Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pumpulisiemenöljy ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1099
Punainen ruusu—Punalevät
1100
rapaaehtoisista lahjoista (rahassa ja tavarassa).
Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki, haaraosastoja
voidaan perustaa myi’» maaseudulle. Sodan aikana
yhdistys liittyy vastaavaan venäläiseen
yhdistykseen nyk. H. M. Leskikeisarinnan suojeluksen
alainen}. Yhdistyksen ambulanssi on ollut
toiminnassa 1. v e n ä 1 ä i s-t u r k k i 1 a i s e s s a
sodassa ’5 kuukautta’ 1S77-7S (siilien kuului 17
henkilöä; 50 vuodetta; hoidettiin 110
haavoittunutta ja 55 sisutautista: kustannukset 100,000
mk. i; 2. kreikkalais-turkkilaisessa
sodassa 1897 (ylilääkäri ja kaksi
sairaanhoitajatarta; kustannukset 5.143 mk.); 3.
venäläis-japanilaisessa sodassa 1904-05
(asemapaikkana Guntsuli Mantsuriassa; ambulanssiin kuului
19 henkilöä: 100 vuodetta; 7 kuukauden aikana
hoidettiin 719 henkilöä; kustannukset n. 299,000
mk.); 4. 19 14 alkaneessa suurvaltain
so-da-sa (2 ambulanssia], a. asemapaikkana Vilno;
henkilökunta: ylilääkäri. 3 alilääkäriä. 8
sairaan-hoita a ta r ta tarpeellisine apulaisineen; vuoteita
100-120. — b. asemapaikkana Varsova,
henkilökunta: ylilääkäri, 5 alilääkäriä. 14
sairaanhoitajatarta apulaisineen; 220 vuodetta. Tätä toista
ambulanssia varten Suonien
teollisuudenharjoit-tajat ovat taanneet n. 300,000 mk.
Punainen ruusu ks. Englanti, palsta 719.
Punainen syvänmeren savi, kaukana
rannikoista. jonne jokien kuljettamat mantereelliset
sedimentit eivät enää joudu, valtamerien pohjaa
ohuena kerroksena peittävä hyvin hienolietteinen
punainen savi. joka on pääasiallisesti
merenpinnalle satanutta tulivuorentuhkaa tai
merenpohjalla tapahtuneista tulivuorenpurkauksista
kotoisin ja sisältää ainoastaan aivan pienen määrän
elimellisiä jäännöksiä. Saven väri aiheutuu
ki-vennäisaineksien hajaantuessa syntyneistä
rauta-ja mangaanioksidihiukkasista. E. M-ncn.
Punainen vaskimalmi ks. Kupriitti.
Punainen verisuola ks. Syaani.
Punajalknhaukka (Fnlco /TintiuiiculusJ
vcx-po Iin uht, meillä vain Itä-Suomessa, harvinaisena,
tavattava jalohaukkalaji. Se on poutahaukan
mittainen, tummansiniharmaa. siiäriliöyhenet ja
ala-perä punaisenruskeat. Elää koko Itä- ja
Kaakkois-Euroopassa ja Länsi-Siperiassa. Unkarin pustilla
yleinen. Asustaa tasankomailla. jokien ja järvien
rannoilla metsiköiden reunoilla. Syö
pääasiallisesti hyönteisiä, erittäinkin sudenkorentoja ja
heinäsirkkoja: myöskin sisiliskoja ja sammakoita,
mutta vain poikkeustapauksissa hiiriä eikä
ollenkaan pikkulintuja. Pesii usein joukoittain
samoissa seuduissa vanhoihin varislintujen,
varsinkin peltovariksien pesiin. E. H’. S.
Punajalkakiisla 1. riskilä ks. K i i s I a t.
Punajuuri, punajuurikas ks.
Juurikas.
Punajuurikas ks. Juurikas.
Punakampela ks. Kampelat.
Punakivi ks. Hematiitti.
Punakoiso ks. S o 1 a n u m.
Punakottarainen fPnulor roseu»), tavallisen
kottaraisen kokoinen ja muotoinen, mutta
väriltään vaalean ruusunpunainen paitsi pää
töyhtöi-neen, kurkku, niska, siivet, pyrstö ja alaperä
mu-tat, vihreänhohtavat, nokka keltainen. P.
pesii var-mkin Keski- ja Länsi-Aasiassa, mutta
ajoittain myöskin Kaakkois Euroopassa, esim.
