Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Raamatunselitysoppi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Raamatunselitysoppi Raamatunteksti
1342
jona vuonna ilmestyi „B i li 1 i a, Se on Coco
K a m a t t u suomesi, Vastudest o j e 11 u
Alcuramattuin, H e b r e a n ja G r e e a n
j ä 1 k e n", painettuna Turussa Gezeliuksen
perustamassa kirjapainossa. Tämän Raamatun koko
oli määrätty niin pieneksi, että sotapapitkin
voisivat sopivasti kuljettaa sitä mukanaan. Se
oli muutenkin ensimäistä paljon yksinkertaisempi;
kuvat oli jätetty pois, selityksiä ja
sisällysluetteloja supistettu. Painos oli 2,200 kappaletta,
menekki liyvä. Ei ollut kulunut
kahtakymmentä-kään vuotta, kun jo yleisesti valitettiin
suomalaisen Raamatun puutetta. Mutta vasta
1740-luvulla ryhdyttiin toimiin puutteen poistamiseksi.
Kun hallituksen lupaama avustus jäi saamatta,
ehdotti Turun tuomiokapituli, että kaikki
Suomen seurakunnat yhteisesti kustantaisivat uuden
raamatunpainoksen. Pöytyän kirkkoherra Antti
Lizeliuksen toimittamana ja Turussa
painettuna ilmestyi ..Biblia, se on: Coco Pyhä
Raamattu W a n h a n ja Uuden
Testamentin suomesi" 1758. Nelitaitekoko on
suurempaa ja paino selvempää kuin Gezeliuksen
Raamatussa. Tästä Raamatusta, jonka mallin
kaikki seuraavat kirkkoraamatun painokset ovat.
antaa Porthan seuraavan kiittävän arvostelun:
..Se eroaa edellisistä useitten satojen parannusten
ja oikaisujen kautta. Meidän
raamatunkäännöksemme voi nyt kilpailla parhaimpien kanssa
niistä, jotka muut kansakunnat tähän asti ovat
itselleen hyväksyneet, niin huonossa asemassa
kuin me muuten näytämmekin olevan verrattuina
useihin heistä." 4.500 kappaleen suuruinen
painos oli ennen pitkää loppuun myyty. V. 1776
ilmestyi koko Raamattu suomeksi neljännen
kerran, ja tämä painos on ollut Suomen
kirkkoraamattuna meidän päiviimme saakka. Se on
jäljennetty 1758 vuoden Raamatusta:
huomattavin eroavaisuus on c-kirjaimen vaihtaminen
k-kirjaimeen suomalaisissa sanoissa, mikä
uudistus tehtiin tuomiokapitulin nimenomaisesta
päätöksestä. Tätä Raamattua painettiin 9,050
kappaleita. Sen tekstiä käytettiin muuttamatta niissä
lukuisissa U:n T:n ja koko Raamatun
painoksissa, jotka sittemmin v:sta 1815 alkaen
julkaistiin raamattuseurojen, sekä Suomen että
Brittiläisen pipliaseuran, kustannuksella. Vasta
1850-luvun alussa heräsi kysymys
raamatunsuomennoksen korjaamisesta. Prof. Gabr. Geitlin ja
lehtori Matth. Akiander osoittivat yhteisessä
lausunnossa („Anmärkningar tili finska
Bibelöfversättningen", 1853), kuinka kirkkoraamattumme
joka suhteessa kaipasi perinpohjaista
parantamista. Suomen raamattuseuran johtokunta uskoi
korjaustyön Ylivetelin kappalaiselle, maisteri
Anders Vilhelm Ingmanille. Hänen korjaamansa
..Uusi Testamentti ja Psalttari" ilmestyivät 1858
ja ..Biblia, se on Koko Pyliä Raamattu Vanha
ja Uusi Testamentti. Alkuraamattuin jälkeen
uudestaan ojennettu" 1859. Tämä Ingmanin
..koetusraamattu", jossa oli tavoitettu mehevää.
..ruotsalaisuuden kahleista kirvoitettua" kieltä,
sai osakseen paljon tunnustusta, mutta myöskin
ankaraa vastustusta. Siihen nähden hallitus
katsoi tarpeelliseksi asettaa 1861 komitean, jonka
tuli Ingmanin suomennoksen johdolla ja
huomioonottaen niitä muistutuksia, joita sitä vastaan oli
tehty, sekä seuraten alkutekstiä ja hyväksyttyjä
käännöksiä, valmistaa uusi suom. raamatunkään-
nös. Komiteaan jäseniksi määrättiin: prof. Gabr.
