Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Protagoras ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1015
Protektori Protestanttisuus
101«J
t!»9Ö); Boghitcbevitsch, ..Halbsouveränität"
1908).] K. E.
Protektori dat. prüle’ctor < prüle’gere =
suojella . suojelija; valtionhoitaja. — Nimitys
esiiu-tvy varsinkin Englannin historiassa. Oliver
Cromvvellilla (v:sta 1053) ja hlinen pojallaan
Kikardilla oli tasavallan johtajina arvonimenli
lörd higk protrctor. Napoleon I nimitytti
it–ensä 1806 Heinin liiton suoielusherraksi 1. p:ksi.
Protektsioni (lat. prvt^gcre = suojella).
suojelus, suosinta.
Protektsionismi iks. Protektsioni),
suo-jelustullijärjestelmä ja sen kannattaminen. —
1’rotektsionist i, suojelustullijärjestelmihi
kannattaja.
Proterandria, aikaisheteisyys, ks. A
i-k a i s-e m i n e n.
Proterogynia, aikais-emisvys, ks. Aikai
s-e m i n e n.
Proterozooinen. geol., pekamhriumin
myöhempi osa (vrt. Preknmbriset
muodostuma t).
Protesilaos /prötesfläosj, kreik. taruhenkilö,
Iphikloksen poika. Thessalian Phylakeen
kuningas. P. kaatui ensimäisenä kreikkalaisista Troian
rannalla, ensimäisenii astuessaan maihin. Hänen
puolisonsa oli Laodameia (ks. t.). L. T.
Protestantti, nimitys, joka johtuu siitä
vastalauseesta. protestista (ks. t.), minkä evankeliset
säädyt Speierin valtiopäivillä 1529 tekivät
enemmistön omantunnonvapautta polkevia päätöksiä
vastaan. Tiimän protestin allekirjoittajia ja
hyväksyjiä ruvettiin nimittämään p:eiksi.
Sittemmin sana on tullut kaikkien evankelisten
nimitykseksi. E. K a.
Protestanttien yhdistys (Pmtestantenverein),
saks. yhdistys vapaamielisen protestanttisuuden
etujen valvomista varten. P. y., joka
perustettiin Frankfurt am Mainissa 1863, sai alkunsa
vastapainona sitä yleistä taantumuksellista
suuntaa vastaan, joka vallitsi Saksassa viime vuosis :n
keskipalkoilla, yhdistyksen varsinainen
perustaja oli vapaamielinen teologi S c h e n k c 1
(ks. t.i, mutta siihen kuului myös
välitysteo-logeja kuten Rothe (ks. t.) ja vanhoillisista
Michael Haumgarten. joka kirkkopolitiikassa
seisoi vasemmiston kannalla. P. y. asetti
positiiviseksi päämääräkseen uskonnon ja kulttuurin
sovituksen. jota varten vapaalle jumaluusopille oli
tehtävä tilaa. Vaadittiin myöskin hallitukselta
seurakunnille enemmän vaikutusvaltaa
kirkolli-se–a elämässä ja lujuutta Rooman pyyteitä
vastaan. P. yrllä oli alussa jommoinenkin
menestys. mutta ajan pitkitän sen merkitys on yhä
vähentynyt. Toiselta puolen on siitä
huomntta-via aineksia, kuten esim. Kalthoff Bremenissä,
luisunut ulkopuolelle kaiken kristillisyyden
rajoja monintiliiltoon y. m., toiselta puolen ovat.
maltilliset ainekset liittyneet toisiin järjestöihin,
esim. „Chri«tliche Welt"in ystäviin, joiden piiri
alkuaan muodostui Ritschlin oppilaista. P. y:een
kuuluu nykyään n. 30.000 jäsentä 20
haaraosasto";!. Yhdistyksen äänenkannattajia ovat ..Prot.
Kirohenzeitung" ’aikaisemmin „Prot.
Monats-hefte") »ekä ..Protestantonblntt". E. K a.
Protestanttinen unioni evankelinen unioni)
ks. Unioni.
Protestanttisuus, katolilaisuutta vastustava
hen/ensuunta kristillise- il kirkossa. Kun katoli-
laisuuden lähtökohtana on kirkkoaate, on p :ti
lähtökohtana yksityisen sieluu suhde Jumalaan.
