Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pukinjuuri ... - Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10G5
Pukinjuu
ri—Puku
1066
puhjetessa 1434 Korsholman linnanisiintänii
isiinsä, Uplannin laamannin Nils Gustafssonin
puolesta ja liittyi kohta vapausliikkeeseen. Itse
hän meni Länsipohjaan, jossa voitti useita
linnoja, ja Ahvenanmaalle lian lähetti
alipäällikkönsä Juhana Folkenpojan, joka siellä saks.
ritarilta, Otto Pogsvischilta, valloitti Kastelholman.
Hän tuli nyt myös valtaneuvokseksi, toimi
uutterasti kansan nostamiseksi aseihin ja piiritti
Kaarle Knuutinpojan kanssa Tukholmaa. Mutta
hänen ja Kaarlen välit kävivät tällaikaa yhä
huonommiksi, kunnes jälkimäinen yllätyksellä sai
hänet käsiinsä, kuljetti Tukholmaan ja mestautti
alussa v. 1437. [A. Lundegård, ..Om Engelbrekt,
Erik Puke o. Karl Knutsson som blef kung"
(1913).] — 3. Johan P. (1726-56), aliupseeri,
osallinen 1756 vallankumoushankkeessa
kuningasvallan enentämiseksi, joutui silloin kidutuskam
irioon, tuomittiin kuolemaan ja mestattiin. —
4. Johan P. (1751-1816), merisoturi, kreivi,
edellisen poika, tuli ulkomaiden palveluksessa
oltuansa, 1783 laivaston kapteeniksi, oli 1788
mukana Suursaaren taistelussa, 1789 ölannin luona,
ja kohosi sittemmin sotalaivaston päälliköksi ja
amiraaliksi. V. 1809 hän johti laivaston
sota-retkeä Länsipohjaan. Kuoli valtioneuvoston
jäsenenä ja laivaston kenraaliajutanttina. K. G.
Pukinjuuri (Pimpinella saxifragaj, lähes
’/> m:n korkuiseksi kasvava monivuotinen,
valkea-kukkainen putki, jonka lehdet ovat parilehtisiä,
aluslehtien lehdykät tylppiä, leveähköjä, ylempien
lehtien kapealiuskaisia. Tuoksultaan
aromaattista, polttavanmakuista juurta käytetään
ruuansulatusta edistävien y. m. vaikuttavien
lääkkeiden valmistukseen, nykyään kuitenkin sangen
vähän. Yleinen kuivilla paikoin Etelä- ja
Keskisuomessa, pohjoisessa harvinaisempi, ei tavattu
Lapissa. — Samaan sukuun kuuluu anisruoho
(ks. Anis). 7. V-s.
Pukinniemi. 1. Maatila (I.sj manttaalia)
Hii-tolan pitäjässä (Laatokan rannalla) 15 km
Hii-tolan rautatieasemalta kaakkoon. Kotitarvesaha
ja -mylly. Tila kuului vara-amiraali P. J.
Si-versin 1726 saamiin lahjoitusmaihin.
Sivers-suvulta se joutui pois 1807, jolloin sen osti
kenraalimajuri Aleksej Kopiev. Sittemmin omistivat
sen kreivitär A. G. A. Armfelt, kanslianeuvos
Julius Ekman ja tilanomistaja Edvard von Essen
(1871-1911), jonka viimemainitun perillisten
hallussa tila nyk. (1914) on. V. 1873 valtio osti
P:n alaiset lampuotitilat, joita silloin oli 12 n/E
vanhaa manttaalia, 4,786 ha, alustalaisten
lunastettaviksi. — 2. Seisahduslaituri
Viipurin-Sortavalan rataosalla Ojajärven ja Hiitolan
rautatieasemien välillä. A. Es.
Pukinparta (Tragopogon pratensis),
korkea-kasvuinen, kalju, keltamykeröinen
mykerökukkai-nen. Lehdet puikeakantaiset, tasasoukat. Kasvaa
niityillä ja tievierillä, useinkin satunnaisena
siellä täällä Etelä-, harvinaisena Keski-Suomessa.
K. L.
Pukki ks. V u o h e t.
Pukki, jakkara, puusta tai myöskin
metallista tehty neli- tai kaksijalkainen, jotakin
esinettä tai laitetta altapäin kannattava,
tavallisesti verrattain kapeaselkäinen teline, esim.
sahapukki. laakeripukki, silinteripukki. P o P-o.
Pukki, yleisimmin P i k k u-P ukki (myös
P i k k u-P u k i n s a a r i), saari Ruissalon ja
Hirvensalon välillä, 6 km lounaaseen Turusta;
laivalaituri. Suosittu ulkoravintola.
