Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Polveutumisoppi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
795
Polvfutuniisoppi
796
Kirjaa. Mutta p n edellyttämällä tavalla on
alimmissa nobimniisM) kerroksissa vain alhaisia
fossiilisia organismeja tavattavissa; mitä
yleni-onts tullaan, sitä korkeumpia uiissä esiintyy.
Luiirnnkoiselüiniislä ensimuiset kulut esiintyvät
siluurikuutisissa, sammakkoeläimet
hiilikuuti-mssj matelijat perillisissä, liuuut juruknutisissa
js imettäväiset triaskautisissä kerrostumissa;
samoin korkeammista kasveista ensiu saniaiset ja
pnl, .issiemeniset. kukkakasvit vasta liitukuuilella.
Lähinnä nykyaikaa olevissa (diluviaalisissu)
kerroksissa tavataan samoja lajeja, jotka nykyisin
elui.it. vähän vanhemmista (plioseeui) nykyiset
lajit puuttuvat sukujeu ollessa edustettuina.
Yksityisten muotojeu 1’aludina- ju
/’/ufiorijis-koti-lo en. eriuäisten ummouiittieni asteittaista
muuttumista päällekkäisissä kerroksissa ou voitu
tarkkaan seurata; yleisesti tunnettu on myös
kehityssarja nelivarpaisesta Eoliippuksestu meidän
päiviemme yksivsrpaiseksi hevoseksi. Tärkeitä
todisteita p:n tueksi tarjoavat kivettyminä
siii-lxinit. nykyisiä muotoryhmiä yhdistävät
välimuodot, kuten matelijoita ja lintuja välittävä
1 i s k o I i n t u (Arch<roptcryx, ks. t.) sekä
saniaisia ja paljassiemenisiä välittävä
siemen-saniaisten (Hleriiiosi>ermæ) ryhmii.
Vanhimpien imettäväisten keskuudessa ovat n. s.
k o 1 1 e k t i i v i tyy p i t, joissa yhdistyy
useampien lahkojen, esim. hyönteissyöjäin, peto- ja
kavioeläinten ominaisuuksia, milteipä vallitsevin.
3. Vertaileva anatomia tarjoaa
useimmat todisteet. Tämä tieteenhaara osoittaa
toiselta puolen lisääntyvää erilaistumista ja
täydellistymistä koko eliökunnassa, samoin myös
yksityisissä ryhmissä ja elimistöissä, toiselta puolen
taipumusta tästä huolimatta pitää kiinni
määrätyistä ruumiinrakenteen peruspiirteistä.
Kaikilla samaan ryhmään kuuluvilla muodoilla ovat
elimet erilaisesta käytöstä huolimatta saman
pohjaknnvan mukaan rakennetut, kun taas eri
rakennetta olevat organismit voivat aivan
eri-luontoisilla elimillään suorittaa samoja
toimintoja. Vertailevassa anatomiassa puhutaan tiimiin
mukaan homologisista 1. samnsvntyisistä
elimistä {esimerkkejä; lepakon, mnamyyrän,
valaan ja ihmisen raajat, kalojen uimnrakko
ja korkeampien luurnnkoisten keuhkot) ja a n
n-I o g i s i r t a eli saman tarkoitusta pnlvelevistn
elimistä (kalojen kidukset ja korkeampien
luurnnkoisten keuhkot, kasveilla siemenet ja itiöt).
Va»tn p:n kautta nämä käsitteet saavat
reaalisen arvon, samoin käyvät ymmärrettäviksi n. s.
surknstuneet elimet 1. rudimentit,
jollaisia yksin ihmisruumiissa lasketaan olevan
yli 00. Viimemainitulla tapnnmme pnikoissa,
missä läheisillä muodoilla on tärkeitä toimivin
elimiä: muulla tnvoin ei niiden olemnssnoloa voi
tieteelli-<-sti perustella kuin takaperoisen (tai
slullnnn olevnnl kehityksen merkkeinä.
(Esimerkkeinä rudimenteista mainittakoon: vnskikilärmeen
hartinluu-to. vnlnitten surknstuneet
lantionjiiiin-nök-ct. kivi linnun siiventvnkä, mnnmvyrSn jn
monien luolneläinten surkastuneet silmät, ilimi
sellii umpisuolen surkastunut lisilke ja silmiin
puolikuun muotoinen poimu, korvin liikut tn vnt
lihakset y. m.; kasvikunnasta syylä juuren Mlr.
kastunut 5:s hede), Sutunnnisesti esiintyy
organismien piiris-ä n. s. a t n v i s m i n.
rakenne-erikoisuuksia, joita voi tuskin muuten selittää
kuin palautumisena esivanhempani kehitysasteelle
(esimerkkejä: kauuusruohou jir/onu-muunnokset,
monivnrpniset hevoset, kurvnpeitteiset ihmiset),
vrt. Ihminen, pulstn 829 kuvineen.
