Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranska
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1461
Ranska 1178
1462
hiin anasti osan tämän maasta i Lotharingiasta 1.
Lothringenistä); Maas. Ourthe ja Jura tulivat
rajaksi Itä-Frankkia 1. Saksaa vastaan. Seuraavat
hallitsijat olivat vähäpätöisiä. Torjuakseen
nor-manuien rajut hyökkäykset Länsi-Frankin
suurmiehet Karlmanuin kuoltua 884 kutsuivat
Itä-Frankin keisarin Kaarle Paksun hallitsijaksi.
Mutta jo 887 viimemainittu kelvottomuutensa
tähden erotettiin, jolloin molemmat valtakunnat
erosivat jälleen ja nyt lopullisesti toisistaan.
Länsi-Frankin valtaistuimelle korotettiin
Pariisin kreivi Odo, jolla oli lääninään Seinen ja
Loi-ren välinen alue (Francia), mutta hänen
kuoltuaan 898 tunnustettiin hänen kilpailijansa
Karolingien sukua oleva Kaarle III Yksinkertainen
yleisesti kuninkaaksi. Saadakseen rauhaa
normanneilta hän 911 antoi heidän päällikölleen Gånge
Rolfille lääniksi maan alisen Seinen ympärillä;
viimemainittu kääntyi kansoineen kristinuskoon
ja tuli Normandie’n ensimäiseksi herttuaksi
(Robert I). Kaarle Yksinkertainen syöstiin 923
vallasta, mutta Rudolf Burgundilaista (923-36)
seurasi Kaarlen poika L u d v i k IV (936-54)
tunnettu liikanimellä ,,d’Outremer", Merentakainen,
koska hän oli palannut Englannista, jonne hän
oli paennut. Todellisuudessa hallitsi kuitenkin
kreivi Odon veljenpoika Hugo Suuri, jolla oli
Francian ja Burgundin herttuakunnat. Ludvik
IV:tä seurasi hänen poikansa Lothar <954-S6)
ja pojanpoikansa Ludvik V (,,Fainéant",
Toimeton), joka kuoli jo 987; tämän jälkeen Hugo
Suuren poika, Francian herttua Hugo Capet
anasti suurmiesten suostumuksella kruunun.
Kapetingien vanhin haara
987-1328. Tähän aikaan valtakunta oli aivan
liajaan-tumaisillaan. Capet-suvun hallitsijain 1.
Kapetingien ansio on, että he uudestaan järjestivät sen
ja liittivät melkein kaikki ne entisen
Frankki-laisvaltakunnan osat, joissa ranskan kieltä
puhuttiin, yhdeksi valtioksi, jonka johdosta vasta
ransk. kansallisuus varsinaisesti syntyi. R:n
nimi (ransk. France) johtuu suvun välittömästä
alueesta, Franciasta; tästä alkaen R:n asukkaita
alettiin nimittää ranskalaisiksi. Tosin Hugo
Capet (987-96) ei aluksi saanut paljon valtaa;
vain varovaisella politiikalla hän vähitellen
hankki kruunulle auktoriteettia. Kaikki
aikaisemmat Kapetingit kruunauttivat vielä eläessään
poikansa kanssahallitsijoikseen; siten kruunun
perinnöllisyys vakaantui. Hugo Capet’n
lähimmät seuraajat, Robert II "(996-1031),
Henrik I (1031-60) ja Filip I (1060-1108) olivat
vähäpätöisiä. Viimemainitun aikana R :n
mahtavin vasalli, Normandie’n herttua Vilhelm valloitti
Englannin, josta sittemmin koitui R :lle vaaroja.
Filipin aikana alkoi myös (1095) ristiretkiliike,
johon ranskalaiset innokkaasti yhtyivät;
ristiretket vaikuttivat mahtavasti R:n aineelliseen
ja henkiseen kehitykseen. Sen yhteydessä syntyi
ritarilaitos. joka R :ssa kohosi suurimpaan
kukoistukseensa : tässä maassa kehittyi myös
ensinnä ritarirunous sekä goottilainen
rakennustaide. — Filipin poika Ludvik VI (..Paksu",
1108-37) vahvisti menestyksellä kruunun valtaa
sekä suojeli kirkkoa, kaupunkeja ja alempaa
kansaa linnanherrojen sorrolta. Hänen poikansa
Ludvik VII (1137-80) otti osaa toiseen
ristiretkeen (1147-49). R:n kruunua kohtasi hänen
aikanaan tappio, kun Ludvikin puoliso,
Akvita-47. VH. Painettu 5/; 15.
nian perijätär Eleonora, josta hän oli eronnut,
meni toisiin naimisiin Henrik Plantagenets
kanssa hankkien tälle lääninsä myötäjäisiksi.
