- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes /
781-782

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Polovtsit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kuurinmaan ja Liivinmaan kuvernementeista;
1200-luvulla sitä ahdistivat kalparitaristo sekä
liettualaiset, jotka 1200-luvun alkupuoliskolla
valloittivat sen. Sittemmin ruhtinaskunta
liitettiin Puolaan, jonka hallussa se oli, kahta
lyhyttä väliaikaa lukuunottamatta, v:een 1772,
jolloin se joutui Venäjälle. P. oli puolalaisaikana
rikas ja tärkeä kauppakaupunki; siinä oli
1500-luvulla 100,000 as. — V. 1812 P:n luona
tapahtui taisteluita venäläisten ja ranskalaisten
välillä. E. E. K.

Polovtsit ks. Kumaanit.

Polska, ruots. ja suom. kansantanssi,
vanhemmalla ajalla 3-jakoisessa rytmissä, uudemmalla
2-jakoisessa. P:n suhde poloneesiin on väittelyn
alaisena (Lindgren, Norlind y. m.). I. K.

Poltava ks. Pultava.

Polte ks. Poltto.

Polterabend [-abent] (saks.), hääpäivän
edellinen ilta, jota juhlittiin meluten; häiden edellä
sulhasen tai morsiamen kunniaksi vietetyt
iltakemut.

Poltettu kalkki, kalsiumoksidi, ks. Kalkki.

Poltin, käytetään neste- tai kaasumaisten
polttoaineitten polttamiseen joko valaisevan tai
kuumentavan liekin aikaansaamiseksi.
Nestemäistä polttoainetta käytettäessä sovitetaan p:een
puuvillasta punottu sydän, joka kuljettaa
polttoaineen liekkiin (tavalliset petrolilamput), tai
järjestetään polttoainetta johtava putki liekin
kuumennettavaksi, jolloin polttoaine muuttuu
kaasuksi ja virtaa sitten hienon aukon kautta
liekkiin. Polttoaine on tässä tapauksessa
pakotettava p:een, josta syystä polttoainesäiliöön
puristetaan ilmaa (esim. Forselles-lamppu,
primuskeitin) tai johdetaan siihen paineeksi vartavasten
tehdystä säiliöstä puristettua hiilihappokaasua
(esim. luxlamppu). — Valaisevan liekin p.
levittää liekin, öljylamppujen joko litteäksi t.
liereäksi, kaasulamppujen litteäksi tähtimäiseksi t.,
kuten nykyään tavallisesti, kalanpyrstön
muotoiseksi. Kuumentavan liekin p. kokoaa
liekin tavallisesti pyöreäksi. Kuumentavaa
liekkiä käytetään paitsi n. s. välilliseen
valaistukseen (esim. Auerlamppu), keittoon (esim.
Bunsen-lamppu), uuttoon (esim. Fouche-poltin), metallien
„leikkaamiseen” j. n. e. Näihin p:iin johdetaan
suuremman kuumuuden aikaansaamiseksi paitsi
polttokaasua myöskin ilmaa t. happea, jotka
sekaantuvat toisiinsa itse p:ssa. vrt. Lamppu.
P-o P-o.

Poltinelimet, eläint., poltinsolut 1.
polttiaiselimet ks. Polttiaiseläimet.

Poltinkarvat ks. Karvat.

Poltinora, suippo rautapuikko. jota
kuumennettuna käytetään puuhun tehtyjen reikien (esim.
tynnyrien tulpanreikien) polttamalla
väljentämiseen. P-o P-o.

Poltinrauta, kuumennettava merkitsemisase,
jossa on rautavarren päähän joko valettu t. taottu
kirjaimilla, numeroilla t. muilla merkeillä
varustettu laatta, ja jolla polttamalla merkitään
puuastioihin y. m., toisinaan eläimiinkin, omistajan
t. tarkastus- y. m. merkkejä. P-o P-o.

Polttiaiselimet ks. Polttiaiseläimet.