Protestanttisen katsantokannan mukaan ou
ihminen luonnostaan perinjuurin turmeltunut eikä
kykene ensinkään pelastamaan itseänsä.
Pelastus on Jtimnlnu vapaa lahja. Tiimiin periaatteen
kautta kielletään kaikkien
hursknudenhnrjoitus-ten ansiollisuus. Senkautta tehdään myöskin
tyhjäksi munkkilaiselämä, pyhimysten ansio ja
palveleminen, sielumessut y. m. Katolinen käsitys
oikeudellisesta suhteesta Jumalan ja ihmisten
viilillä hyljätään. Jumalan armo on otettava
vastaan lapsellisessa uskossa. Usko ei ole kirkon
opin totenapitämistä, vaan luottamusta
Jumalaan ja turvautumista hiinen antamiinsa
lupauksiin. Uskokin on Jumalan työ; se saapi alkunsa
Jumalan sanasta ja sakramenteista. Ja usko on
Jumalalle kallis, siIiii se antaa hänelle kuuuian
ja käsittää Kristuksen, joka on Jumalan
pe-lastusneuvon toteuttaja.
Uskon kautta tulee ihminen vapaaksi.
Vapaus ei kuulu luonnolliselle, vaan kristitylle
ihmiselle. Jumalan lapsena 011 kristitty vapaa
laista, ulkonainen laki ei hiintii enäii pakota eikä
tuomitse, sillä uskon kautta on hänessä
sisällinen laki. harras halu Jumalan tahdon
tekemiseen. Usko ei vapauta itse töistä, vaan
panemasta arvoa töihin. Autuuden pysyväisenä
perustuksena on Jumalan armo eikä työt, joten
pelastuksen varmuus on kristitylle mahdollinen.
Ulkonaisista töistä siirtyy merkitys
mielenlaadulle ja sen puhtaudelle.
P:lla on myöskin katolilaisuudesta poikkeava
e 1 ii m ä n i h a n n e. Teroitetaan, että kristitty
rakkauden kautta on kaikkien palvelija.
Pää-velvollisuus on lähimiiisen palveleminen
rakkaudessa. Kaikki rehellinen työ saapi
tunnustuksensa. Kutsumuksen käsitteelle annetaan mitä
suurin arvo. Sen suorittaminen on Jumalan
palvelusta. Kirkonmiehet ja maallikot eiviit
muodosta eri säätyä, vaan vallitsee kristittyjen
yleinen pappeus; ainoastaan järjestyksen vuoksi
tulee olla erityinen saarnavirka. Asketismi
hyljätään ja niinhvvin maallinen työ kuin
luonnollinen elämänilo saavat oikeutensa.
P. puolustaa ihmishengen itsenäisyyttä.
Tämä itsenäisyys esiintyy myöskin vapautuksena
kirkollisista auktoriteeteista ja perintäticdosta.
Uskonpuhdistajat eivät hyväksy skolastiikkaa
(ks. t.), vaan ovat humanistien kanssa
yksimielisiä sen vastustamisessa. Opinasioissa p. ei
tunnusta kirkolliselle perintätiedolle ratkaisevaa
merkitystä, vaan yksin Jumalan sanalle. Mutta
aatteellinen käsite: Jumalan sana, ja empiirinen
käsite: Ruamattu. eivät ole identtisiä. Sentähden
on raamatunkritiikki Lutherista alkaen ollut
protestanteille ominainen. Jumalan sana on
julistus synnistä ja armosta, laki ja evankeliumi
ja ennen kaikkea Jeesus Kristus.
Aikaan nähden voidaan erottaa
vanha-protestanttisuus ja
uusprotestant-t i s ii u s. Niiden ra jana on valistus. Vanha-p.
hyväksyi muinaisuudesta perityn maailmankuvan
jo kehitti taistelussa katolisuutta vastaan
sana-innoitusopin (ks. Innoitus). Uus-p. on
hyljännyt vanhan maailmankuvan ja kokee
perustaa uskonvarmuuden kristilliseen kokemukseen.
Se pyrkii samalla kosketuksiin nykyajan tieteen
ja kulttuurin kanssa. Monet uuden ajan jaloim-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
