Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Puku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Puku
1072
ja laajaliepeinen: myöskin liivit, joissa oli
hihat. pidettiin ylhäältä avonaisena, jotta paidan
pitsirinnus pääsi näkymään, llousut
olivat jalanmyötäiset. Hatun lierit käännettiin
ylöspäin kahdesta tai useammin kolmesta koh
das ta. joten muodostui k o 1 m i k u 1 m a h a t t u.
Allongeperuukki kävi pienemmäksi ja sidottiin
takaa kiinni kankipalmikoksi. P:n
tekivät komeaksi runsaat korko-ompelukset, joita oli
varsinkin takissa ja liiveissä. Naisten puku ei
enää ollut yhtä jäykkä, korko-ompelut korvattiin
nauhoilla ja ruusukkeilla: vain hiuslaitteessa
esiintyy vielä eriskuinmaisia muotoja: tukka
kasattiin korkealle ja koristeltiin monenlaisilla
lisäkkeillä. Vuosisadan lopulla olivat
yksinkertaiset pukineet, esim. leveälieriset ..paimenhatut"
II. 261 suosittuja, myöskin miesten p:ssa (II,
271 ensi sijassa takki tuli yksinkertaisemmaksi.
Ranskan vallankumous (II. 28)
merkitsee p:n historiassa jatkuvaa
vksinkertaistutta-mista ja tahallista ennen vallinneen loiston
vieromista. Kuosin alalla viistoliepeinen
hännystakki 1. frakki edustaa tärkeintä vaihdosta.
Siinä ei ollut kirjniluompeluksia. kaulus oli
korkea ja kaksinkerroin taitettu. Liivit tehtiin
lyhyemmät. housut pitemmät, niin että 1800-luvun
alussa muuttuivat pitkiksi housuiksi. Samoihin
aikoihin tuli käytäntöön korkea silinterihattu,
tekotukkaa ei enää tietenkään käytetty.
Vallankumouksen ja keisarivallan aikana naisten p.-t
yksinkertaisuudellaan, leveine käänneliepeineen
j. n. e. muistuttivat miesten p:ja; myöhemmin
naiset pukeutuivat keveisiin, ruumiin muotoja
noudattaviin, rintojen alta vyötettyihin
pukineisiin. koettaen tällä muodilla jäljitellä antiikkia
II. 29). Naisten p:t osoittivat sitten 1800-luvulla
erittäin runsasta vaihtelua usein jäljitellen
edellisten kausien vaatepartta. Tärkeimpiin
muutoksiin kuului n. 1860 muotiin tullut krinoliini
1. v a n n e h a m e. avara, teräsvanteilla
pönkitetty hame. sekä 1880-luvulla käytetty, taakse
sovitettu laajennus, turnyyri. Vähemmän
muutoksia tapahtui miesten p:ssa. joka on
pysynyt jokseenkin entisellään, vain kuosissa on
tapahtunut vähäpätöisiä muotivaihtelulta. 1830-ja
1840-luvuilla honzuuri (bonjour) tuli
hännystakin sijalle, joskin se vielä säilyi juhlapukuna;
vähän myöhemmin tuli käytäntöön lyhyt takki;
kaulus muuttui kankeaksi ja kaulahuivi
supistui kooltaan pieneksi. Meidän päivinämme on
urheilu-p. suuresti vaikuttanut miesten p:n
vaihteluihin: samaa on sanottava naisten r
e-f o r m i-p:i « t a, joilla on pyritty poistamaan
terveydelle vahingollinen kureliivi (ks. t.) y. m.
epäkohtia. [Hottenroth, „Traehten der Volker";
Häfner-Alteneck. ..Trachten, Kunstwerke und
Geräthsehalten": Raeinet, ,,Le costume
histori-que": Weiss. . KostUmkunde".] K. K. M.
Suomen k a n s a n-p :t (Tähän kuvat auliit
III ja IV sekä tekstikuvat 1-43). Naisten p:t.
Hiuslaitteet. Ripillä käymättömät tytöt
pitivät valloillista tukkaa vielä 1800-luvun
puoliväliäsi! Etelä-Karjalassa ja aikaisemmin
Pohjanmaallakin. V :lta 1535 on tieto, että ..tSudjin",
..izoran" ja kaikki Karjalan naiset leikkasivat
tukkaan-n. Tapa säilyi yhtä kauan kuin
kansanomaiset pitkin: niinpä esim. Jääsken
kihlakunnaana ja Kaukolassa hiukset leikattiin poikki
olkapäiden, Raudusna taas korvanlehtien kohdulta.
