottaa kierteispolarisoituneesta ja
luonnollisesta analysaattorin avulla. Analysaattoria
kierrettäessä ensinmainittu valo valaisee näet
näköalueen vaihtelevalla voimakkuudella, niin että
valaistus on kirkkain, kun analysaattorin
hei-lahdustaso sisältää ellipsin suuremman akselin,
himmein, kun lieilahdustaso sisältää pienemmän
akselin, jälkimäiset valolajit valaisevat yhtä
voimakkaasti kaiken aikaa. Kierteispolarisoituneen
valon tunnusmerkki, jonka avulla se voidaan
erottaa luonnollisesta valosta, on siinä, ettei se
analysaattorilla suoraan tarkastettuna näytä
mitään valaistuksen voimakkuuden vaihtelua, mutta
kylläkin jos sen ensiksi annetaan kulkea ’/,
aalto-välin paksuisen kiillelevyn läpi, joka voi
muuntaa sen suoraviivaisesti polarisoituneeksi valoksi.
— Hyvin kauniita väri-ilmiöitä on havaittavissa,
jos katsellaan jollakin p.-kojeella sen
tutkinta-laatalle asetettua, kohtisuorasti
valo-opillista akselia vastaan leikattua, kahtaistaittavaa
kidettä, käytettäköön yhdensuuntaista tai
kon-vergeeraavaa (yhteenlänkeävää) valoa. Ilmiötä
sanotaan kromaattiseksi p:ksi.
Mielenkiintoinen on etenkin väri-ilmiö, joka syntyy
kon-vergeeraavan valon valaisemassa kiteessä esim.
kalkkisälpälevyssä. Oletamme, että polarisoitunut
valo kohtaa sädekimppuua tällaisen levyn.
Valo-kartion kärjestä kohtisuorasti levyä vastaan
tuleva säde kulkee kiteen akselia pitkin
taittumatta kahtia. Kahtaistaittumisen alaisia ovat
sensijaan kaikki muut säteet. Ne kulkevat sitä
pitemmän matkan kiteen läpi, kuta vinommin
ne sitä kohtaavat. Kahtiajakautuneen säteen
molemmat osat etenevät kiteessä eri nopeasti, ja
niiden vaihe-ero on siis sitä suurempi, kuta
pitemmän matkan ne kulkevat kiteessä, toisin
sanoen kuta kauempana ne ovat valokartion
akselista. Koska ne säteet, jotka muodostavat saman
kulman tämän akselin kanssa, kulkevat yhtä
pitkän matkan kiteessä, on niiden
kahtaistaittu-neilla osasiiteillä kaikilla yhtäsuuret vaihe-erot.
Sama vaihe-ero ilmenee täten kiteen pinnalla
samankeskisillä ympyräviivoilla. Esittäköön ku-

vassa 8 paperin taso kidelevyn etupuolista
pintaa. Piste o on sen ja valokartion akselin
läpileikkaus, Po polarisaattorin ja oA
analysaattorin värähdyssuuntaa
(ni-kolit siis ristikkäin), pisteessä a
kohtaa joku säde levyn (ou on
säteen projektsioni). Tämän säteen
värähdyssuunta Pia on sama kuin
Po:n. Pistettä a vastaava
pääleik-kaus saadaan, kun sen ja kiteen
akselin kautta asetetaan taso. Se
on siis kohtisuorassa paperin tasoa
vastaan ja leikkaa sitä pitkin oa :ta.
Kahtaistaittumisen jälkeen erikoissiiäntöisen säteen
värähdykset tapahtuvat tässä pääleikkauksessa, siis
viivaa ac myöten; yleissääntöisen säteen
pää-leikkausta vastaan kohtisuorat värähdykset ovat
tangentin ay suuntaiset. Pisteeseen P tulleessa
valoaallossa amplitudilla ei ole mitään
komponenttia tangentin suunnassa vaan aalto kulkee
kokonaan yleissääntöisenä säteenä polarisaattorin
läpi. Koska värähdykset ovat kohtisuorat o.l
vastaan, niin analysaattori ei laske niitä
lävit-sensä. Piste P samoin kuin kaikki muutkin
pisteet suoralla Po ovat siis aivan pimeät.
Pisteessä A erikoissääntöisen säteen komponentti
on nolla ja analysaattori sammuttaa siinä
yleissääntöisen säteen tangentinsuuntaiset
värähdykset. Tämä piste samoin kuin koko viiva oA
esiintyy siis myös pimeänä. Näköalueen
halkaisee näin ollen tumma risti. Muissa kohden
näkö-aluetta on sekä komponentilla ae että ay
kompo-nenttinsa analysaattorin väriihdyssuunnassa cb.
Nämä samassa tasossa olevat subkomponentit
ovat interferenssikykyiset ja ne voivat kumota
toisensa. Kun oletetaan, että tutkimukseen
käytetään valkoista valoa, joka on yhdistetty
erivärisistä säteistä erisuuruisine
aallonpituuksi-neen. niin tapahtuu, että eri värien värähdykset
kumoutuvat eri ympyräviivoilla. Sammuneen
värin kohdalle ilmestyy sen komplementtiväri.
Näköalue loistaa siten upeine samankeskisine
renkaineen (n. s. i s o k r o m a a t i t) mustan
ristin halkaisemana. Jos nikolit kierretään
yhdensuuntaisiksi, astuu mustan
renkaan sijalle valkoinen ja värit
vaihtuvat komplementtiväreiksi.
Homogeenista valoa käyttämällä on
näköalueessa vuoroin valoisia ja
mustia renkaita (kuva 9).
Kaksi-akselinen kide, jonka rajapinnat
ovat kohtisuorat valo-opillisten
akselien muodostaman kulman puolittajaa vastaan,
näyttää kaksi kuvassa 10 esitettyä akseleita
ympäröivää rengasrylimää.
Ulkopuo-lisimmat renkaat yhtyvät 1 e
m-niskat a muotoisiksi käyriksi.
— Kun p.-kojeeseen ristikkäisten
nikolien väliin sovitetaan a k s
e-linsuuntainen kidelevy ja
sille lasketaan polarisaattorista
yhdensuuntaista valoa, on näköalue yhtä
pimeä, kuin jos levy poistetaan. Kiteellä ei ole
siis muuta vaikutusta kuin millä isotrooppisella
aineella tahansa. Tästä tekee kvartsi (ks. t.)
poikkeuksen. Kun koe tehdään
akselinsuuntai-sella kvartsilevyllä on näköalue valoisa, tullen
valkoista valoa käytettäessä helakan väriseksi.
Akselia vastaan kohtisuorasti leikatuilla kiteillä

Ku7a 9.

Kuva 10.

Kuva 8.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:51:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/7/0417.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free