Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pääskylä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1283
Pääsävclet Päätös
1-84
sempi, levenemisalue luultavasti jotenkin sama
kuin edellisen, tavataan myös Pohjois-Af rikassa.
— t’ro5»o;>fc5 sukuun kuuluu ainoana lajina v e s
i-pikst&inen (C. fodtent), jonka kärsä on
lit-teälikö, siruilta turvonnut, hampaita 30,
jalkaterät ja varpaat karvareunaiset (uimajulat),
häntä sivuilta litistynyt. Puumiin pituus n. 7,» cm,
b&ntl n. 5,i cm; vfiri päältä musta t.
mustanruskea, alta valkea t. harmahtava, vilriraja
sangen jyrkki. Levenemisalue kuten edellisillä,
meillä sangen yleinen koko maassa; asustaa
mieluimmin vesien läheisyydessä ja ui taitavasti,
mutta voi myös juosta pitkin pohjaa. Ravintona
maaeläinten chella mvös kalanpoikaset v. m.
/. V-g.
Pàusa velet. muj., ovat kussakin sävellajissa
ne, joihin sävellajin melodinen ja harmoninen
yhtenäisyys perustuu (ks. Melodia). P:iä ovat
perussävel (toonika), huippusävel (dominantti),
terftslvel dominantinkvintti) ja leposävel
(ala-dominantti). P:iin liittyvät sivusävelet,
joiden laatu määrää, onko sävellaji duuri vai
molli (esim. cd’ f g 11 !’ c). Jokaisen
sävel-es ■* as b ’
lajin sivusävelet ovat sen rinnakkaissävellajin
p:iä; samoin ovat p. rinnakkaissävellajin
sivusi veliä I. K.
Pääsavellaji, mus., on mikä sävellaji hyvänsä,
johon jonkun sävellyksen (tahi sen itsenäisen
osan harmoninen rakenne perustuu. Kaikki muut
sivellyksensä esiintyvät sävellnjit saavat
taiteellisen vaikutuksensa siitä, miten ne suhtautuvat
p:iin. Tavallisimmin sävellykset alkavat ja
päättyvät p;issaan. Päätöksessä esiintyy toisinaan
p:in muunnos- tahi rinnakkaissävellaji, harvoin
mikään muu. 1. K.
Päatauti ks. P ä ä n t a u t i.
Pääte, sellainen useimpien sanain lopussa
havaittava epäitsenäinen kielenosa (äänne tai
äänne-ryhmi), joka erottaa joko saman paradigmin eri
muodot toisistaan (taivutuspääte) tai saman
kantasanan eri johdannaiset toisistaan
(johtopääte). A. K.
Päntehakkaus ks. Jälkihakkaus.
Päätelmä on ajatustoimitus, joka johtaa
yhden arvostelman 1. väitteen. ..päätöslauseen" 1.
..johtopäätöksen", toisista arvostelmista, jotka
ovat sen perusteina 1. ,,premisseinä". Toisinaan
puhutaan välittömästä p:stä, jossa
päätös-lause johdetaan yhdestä ainoasta premissistä;
silloin pilätöslause vain lausuu toisessa muodossa
ajatuksen, joka täydellisesti sisältyy jo
perusteeseen. Paljoa tärkeämpi on välillinen p„
joka johtaa päätöslauseen asettamnlla yhteen
vähintään kaksi premissiä. Välillisessä d e 1 u
’.:-tiiviieisa I. syllogistisessa p;ssä on
aina kaksi premissiä, nim. ..ylillause", joka
lausuu yleisen totuuden 1. säännön (esim. ,.rikokset
ovat rangaistavat"), ja ..alalause", joka esittää
erityisen tapauksen (..varkaus on rikos");
pää-t&slause sitten sovittaa mainitun yleisen
säännön erityistapaukseen („*iis varkaus on
rangaistava"). Välillisen deduktiivisen p:n eri lajeina
mainitaan tav. kategorinen, hypoteettinen ja
disjunktiivinen p. (ynnä
„hypoteettis-disjunktii-vinen p."). Suuren merkityksen saavat inoimil
lisänä ajattel us - ;i vielä väli Iii set
todennäköi-• yya-p t, joilla kokemusperäinen tutkimus
johtuu uusiin tietoihin ja yleisiin totuuksiin. Näitä
on induktiivinen p.. joka useista
tunnetuista erityistapauksista johtaa yleisen väitteen
ks. I n d n k t s i o u i), a n a 1 o g i a-p. (ks. A n
a-1 o g i a. mitä siinä lausutaan
..nnalogiatodistuk-sesta") ja hypoteesien keksiminen (ks. II
y-| o teesi). — Ajattelemisen korkeampi kehitys
on etupäässä siinä, että ihminen p:iä
rakentamalla yhdistää kaikki ajatuksensa eheäksi,
johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Aristoteles,
logiikan perustaja, kehitti seikkaperäisesti etenkin
oppia deduktiivisesta 1. syllogistisesta pistä, mutta
mainitsi kuitenkin sen rinnalla myöskin
induktiivisen ja analogia-pin ominaisluontoisinn
piiilt-telemistapoina. Uuden ajan logiikassa on täydellä
syyllä pantu yhä enemmän huomiota
todennliköi-syyspiiätelniiin. A. Gr.