Unkarissa jo melkein -äännöllisesti. Suomeen ek-
synyt lähes parikymmentä kertaa vaellusmatkoil
laan. Tekee arvaamattoman paljon hyötyä
hävittämällä vaeltajaheinäsirkkoja joukoittain. Pesä
ontossa puussa tahi hietutörmässä, joskus raken
| nuksissa. E. W. S.
Punakuovi ks. Pitkänokan suku.
Punalatva ks. E u p a t o r i u m.
Punalevät (Hhodophyccæ. Kliodophyta, usein
myös Floridiæ). yksi levien ( AI gte) pääluokista,
onka edustajia kasvaa etupäässä vain merissä,
varsinkin lauhkeiden ja troopillisten ranuikko
;en syvemtnissä levilvyöhykkeissä. Sekovarsi on
tav. punainen, sisältäen lehtivihreää peittävää
phycoerythrin nimistä väriainetta, ja on
aina useampisoluinen, alustaan kiinnittyvä ja hj
vin monimuotoinen, alkaen rupimaisestn kivien
peitteestä tai haaraisista soluriveistii aina
varreksi ja lehdiksi erilaistuneihin suuriin
muotoihin saakka. Solut ovat usein melkoisessa määrin
erilaistuneet yhteyttämis-, johto- ja tukisolukoiksi
ja ovat tav. runsashuokosellisia ja usein
limaisiksi paisuvia. Suvuton lisääntyminen on yleistä
ja tapahtuu etupäässä liikkumattomien,
paljaiden neli-itiöiden välityksellä. Suvullinen
lisääntyminen on p :llii hyvin erikoinen ja osoit
taa muilla, paitsi ßanpieæ-ryhmän lajeilla, joilla
se poikkeaa seuraavasta selityksestä, korkeaa
ke-hityskantaa. Koiraspuoliset sukusolut ovat liik
kuulattomia, veden kuljettamia siittosoluju,
spermatioita. jotka syntyvät yksitellen siittosolu
pesäkkeissä. Naaraspuolisen elimen muodostaa
munasolu, karpogoni. joka on varustettu
pitkällä karvamaisella lisäkkeellä, trichogy
n i 11 ä. Siittosolu kiinnittyy karvaan ja
hedelmöittää munasolun, joka kasvaa rihmakimpuksi,
minkä soluista useimmiten vain osa joko
suorastaan tai yhdyttyään ravinnonottoa varten
erityisen apusolun kanssa muodostaa itiöitä tai
itiöitä synnyttävän kudoksen. Näin syntyvä
itiö-ryhmä. kystokarpi, on usein erityisellä
kuorella varustettu. Itiön itäessä syntyy usein ensin
eräänlainen alkeisvarsikkomuodostus ja vasta
siitä varsinainen kasvi. Vaiheet suvullisessa
lisääntymisessä ovat ilmauksena
sukupolvenvuorot-telusta, jossa sukupuolielimillä varustettu
seko-varsi edustaa suvullista polvea ja hedelmöitetystä
munasolusta kehittyvä, itiöitä synnyttävä
muodostus suvutonta polvea. P:n sukulaisuus
muiden kasviryhmien kanssa on vielä hyvin
epäselvä. P. jaetaan 2 pääryhmään: Bangieæ,
alemmalla kehitysasteella olevia, useinkin levymäisiä
tai nauhamaisia p:iä, ja Florideir,
kehittyneempiä. tav. runsaasti ja hyvin säännöllisesti liuu
raisia. Useita p:iä syödään. Muutamista saa
daan agar-agaria (ks. t.). Etenkin polijoi
sessa Atlantin meressä kasvavien Chondrus
cris]ius- ja Gigurtina mamifiosu-levien sekovartta
käytetään lääkkeeksi y. m. karrugeenin (ks. t.)
nimellä, forfilfiiirff-heimossa on sekovarsi
melkein aina hyvin kalkinpitoinen ja sen johdosta
usein koralleja muistuttava ja muodostaa
toisinaan paksuja merikerrostumia. Meikäläisissä me
rissä on eräitä pieniä siroja p:iä, joista suvut
Ceramium, Furcellaria, Phyllophora, Polyniphonin
ja Hliodovtcla ovat tavallisimmat. Makean veden
p:iä ovat meillä koskien kivillä knsvava,
solmuinen, ruskeanvihreä Lemanea ja erilaisilla esineillä
puroissa, suolammeissa j. n. e. kasvava, siro,
hyvin limainen, tav. sinivihreä Itatrachospcrmum.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
