Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pyhäinjäännöslipas ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1209
Pyhäinjäännöslipas— Pyhäjoki
1210
chrung der Heiligen und ilirer Reliquien in
Deutschland" (1890), Thalhofer, „Handbuch der
katholischen Liturgik", I (2:nen pain. 1894), Yrjö
Hirn, „Det lieliga skriuet" (1909).] .4. ,/. P ä.
Pyhäinjäännöslipas (lat. reliquiarium),
katolilainen pyhäinjäännösten säiliö, joka tavallisesti
sijaitsi joko alttarilla tai sen yläpuolella ja
takana tai myöskin erityisessä aarrekammiossa.
Alkuaan p:na oli milloin mikäkin eri maista ja
pakanakansoiltakin saatu rasia tai koruastia.
Kun näitä säiliöitä vartavasten ruvettiin mitä
runsaimmalla loistolla ja kuvaamataiteiden ynnä
taideteollisuuden mitä moninaisimmilla keinoilla
valmistamaan ja koristamaan, tehtiin ne m. m.
kirstun, sarkofagin, itse säilytettävän
pyhäinjäännöksen (sormen, jalan, pään t. m. s.),
rintakuvan. kuvapatsaan, tornin tai varsinkin kirkon
muotoisiksi, sillä niinkuin katolisen uskon
mukaan kirkkorakennus usein käsitettiin
pyhimysten hautalippaaksi. niin käsitettiin ja esitettiin
myös p. pienoiskirkoksi. vrt.
Pyhäinjäännökset ja Pyhäinpalvelus. [Stiickelberg,
„Reliquien und Reliquiare" (1896) ; Yrjö Hirn.
„Det. heliga skrinet" (1909).] E. R-r.
Pyhäinkuvat, kaikki maalatut tai muovaillut
katolisia pyhimyksiä esittävät kuvat, samoinkuin
muutkin vihityt kuvat, joille osoitetaan
kunnioitusta. A. J. P-ä.
Pyhäinmiestenpäivä, kirkollinen juhlapäivä
kaikkien pyhimysten ja marttyyrien kunniaksi.
Itämainen kirkko sitä viettää helluntain
jälkeisenä sunnuntaina, roomalais-katolinen 1 p.
marraskuuta. Suomen kirkossakin juhla on säilytetty,
mutta sitä vietetään, jos 1 p. marrask. on arki,
vasta seuraavana sunnuntaina. A. J. P ii.
Pyhäinpalvelus, jo 2-selta vuosis. alkaen
kristillisessä kirkossa esiintyvä yhä laveammalle
leviävä tapa osoittaa marttyyreille ja
..tunnustajille" erityistä kunnioitusta. V:n 250 tienoilla
pitää Cyprianus kirkkoisä luonnollisena, että
marttyyrien muistoa vietettiin vuotuisilla
juhlilla. Marttyyrin (ks. t.) kuolinpäivänä
kokoonnuttiin hänen haudalleen, esitettiin hänen yhä
enemmän tarunomaisia piirteitä saava
elämäkertansa ja kärsimyshistoriansa, nautittiin
ehtoollista ja osoitettiin hänen jäännöksilleen kunnioi
tusta. Kun vainot 4 mnellä vuosis. loppuivat,
alkoivat kuuluisat erakot ja muut askeetit.
evankeliumin julistajat, kirkon opettajat y. m. etevät
kristityt saada osakseen samaa kunnioitusta kuin
marttyyritkin. Apostolit ja muut Raamatun
henkilöt nauttivat sitä jo vanhastaan. Kaikkein suu
rin oli Neitsyt Marian kunnia. Näin kasvoi
pyhimysten luku kasvamistaan, sillä heidän pai
velemisensa vastasi täydellisesti pakanuudessa
eläneen, sankareita palvelleen, taikaesineitä
käyttäneen kansan tottumuksia. Kullakin
paikkakunnalla oli lopulta oma paikallispyhimys.
jolle kirkko oli pyhitetty, jonka jäännökset oli
vat sen pääalttarin alla kätkössä ja jolle
uhrattiin vihkilahjoja j. n. e. Usein tapahtui, että
kirkon paikalla olleen pakanallisen temppelin
vanha pakanallinen jumala muutettiin
pyhimykseksi, jollei suorastaan, niin siten, että jotain
hänen ominaisuuttaan osoittava sana tehtiin
palveltavan pyhimyksen ominaisnimeksi. Samalla
siirtyivät epäjumalan juhlan yhteydessä pidetyt
markkinat. huvitukset j. n. e. pyhimyksen
nimikkopäiville. Lapsille annettiin pyhimysten
nimiä, joten nimipäiväin viettäminen oli
oikeastaan suojeluspyhimyksen
kunnioittamista. Kirkon opettajat pitivät näitä tapoja
kaikin puolin kannatettavina, mikäli pyhiä ei
palveltu, vaan ainoastaan kunnioitettiin, ja
kirkolliskokouksissa tehtiin samansuuntaisia päätöksiä.
