Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranska
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1489
Ranska
1178
vat monarkistein sekä kirkollismielisten
poistamista korkeammista viroista, otti Mae Mahon
eron 1879, ja maltillis-tasavaltalainen Grévy
valittiin presidentiksi. Eduskunta siirtyi sam. v.
Versailles’sta Pariisiin. Radikaalinen puolue
alkoi vähitellen voimistua, josta osoituksena oli,
että kommuuardit armahdettiin (1880
täydellisesti). Papiston vaikutus supistettiin,
kansakoululaitos järjestettiin ja koulupakko säädettiin.
V. 1881 K. anasti Tunisin, jota Italia oli
halunnut; Egyptissäkin R. tavoitti etuja
(Gambet-tan ministeristö), mutta siellä sen täytyi
väistyä Englannin tieltä. Yallautavoittajat
alkoivat jälleen kohottaa päätänsä, jonka johdosta
Orléans-suvun prinssit erotettiin sotilasviroistaan.
Siirtomaapolitiikallaan Ferry’u ministeristö iv :sta
18S3) saattoi R:n vaikeuksiin. Toukin ja Annam
valloitettiin, mutta viimemainitusta maasta
jouduttiin sotaan Kiinan kanssa 1884, jonka
johdosta Ferry’n oli pakko lähestyä m. m. Saksaa.
Tämän johdosta kostosotaa Saksaa vastaan
vaativa (revauehe-j puolue sai aikaan Ferry3n
minis-teristön kukistukseu 1885. Sam. v. ministeri
Brisson sai kamareissa hyväksytyksi listavaalit.
Seuraavana aikana Clemenceau’n johtamat
radikaalit, jotka erosivat varsinaiseksi puolueeksi
muista tasavaltalaisista, saivat yhä enemmän
vaikutusvaltaa; he kukistivat jokaisen
ministe-ristön, joka ei ollut heille mieleen, m. m.
Freyci-net’n. vaikka tämä heitä suostuttaakseeu oli
aikaansaanut Orléans’in prinssien karkoituksen
R;sta (1886). Uudessa, Goblefn ministeristössä
esiintyi huomattavana sotaministeri Boulanger
(ks. t.), joka kiihottamalla kostontuumia Saksaa
vastaan itse pyrki johtavaan asemaan. Hänen
innokasten varustustensa tähden oli sota 1887
vähällä syttyä, mutta saatiin vältetyksi.
Seuraavan, Rouvier’n ministeristön aikana Boulanger
lähetettiin maaseudulle. — Tasavallan arvoa
vahingoitti tähän aikaan se, että, kuten tuli ilmi,
hallintopiireissä harjoitettiin lahjomista, ja kun
Grévy’n vävy Wilson havaittiin syypääksi
vir-kain. kunniamerkkien y. m. kauppaan, täytyi
presidentin itsensä erota 1887. Seuraava
presidentti, henkilönä kunnioitettava Sadi Carnot
osasi jälleen hankkia tasavallalle kansansuosiota
ja arvonantoa. Kun Boulanger yhä jatkoi
vehkeitään. erotettiin hänet sotajoukosta; hän sai
kuitenkin kannatusta sekä radikaaleilta että
monarkisteilta ja puuhasi silminnähtävästi
tasavallan kukistamista. Tyytymättömyys
hallitukseen kasvoi taas kansassa, kun 1888 Lessepsin
aikaansaama suuri Panaman kanavayritys
luhistui tuottaen tuhansille häviön. V. 1889
Boulanger valittiin Pariisin edustajaksi ja odotettiin
hänen anastavan itsevaltiuden. Uhatun
tasavallan pelasti Triardin ministeristö (varsinkin
sisäasiainministeri Constans). Boulanger’ta
syytettiin salavehkeistä valtiota vastaan, ja
uskaltamatta nostaa kapinaa hän pakeni ulkomaille.