Elimistössä tapahtunutta asteittaista
kohoamista. ruumiin eri elinten osaksi kehityksen
varrella tullutta työnjnkoa valaisee katsaus
eliökunnan eri e I i m i s t y s- 1.
organisat-sioninsteisiin. Alimmat eliömuodot ovat
pelkästään ketottomien alkuliniajoukkioideu
muodostamia. Niitä seuraavat ovat eliöitä, joiden
yksisoluinen ruumis on muodolleen tarkasti
erilaistunut jn n. s. soluelimillä (organelleillu)
varustettu. Edelleen sellaisia, jotka ovat yhtyneet
miiiiriitynmuotoisiksi soluyhteiskunniksi» joissa
yhteiskunnissa jopa eri solutkin (yksilöt) voivat
suorittaa eri tehtäviä (työnjako). Välimuodoilla
moiset yhteiskunnat suorastaan liittyvät
moni-soluisiin eläin- ja kasvimuotoihin.
Edellämainituista alimmat (monet onteloeliiimet, ks. t.) ovat
vain kahden päällekkäisen solukerroksen
muodostamia pikareja; sisempi kerros, e n t o d e r m i, on
ravinnouoton, ulompi ektodermi, liikunnan,
lisäytymisen ja aistimisen palveluksessa. Tätä
seuraa sitten jatkuva elinten erilaistuminen
korkeammissa eliökunnan jaksoissa, luokissa ja
lahkoissa; niinpä selkiirankniset eläimet
muodostavat suikulaisesta (Ampliioxus) asteittaisesti
kohoavan muotosarjan.
4. O n t o g e n i a n 1. yksilökehitysopin
todisteista mainittakoon seuraavat:
Kaikki eliöt nlknvnt yksilöllisen kehityksensä
yksisoluisina, mikä nntna viittauksen niiden
elimelliseen yhteenkuuluvaisuuteen ja
polveutumiseen yksisoluisista knntamuodoistn.
Korkeimmillakin eläimillä esiintyy jatkuneen kehityksen
varrella kahden alkiclehden edustama g a s t r u 1
a-aste, joka on osittain yhtäpitävä sen
elimistys-nsteen kanssa, mikä alimmilla monisoluisilln jää
pysyväiseksi (ks. ylläsanottua).
Täysikasvuisina toisistaan melkoisesti poikkeavilla
eliiia-muodoilln tavataan edelleen usein samanlaisia
nuoruiismuotoja 1. toukkia merkkinä yhteisestä
polveutumisesta. Niinpil kerrnssann
tuntemattomiksi muuntuneilla loisäyriilisilläkin
(loishanka-jnlknisilln y. m.) esiintyy alemmille
äyriiiiselili-mille ominainen n n u p I i u s-toukkn. Siimoin on
monilla mndoilla jn nilviäisillä yhteinen n. s.
t r o k o f o r n toukka. Silmiinpistävä on kaikkien
luurnnkoissikiöiden samankaltaisuus; yhteistä on
niille m. m. kidusrnkoen sekä niiden välisten
vnltimoknnrien esiintyminen kidushengitykseen
soveliaan knksilokeroisen sydämen ohella,
piirteitä. jotka ollen knloille ominaisin, viittaavat
yhteiseen polveutumiseen vedessilelilneistii
kantamuodoista. Sammakon poikaset muistnttnvnt
vielä vnrsinnisen sikiöelilmiin pililtyttyil knuan
kaloja (rnnjoen puute, uiinnpyrstö,
lihnsmeta-meorit, sivuviivn). — Muita todisteitn:
Tävsikns-vuisille knmpelaknloille on ominaista pitkälle
kehittynyt ruumiin cpämiiknismis; nuoret poiknset
täysin tnsnmuknisinn osoittnvnt niiden polveutuvnn
tnsainuknislsln esjvanhemmistn. Tiet uin vnln ilt a
puuttuvat täysikasvuisina tnknrnnjnt. hampaat
in ulkokorvnt; emhryolln on knikki kolme
elin-ryhmilll. Monilla uuniinkin nisäkkäillä
(muu-rahaiskiipv, nokkueliiin), joilla hampaat
myöhemmin puuttuvat, ne esiintyvät ainakin aiheina
varhaisemmilla kehitysasteilla. Ihmisen ruumista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