Geitlin, puheenjohtajana, tuomiorovasti A. G. Borg,
Limingan rovasti tolit. .1. I. Bergh, lehtori
tolit. J. G. Lindström, Nurmijärven rovasti
S. J. G. Smalen. Taivassalon rovasti K. J.
Helander, ja kappalainen, teologian lis. A. V. Ingman.
Viimeksimainittu, joka ei voinut hyväksyä komi
tean noudattamaa periaatetta korjata ainoastaan
ilmeiset virheet vanhassa suomennoksessa, ei
ottanut osaa komitean töihin, vaan työskenteli
omin päin tultuaan selitysopin professoriksi.
Rovasti Smalenin ja prof. Geitlinin kuoltua sai
komitea 1871 lisäjäsenikseen lehtorit J. V. Johns
sonin ja O. 11. Cleven sekä 1879 lehtori Lind
strömin ja rovastien Berghin ja Helanderin
kuoltua sekä tuomiorovasti Borgin erottua, prof.
G. Johanssonin ja K. A. R. Töttermanin sekä
v. t. kappalaisen F. Rechardtin. Vv. 1869-86 ko
mitea sai vähitellen julkaistuksi V:n T:n
suomennoksen. Viimemainittuna v. kokoontunut, kir
kolliskokous ei tätä käännösehdotusta hyväksynyt
sen keskentekoisuuden ja epätasaisuuden vuoksi.
Päätettiin asettaa uusi komitea, johon valittiin
piispa G. Johansson, prof. K. A. R. Tötterman,
kirkkoherra F. Rechardt. lehtori J. Schwartzberg
ja maisteri Edv. Stenij sekä kielentarkastajaksi
tolit. A. Genetz: myöhemmin tuli komiteaan edel
listen lisäksi kirkkoherra, tolit. J. I. Gummerus.
Komitea alkoi U:sta T:sta: siitä valmistui suo
mennos vihdoin 1912 esitettäväksi seur. v:n
kirkolliskokoukselle. joka hyväksyi sen toistaiseksi
käytettäväksi. U:n T:n suomennoksen
valmistuttua ryhtyi komitea, johon nykyään kuuluvat
tuomiorovasti J. Sclnvartzberg. prof. Edv. Stenij
ja Arthur Hjelt sekä (v:sta 1906
kielentarkastajana) tolit. Juhani Aho, kääntämään A’:aa T:ia
ja julkaisi 1914 käännöksen psalmeihin. — Suurin
osa V:sta T:sta sisältyy eri henkilöiden
uudestaan suomentamana ..Raamatulliseen
lukukirjaan" (ilm. 1912). [Arthur Hjelt. ..Suomalaisen
raamatun historia" (Oma Maa V. s. 374-391).
sama. ..Mikael Agricola Uuden Testamentin
kääntäjänä" (1909).] _4r. H.
Raamatunselitysoppi ks. H e r m e n e
u-t i i k k a. vrt. Raamatunkritiikki.
Raamatunsuomennos ks. R a a m a t u n
käännökset.
Raamatunteksti. 1. Vanhan
testamentin teksti. V:n T:n alkuperäiset käsikirjoi
tukset. jotka jo vuosisatoja ja -tuhansia sitten
ovat hävinneet, eivät olleet laaditut samanlaisilla
kirjoitusmerkeillä, kuin mitkä nyt esiintyvät
hepr. Raamatussa (ks. Heprean kieli ja
kirjallisuus). Siirto meidän ajallemme
säilyneihin neliökirjoituksella laadittuihin
käsikirjoituksiin suoritettiin mitä suurimmalla huolella
ja tarkkuudella, todennäköisesti jonkun verran
ennen meidän ajanlaskumme alkua.
Neliökirjoi-tuksessa sanat kirjoitettiin toisistaan erilleen,
stroofijako suoritettiin V:n T:n runollisissa
osissa. Aäntiö- ja välimerkkejä ei ollut, vaan
ääntiöt luettiin vanhan perintätavan mukaisesti.
Vasta n. s. masoreetit ottivat käytäntöön
ääntiö- ja välimerkit 1. ..aksentit" (ks. M a s o r a).
Nykyisen lukujaon tapaamme vasta ..Versio
vul-gata"ssa. johon sen sovitti 1200-luvulla
Canterburyn arkkipiispa Stephen Langton ja josta se
otettiin yhteen liepr. käsikirjoitukseen n. 1330.
Se esiintvv reunaan merkittynä rabbiiniraama-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