Päätemoreeni ks. Moreeni.
Päätevaltimo, valtimo, jonka hienot haarat
eivät ole yhdyshaarojen (anastomoosien)
välityksellä toistensa yhteydessä. Tällainen järjestelmä
aiheuttaa sen, ettii jos pm joku haara syystä tai
toisesta tukkeutuu, kuolee se kudoksen osa, joka
oti saanut ravintonsa tästä haarasta. Täten
syntyy infarkti (ks. t.) Elimissä, joissa valtimon
haarat ovat toistensa yhteydessä, ei yhden haaran
tukkeutuma johda infarktiinuodostukscen, koska
veri pääsee silloin kulkemaan yhdyshaarojen
kautta. Piiiitevaltimoita tavataan monessa
elämälle tärkeässä elimessä, kuten nivoissa,
keuhkoissa, munuaisessa j. n. e. y. K.
Päätirehtööri ks. Y 1 i t i r e h t ö ö r i.
Päättymä, perfekti (ks. t.).
Pääty, harja- tai pulpettikattoisissa
rakennuksissa, ylhäältä kattokaltevuuksien rajoittaman
seinäpinnan yläosa. Puurakennuksissa p:jä aina
suojelevat kattolappeiden ulkomukset; kreik.
temppeleissä se kaikilta puolin simssien
rajoittamana muodosti päätykolmion (ks. t.).
Gotiikan jyrkät p:t melkein aina kohoavat
kattoa ylemmäksi; kaltosivut saavat
krapukoristuk-sen tai porrastetaan (porras-p.); porrastukset
joko pysyvät sileinä tai lävistetään ja
koristetaan ne ruusustokuvioilla ja fiaaleilla (ks. t.) ;
renesanssikin usein vilknstuttaa p:n kaltosivuja
kierteisiin päättyvillä simssipiltkillä,
nurinkään-netyillä konsoleilla y. m. s. Keskiajan
kauppakaupungeissa (esim. Lyypekissä) jyrkkien
satamaan tai kadullepäin käännettyjen päätyjen
takainen, asuttavaksi sopimaton ullakkotila usein
käytettiin kauppatavarain varastopaikkana, jonne
tavarat hinnttiin kadulta. Pääty muuri on
satulakaton rajoittava fasadin osa. U-o N.
Päätykatto, rakennuat., satulakatto, kahtaanne
kallistuva katto (ks. t.).
Päätykolmio (kreik. tympnnon),
satulakattoisen rakennuksen ylin, kolmiomainen, antiikin
rakennuksissa joka sivulta kattolistan
rnjoit-tama päätyala. Kreikkalaiset kuvittelivat
temppe-linsä p;n kotkaksi (aelo’s) levitettyine siipineen ja
koristivat pin pinnan jaloimmilla
mytologillis-ailieisilla kuvanveistosommituksilla, esim.
Aigi-nan Apliaia-, Olympian Zeus- ja Athennn
Partlie-non-temppelien kuuluisat veistokset. Kreik. p:n
korkeuden suhde leveyteen suunnilleen 1 :8-7,
roomalaisen 1 :6-5, romaanilaisen kärkikulmn
lähipitäen suora, gotiikassa se yhäti kärjistyen
on terävä. XJ-o N.
Päätös (ruots. utalat)). 1. Oikeudellisessa
mielessä on p. eli tuomio (saks. Erknnnlnin, Ur-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