Varsinaisen asunsa sai tukka, kun sykeröt
tehtiin, mikä useilla paikkakunnilla tapahtui
tyttöjen valmistautuessa kasteenvahvistukseen.
Sykeröiksi sanottiin nauhoilla, n. s. palmikoilla
k-, t.) käärittyjä hiuspiiskoja, joita tavallisesti
oli yksi kummullakin puolen päätä ja jotka eri
seuduilla useinkin eri lailla muodostettiin kau
riksi päälaelle (tavallista Etelä-Karjalassa;
Kaukolassa. kuvattuiin III. 7 pvstyrenkaann
päälaella), renkaiksi takaraivoa vastaan tai tikut
teeksi 1. nutturaksi päälaelle tai
takaraivolle. Kanrisykeröt näyttävät vanhimmilta ja
tikutteet nuorimmilta; edellisissä käytettiin
tukena usein puunvarpoja. jollaisista on tavattu
jätteitä myöhimmän rautakauden haudoistakin.
Itse sykerötkin käärittyinä hiuspiiskoina juon
tautuvat esihistorialliselta ajalta; riippuvia
syke-röitä käyttävät vielä pohjoisimmat ostjaakit ja
vogulit, ja niitä mordvalaisetkin käyttivät
esihistoriallisella ajalla. — Vaimojen sykeröt olivat
tavallisesti samanlaisia kuin tyttöjen. Niiden
tarkoituksena oli tukea asianomaista
vaimonpäähi-net tä.
Tyttöjen päähineet. Vanha tapa vaati
meillä (samoinkuin muinoin muuallakin
länsimailla), etteivät tytöt saaneet peittää hiuksiansa.
Varsinaisista tyttöjen päähineistä, jotka
useimmiten olivat nauhamaisia, ei ollut suurtakaan
suojaa. Ne jakautuivat kolmeen päälajiin:
s ii p p ii 1 e i h i n, p i n t e 1 e i h i n ja
varsinaisiin nauhoihin. Ensinmainituista, joita ainakin
viimeksi käytettiin Etelä-Karjalassa, olivat
vanhimmat tunnetut noin paria sormea leveitä
sinisiä tai (myöhemmin aina) punaisia
verkanau-hoja, jotka koristettiin tuumaa leveillä
tina-nastoilla, joista kustakin kohosi */« tuumaa
korkea piikki (Kirvu). Myöhemmin nastat
pienenivät sulaen lopulta yhteen (Pyhäjärvi, Rautu.
Sakkola); samalla lyhenivät piikit, kunnes ne
kokonaan katosivat (Kuolemajiirvi). Vanhemmat
muodot ulottuivat ympäri pään (Jääsken
kihlakunta. Räisälä. Koivisto. Kuolemajärvi;
Kaukolassa. kuvatuulu III. 7. sykeröjen juurien
ympärillä), myöhemmin vain ympäri nutturan
(äyrii-möisalue; kuvataulu IV, 1), kunnes ne puolta
sormea lyhemmiksi supistuneina kiinnitettiin oi
salle hiusrajan taa (Rautu, Sakkola). Säppiili
(saks. Schapel) oli jo keskiajalla tunnettu
länsimailla, missä sen tarkoituksena oli estää
miesten ja naisten vapaina häilyviä pitkiä hiuksia
silmille valumasta. Tekotavaltaan se poikkesi
kuitenkin 1800-luvulla käytetystä suomalaisesta; se
oli näet yksinkertainen tai kierretty kulta-,
hopea- tai helmircngas. jota tavallisesti lisäksi
koristettiin kukilla tai kultaisilla eläintenkuvilla
tai okaillakin. Pakanuudenajan lopulla käyttivät
ainakin Lounais-Suomen naiset pronssikierru
koilla koristettuja monijakoisia säppälnauhoja.
jotka sidottiin niskaan kiinni. — Pi n telit
olivat, sikäli kuin niiden vanhempia muotoja
tunnetaan, noin kämmentä leveitä, tavallisesti
punnisella kankaalla verhottuja, alkuaan tuohi-,
sittemmin paperinauhoja, jotka tehtiin joko
pilis-tänsä kiinnisidottavat tai vanteenmuotoiset.
Tavallisesti oli verhon päällä keskellä jokin lois
tuva, usein hopean- tai kullanvärinen
kaluuna-nuulia, jollaisesta Karjalan myöhimmän rauta
kauden hnudoistakin on tavattu jälkiä. Pinteli
supistui aikojen kuluessa samoinkuin säppälikin ;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