Pukkila. 1. Kunta, Uudenmaan 1., Helsingin
kihlak., Askolan-Pukkilan nimismiesp.; kirkolle
Orimattilan asemalta 25 km, Porvoon kaupungista
35 km. Pinta-ala 146.a km3, josta viljeltyä maata
(1910) 4,873 ha (siinä luvussa luonnonniityt
984 ha, puutarha-ala 3,»s ha). Manttaalimäärä
20,i7jj, talonsavuja 180, torpansavuja 19 ja muita
savuja 438 (1907). 2,215 as. (1913) ; 549
ruokakuntaa, joista maanviljelystä pääelinkeinonaan
harjoittavia 285 (1901). 523 hevosta. 1.648
nautaa (1911). — Kansakouluja 4 (1914).
Säästöpankki. — Teollisuuslaitoksia: Naarkosken mylly
ja saha. — 2. Seurakunta, keisarillinen,
Porvoon hiippak., Porvoon tuomiorovastikuntaa;
muodostettiin kappeliksi Porvoon
emäseurakuntaan 1600-luvun keskivaiheilla (kirkko oli
olemassa jo v:sta 1606), seurakunnalla oli aluksi
Askolan kanssa yhteinen kappalainen kunnes
1676 sai oman; määrättiin erotettavaksi
Porvoosta omaksi khrakunnaksi sen. päät. 20 p :ltä
lokak. 1896 (ensimäinen vakinainen khra v:sta
1900). — Kirkko puusta, rak. 1814, korjattu
1880-luvulla 3 eri kertaa. [A. Neovius. „Ur
Fin-lands historia", siv. 543-61.] L. Il-nen.
Pukkila. 1. Yhden manttaalin suuruinen
allodi-säteri Piikkiön pitäjässä, ruots. B u k k i 1 a.
P. kuului nähtävästi jo keskiajalla ja ainakin
1500-luvun alkupuoliskolla sittemmin 1638 ja
1042 Ruotsin ritarihuoneen jäseneksi kirjoitetulle
Bock af Bukkila-suvulle, jonka hallussa osa
tilasta oli vielä 1700-luvun alussa. Myöhemmistä
omistajista mainittakoon professori Johan Leche
(k. 1764), vapaaherra K. F. Rehbinder (k. 1795).
kauppaueuvoksetar M. Mæxmontan (v:een 1856).
tohtori C. F. G. von Haartman (v:een 1866) ja
nyk. omistaja (1914) maanviljelijä M. Malmström.
Taitekattoinen päärakennus on 1700-luvulta.
Tilalla on salia.
2. Rälssitila Askaisten pitäjässä, kuului
keskiajalla Turun piispoille, v:sta 1577 Juhana III:n
äpärätyttärelle Sofia Gyllenhjelmille, 1618 Jesper
Matinpoika Kruusille ja myöhemmin m. m.
Fle-mingeille. Kartanon taitekattoinen,
kaksikerroksinen päärakennus, joka on kauniilla paikalla
Naantalin aukon partaalla, lienee 1700-luvulta.
A. Es.
Puksipuu, buksbompuu, ks. B u x u s.
Puku on sanan jokapäiväisessä merkityksessä
ihmisen välittömin suoja sään haitallisia
vaikutuksia vastaan. Enemmän kuin missään muussa
kulttuurintuotteessa tulevat siinä näkyviin
erilaiset maku- ja muotisuunnat; siinä kuvastuvat
myöskin käyttäjän sukupuoli, sieluntila
(suru-p.), hänen ikänsä, suhteensa avioliittoon (esim.
tytön-, m o r s i u s- ja vaimon-p.), hänen
yhteiskunnallinen asemansa (virka-p:t) ja
ammattinsa, hänen jäsenyytensä jossakin
erikoisessa ihmisryhmässä (esim. s a v a k o t, ks. t., ja
äyrämöiset.) tai uskonlahkossa (esim. meillä
körtti-p.. ks. K ö r 11 i 1 ä i s e t), vieläpä suhde
elämäänkin (kuolin- 1. vainaja n-p.) tai
vuodenaika, jona sitä pidetään. — Ihmisessä
elävä syvä vietti ominaisluonteisuuden
saavuttamiseen vaikuttaa syvästi p:nkin
luonteeseen. Käytännöllisistä syistä aiheutunut ruumiin
voitelu ja läiikintätarkoituksissa tapahtunut
ruumiin haavoitus johtavat koristeelliseen r u u-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