Polttiaiseläimet (Cnidaria), onteloeläinten
toinen pääryhmä, saanut nimensä yhdestä solusta
syntyneistä polttiais- l. poltinelimistä, joita on
suuret määrät ruumiin ulkokerroksessa, etenkin
runsaasti lonkeroissa t. erityisissä pyydystys- t.
puolustusrihmoissa y. m. Onteloeläinten toiselta
pääryhmältä, sienieläimiltä (Spongiaria)
ne puuttuvat. Poltinelimissä on ulospistävään
hienoon kärkeen päättyvä kotelo ja sen sisässä
ohutseinäinen, joustavaksi, tyvestä t. kauttaaltaan
väkäisillä varustetuksi rihmaksi jatkuva rakko,
joka sisältää polttavaa nestettä. Kotelon kärkeä
koskettaessa lepoasennossa kokoonkiertynyt
poltinrihma ponnahtaa ulos ja sen sisältämä neste
tappaa tai lamauttaa saaliseläimen. Isot
meduusat voivat synnyttää tuntuvan polton
ihmisenkin ihossa. — P:iin kuuluvat ryhmät
hydrozooit (Hydrozoa), liuskameduusat
(Scyphozoa), korallieläimet (Anthozoa) ja
kampamaneetit (Ctenophora), ks. n. ja
Onteloeläimet. I. V-s.

Polttimo, väkiviinatehdas.

Poltto, synnytyksessä emän lihasten
kouristusmaisesta supistumisesta aiheutuvat kivut. vrt.
Synnytys.

Polttoaineet ovat aineita, joista polttamalla
saadaan lämpöä teollisuuden ja talouden
tarpeeksi. Useimmat näistä ovat kasvikunnasta, joko
semmoisenaan tai ainakin alkuperältään.
Kasvit nim. muuttavat lämmön ja valon
vaikutuksesta ilmasta ottamansa hiilihapon ja maasta
saamansa veden erilaisiksi hiilivety-yhdistyksiksi
erottamalla hapen hiilihaposta. Tähän
kemialliseen prosessiin (hapen erottamiseen) kulunut
energia saadaan takaisin lämpönä, kun hapen
uudelleen annetaan yhtyä hiileen (ja vetyyn) kuten
polttoaineen palaessa juuri tapahtuu. Polttoaineen
polttoarvo (lämpöteho) riippuu
pääasiallisesti sen sisältämästä hiili- ja vetymäiirästä.
Aineen polttoarvoksi sanotaan sitä lämpöpaljoutta,
mikä saadaan, kun 1 kg kiinteätä t. nestemäistä,
1 m³ (0° C:n lämpöistä ja 700 mm:n
elohopeapatsaan paineista) kaasumaista ainetta poltetaan.
Polttoarvo määrätään kalorimetrillä, kiinteitten
aineitten n. s. pommikalorimetrillä,
kaasumaisten ja nestemäisten esim. Junkersin
kalorimetrillä.

P:na käytetään, paitsi luonnollisia (polttopuu
ja -turve, kivihiilet, vuoriöljy, maakaasu, paikka
paikoin myöskin oljet) ja valmistettuja aineita
(puuhiilet, kaivoskoksi, kivihiilibriketit, petroli,
bentsiini. väkiviina, valo- ja voimakaasu),
myöskin teollisuuden sivutuotteita (koksiuuni- ja
sulatto- [masuuni-] kaasu) ja jätteitä (sahan- ja
puuhiomojen jätteet, katurikat, puuvillajätteet ja
muutamin seuduin eläinten lantakin).

Kiinteät polttoaineet.
Polttopuut sisältävät (kuivina) keskimäärin 50%
hiiltä, 0% vetyä. 0,1% typpeä, 43,4happea ja
0,5% tuhka-aineita. Meillä käytetään polttopuina
mäntyä, kuusta ja koivua, Keski-Euroopan maissa
myöskin tammea ja pyökkiä. Vastakaadettu puu
sisältää 20-60% vettä, ilmakuiva puu 10-20%.
Om.-p. ilmakuivana: mänty ja kuusi 0,5-0,4, koivu
0,7-0,6. Metrinen syli (4 m³, vrt. Halkomitta)
puuta painaa pinottuna keskimäärin
kosteusmäärän ollessa

<tbody>
<tr>
0%</td> 20%</td> 25%</td> 30%</td></tr>
<tr>
Kuusi ...</td> 1,140</td> 1,430</td> 1,522</td> 1,633</td> kg</td></tr>
<tr>
Mänty ...</td> 1,153</td> 1,444</td> 1,539</td> 1,649</td> „</td></tr>
<tr>
Koivu ... </td>1,420</td> 1,778</td> 1,892</td> 2,029</td> „</td></tr>
</tbody>


Puun polttoarvo on riippuen kosteusmäärästä
keskimäärin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:51:45 2024 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/7/0425.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free