Täten hän menetti arvonsa ja hänen puolueensa
i..boulangistit") vähitellen hajosi. — V. 1889,
sadan vuoden kuluttua suuresta
vallankumouksesta. pidettiin Pariisissa yleinen
maailmannäyttely, joka todisti R:n korkealle kehittynyttä
teollisuutta ja taideaistia. — V. 1892, jolloin
vierasten valtojen kanssa tehdyt kauppasopimukset
päättyivät, säädettiin korkeita suojelustulleja
vieraille tavaroille (Freycinefn ministeristöi. Ulko-
politiikassa R. tähän aikaan alkoi yhä enemmän
lähestyä Venäjää saadakseen kannatusta Saksan
johtamaa kolmiliittoa vastaan. — Sisäoloissa ei
rauha säilynyt puolueitten kesken:
maltillis-tasa-valtalaisia (jotka yleensä olivat enemmistönä)
vastustivat toiselta puolen radikaalit ja
sosialistit, toiselta monarkistit ja kirkollismieliset
piispain johdolla, vaikka itse paavi paheksui
viimemainittujen kiihotusta. Levottomuutta
aiheuttivat myös Panamajutun jälkimainingit: useita
entisiä ministereitä y. m. syytettiin lahjainotosta;
vielä elossa olevat boulangistit sekä monarkistit
käyttivät tätä juttua aseena tasavaltaa vastaan:
kuitenkin useimmat syytetyt vapautettiin.
Du-puy’n ministeristö (1893) ryhtyi ponteviin
toimiin sosialisteja vastaan. Kun presidentti Sadi
Carnofn murhasi Lyon’issa eräs it. anarkisti
(kesäk. 1S94), valittiin heti lujan hallituksen
aikaansaamiseksi presidentiksi vanhoillinen
Casimir Pericr; katkeruuden tähden, jolla
puolueet kävivät toistensa ja hallituksen
kimppuun, hän kuitenkin erosi jo seur. v. Hänen
sijaansa valittiin presidentiksi
maltillis-tasaval-tainen Faure. Hänen aikanaan kiivaat
puolueriidat yhä jatkuivat; itsellään presidentillä ei
ollut vaikutusvaltaa. Mélinen kabinetti kehitti
suo-jelustulli-järjestelmää ja saavutti menestystä
ulkopolitiikan alalla: Madagaskar valloitettiin ja
tehtiin ransk. siirtomaaksi 1896: liitto Venäjän
kanssa vahvistettiin. Kirkollinen puolue, johon
Méline ja Faure kallistuivat, koetti päästä
valtaan käyttämällä hyväkseen Dreyfusin-juttua (ks.
Dreyfus); tämä puolue sytytti katkeran
sisällisen kiistan esiintyen muka kansallisen
kunnian puolustajana. Mélinen ministeristö ja useat
seuraavat kukistuivat Dreyfusin-jutusta
johtuvasta puolueiden vihamielisvydestä. Zolan.
Pic-quart’in (ks. n.) y. m. ansiosta Dreyfusin
viattomuus tehtiin todennäköiseksi, mutta sotapäällystö
ja vahva puolue vastusti jutun tarkistamista.
Fau-ren kuoltua 1899 valittiin maltillis-tasavaltalainen
L o u b e t presidentiksi. Tästä raivoissaan
nat-sionalistit Déroulèden johdolla koettivat sytyttää
sotaväen kapinan, joka aie kuitenkin meni
myttyyn. — Afrikkaan nähden, jossa R :n 1898 oli
täytynyt luopua Fasodasta Englannin hyväksi, tehtiin
seur. v. sopimus viimemainitun valtion kanssa;
R. sai kaiken maan länteenpäin 23° :sta it.
pituutta: tämä siirtomaa-alue seur. aikana yhä
laajennettiin. — Dreyfusin-jutussa vihdoin
aikaansaatu kassatsioni-oikeuden tutkimus selvitti hänen
syyttömyytensä ja hänen vainoojiensa petokset,
mutta uusi sotaoikeus langetti hänet sittenkin
syylliseksi (1899) ; hallitus tosin heti armoitti hänet.
Tällävälin (sam. v.) muodostettu
Waldeck-Rous-seau’n ministeristö oli tehtäväkseen asettanut
maan rauhoittamisen: armeiasta poistettiin
kir-kollis-monarkistiset ainekset ja sotilaallinen kuri
uudistettiin. V. 1900 pidettiin Pariisissa jälleen
suurella menestyksellä yleinen maailmannäyttely.
— Koska hengelliset kongregatsionit olivat
kir-kollis-natsionalistisen kiihotuksen pääpesät. päätti
eduskunta 1901 hajoittaa kaikki yhdistykset,
jotka eivät olleet hallituksen vahvistamat. —
Näihin aikoihin R. jälleen lähestyi kolmiliittoon
kuuluvaa Italiaa, jonka kanssa se oli
riitaantunut Tunisin tähden : liitto Venäjän kanssa pysyi
siitä huolimatta lujana. Ty öväestön hyväksi
säädettiin lakeja. Yleensä Waldeck-Rousseau’n mi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