Henrik, jolla R:n vasallina lisäksi oli Anjou,
Maine, Touraine ja Normandie, tuli 1154
Englannin valtaistuimelle: sittenkuiu hän 1166
oli valloittanut myös Bretagnen, oli hänen
hallussaan koko länsiosa R:aa. Ludvikin poika,
viisas ja jäntevä Filip II August
(1180-1223), koetti ensisijassa kukistaa
Plantagenet-suvun mahtiaseman. Hänen onnistuikin
anastaa Englannin kuninkaalta Juhana
Maattomalta koko Normandie, Anjou, Maine, Touraine
ja Poitou. Bouvines’in taistelussa 1214 Juhanan
liittolaisista saamallaan voitolla Filip
vakaannutti valtansa Pohjois-R :ssa ja kohotti
ranskalaisten kansallistuntoa. Myös Etelä-R:aan
kuninkaan valta laajeni albigenssisotien johdosta
(1209-29). Filipin pojan Ludvik VIII: n
(1223-26) lyhyen hallituksen jälkeen seurasi
viimemainitun poika Ludvik IX Pyhä
(1226-70), jonka alaikäisyyden aikana hänen
äitinsä Kastilian Blanka menestyksellä johti
hallitusta. Täysikäiseksi tultuaan Ludvik tarmollaan,
oikeamielisyydellään ja hyväntahtoisuudellaan
juurrutti kuninkaanvallan kansan sydämiin.
Pariisin parlamentti muodostettiin kuninkaan
korkeimmaksi oikeustoksi. jonka jäseniksi
suur-vasallein lisäksi otettiin oppineita lakimiehiä:
sen päätöksiin täytyi mahtavimpainkin alistua.
Ludvikin aikana julkaistiin lakikokoelma
(Éta-blissements de Saint Louis) ; kaupungeille hän
antoi itsehallinnon. Vaikka Ludvik olikin
kir-kollismielinen. puolsi hän valtion oikeuksia paavin
vaatimuksia vastaan. Uskonnollinen into saattoi
hänet lähtemään ristiretkille: ensinnä 11248-54)
Egyptiin ja Syyriaan, sittemmin (1270)
Tunisiin. missä hän kuoli. Ludvikia seurasi hänen
poikansa Filip III Rohkea (1270-85) ja
pojanpoikansa Filip IV Kaunis (1285-1314’.
joka viimemainittu jäntevästi ja
häikäilemättömästi jatkoi edeltäjäinsä työtä. Lääniherrat
syrjäytettiin, kun hallinto ja lainkäyttö uskottiin
yksinomaan porvarissukuisille lainoppineille.
Champagne liitettiin kruununmaihin ja Bretagne
saatettiin R:n lääniherruuden alaiseksi.
Saadakseen riidassaan paavi Bonifacius Villin kanssa
tukea koko kansaltaan kuningas 1302 kutsui
yleiseen valtakunnankokoukseen paitsi aatelistoa ja
papistoa myös ensikerran n. s. kolmannen
säädyn edustajina kaupunkien asukkaita
(ensimäinen todellinen R:n valtiosäätyjen kokous, ransk.
états généraux). Bonifaciuksen toinen seuraaja
Klemens V siirsi Filipin vaikutuksesta
paavin-istuimen Avignon’iin 1309. Paavit joutuivat
täten häpeälliseen riippuvaisuuteen R:n
hallitsijoista; kuninkaan mieliksi Klemens m. m.
myöntyi temppeliherrain ritarikunnan
lakkauttamiseen 1312. Filipin poikien Ludvik X :n
(1314-16), Filip V:n (1316-22) ja Kaarle
IV:n (1322-28) aikana ilmenee jälleen
aatelis-[ tossa vastustusta kruunua kohtaan.
Viimemainittuun hallitsijaan sammui Kapetingien vanhin
haara miehenpuolelta: valtaistuimelle nousi nyt
Filip VI, Filip IV :n veljenpoika, Vai oi s
nimistä Capet-suvun sivuhaaraa.
Satavuotinen
ranskalais-englan-tilainen kruununperimyssota
(1339-1(1453). Filip VI (1328-50) hankki kruunulle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