Mutta kansan suuret joukot tietenkään eivät
voineet tehdä eroa näiden käsitteiden välillä, ja niin
muodostui p. keskiajalla todelliseksi alempain,
välittäväin jumalolentojen palvelemiseksi.
Pyhimykset olivat muka eläissään hankkineet
itselleen hyveillään ja kärsimyksillään suuren
ansio-varaston, ja sen nojalla he voivat
menestyksellisesti rukoilla Jumalaa niiden puolesta, jotka
heihin turvaantuivat. Oli pyhimyksiä, kuten Neitsyt
Maria, jouka puoleen saattoi kääntyä kaikissa
asioissa, mutta tavallisesti heillä oli joku
erikoisala, jossa heidän ihmevoimansa oli osoittautunut
luotettavaksi. Ruttoa vastaan auttoivat Rochus
ja Sebastian, silmätautia vastaan Ottilia, Klaara
ja Lucia, hammastautia vastaan Apollonia, Anna
suojeli raskaita vaimoja, palvelijoita,
vuorimie-hiä y. m., Joosef puuseppiä. Luukas maalareita,
Gregorius opiskelevia, Crispinus suutareita,
Gal-lus hanhia, Antonius sikoja. Jos pyhimys oli
uhrannut elämänsä jollekin maalle, oli
luonnollista, että hän oli kuoltuaankin sen edustajana
Jumalan luona. Sentähden espanjalaiset
kunnioittivat Jaakob vanhempaa, unkarilaiset Tapania,
ruotsalaiset Eerikkiä, suomalaiset Henrikkiä.
Apu tuli, kuten arveltiin, joko suoranaisena
Jumalan vastauksena pyhimyksen esirukouksiin, tai
hänen taianomaisesti vaikuttavien jäännöstensä,
tai ilmestystensä kautta. Alkuaan p. oli
siihen nähden kokonaan kansan vallassa, että
pyhimykseksi tunnustaminen riippui vain siitä. Mutta
kun pyhimysten luku täten kasvoi suunnattomiin
ja moni arvotonkin saattoi kohota tähän kirkoD
korkeimpaan kunniaan, oli kirkon pakko
järjestää p:ksi julistaminen laillista tietä. Sittenkuin
ensin piispat olivat valintaa harjoittaneet, otti
paavi asian omiin käsiinsä (1170). Pyhimykseksi
julistamisessa on kaksi astetta: autuaaksi
julistaminen (lat. beaiificatio), jonka kautta
asianomainen korotetaan määrätyillä paikkakunnilla
kunnioituksen esineeksi, ja pyhimykseksi
julistaminen (lat. canonisatio), joka nostaa hänen
yleis-kirkolliseen arvoon. Kristilliselle taiteelle p.
on tarjonnut suuren joukon oivallisia aiheita. —
vrt. M a f i a n p a 1 v e 1 u s. [E. Lucius, ,,Die
Anfänge des Heiligenkults in der christlicheu
Kirche" (1908), A. Dufourcq. ..La
christianisa-tion des foules. Étude sur la fin du paganisme
populaire et sur les origines du culte des saints"
(3:s pain. 1907), P. Saintyves, ..Les saints
sue-cesseurs des dieux" (1907). D. H. Kerler, „Die
Patronate der Heiligen" (1905).] A. J. P-ä.
Pyhä isä, paavin (ks. t.) kunnianimi.
Pyhäjoen vapaaherrakunta, joka käsitti
85 "/si manttaalia Pyhäjoen. Merijärven.
Oulaisten. Haapaveden ja Kärsämäen pitäjissä,
lahjoitettiin 1652 kuvernööri Klaus Bjelkenstjernalle.
mutta siirtyi häneltä 1655 vaihdon kautta Johan
Oxenstiernàlle. Tuloja se tuotti (1653) 1.462
ta-laria.
Pyhäjoki (ennen myös Pe ta 1. Patajoki),
joki Pohjanmaalla, pit. 166 km. sadealue n.
3.995 km’. P. alkaa ..Suomenselän"
luoteisreu-nustalta. n. 124 m yi. merenp. olevasta Pyhä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
