Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Reformi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1657
taan, jotta Jumalan tahto tulisi maan päällä
toteutetuksi ja hänen kunniansa puolustetuksi.
Rakkaudentoimintaa ja kaikenlaista lähetystyötä
r. k. on aina voimakkaasti edustanut (ks. L ii h
e-t y s). Yhteiskuntaelämässä on ihanne
„teokraattinen": Jumala itse määrää sanassaan
kaikki senkin suhteet: myöskin politiikan ja
taloudellisen elämän periaatteet ja normit ovat
Raamatusta saatavat. Tässä hengessä oli
Calvinin malliyhteiskunta Genèvessä järjestetty;
samoin olot puritaanisessa Englannissa ja
Skotlannissa sekä useissa Englannin vanhimmista amer.
siirtoloista. Kirkon ja valtion tulee
oikeastaan yhteisesti palvella tätä tarkoitusta:
mutta missä valtio ei ole teokraattinen. siinä
tulee kirkon olla kokonaan erillään siitä
voidakseen ainakin omassa piirissään vapaasti
noudattaa Jumalan tahtoa. R. k. on tämän mukaisesti
muodostunut joko mitä ankarimmaksi
valtiokirkoksi tai — niissä maissa, joissa uskonpuhdistus
ei ole voittanut puolelleen väestön enemmistöä —
vapaakirkoksi: ja nykyoloissa sen kehitys käy
yhä yleisemmin vapaakirkkosuuntaan. Myöskin
jumalanpalveluksessa on kaikki oleva
kirjaimellisesti raamatunmukaista; sunnuntai
(1. ..sabbatti") on ainoa varsinainen juhlapäivä;
kuvia, kynttilöitä, alttareita j. n. e. ei suvaita,
kauan aikaa ei urkujakaan pidetty luvallisina;
virsinä laulettiin vain Davidin psalmeja. R. k.
oli suhteessaan katolisen kirkon laitoksiin
paljoa jyrkempi kuin luterilaisuus. Kuitenkin on
se viime aikoina ruvennut suomaan taiteelle ja
kauneudelle enemmän sijaa jumalanpalveluksen
alalla. — Seuraus r:n k:n lainomaisesta
suhteesta Raamattuun on sekin, että kun eri
henkilöt käsittävät Raamatun määräykset eri tavoin,
syntyy suuri taipumus lahkojen ja uusien
kirkkokuntien muodostumiseen. Varsinkin
engl.-amer. pohjalla on niitä syntynyt alinomaa.
Viime aikoina on tässäkin suhteessa käänne
tapahtunut ja lahkoutumispyrinnön sijalle on
tullut yhteenliittymispyrintö kaikkien kesken,
jotka ovat yhteisellä evankelisella pohjalla (ks.
Evankelinen allianssi ja
Evankelinen unioni).
Protestanttisista kristityistä luetaan nykyisin
104 milj. r:ihin k:ihin. Niissä voimme erottaa
kolme suurta ryhmää. Ensimäisen, r:n k:n
varsinaisen kantajoukon, muodostavat Sveitsin.
Ranskan. Alankomaiden, Skotlannin ja Unkarin
re-formeeratut, Länsi- ja Etelä-Saksan
reformeera-tut alueet (jotka kuitenkin kirkon järjestyksen
alalla ovat saaneet paljon vaikutuksia
luterilaisuudesta), Englannin ja Yhdysvaltain
presbyte-riläinen kirkko ja Etelä-Afrikan buurit. Niillä
kaikilla on presbyteriläinen kirkkojärjestys ja
sen edellyttämä luja kirkollinen keskusvalta:
niihin kuuluu noin 20 milj. Toiseksi pääryhmäksi
voidaan lukea Englannin dissenterikirkot, jotka
1600-luvulla syntyivät independentismin pohjalla
ja yksilöllisen vapauden hengessä (baptistit,
independentit, kveekarit, ks. n.) ja
lukuisat pienemmät lahkot, jotka ovat saaneet
suurimman leviämisensä anglosaksilaisessa maail
massa, mutta myös ovat harjoittaneet
levittämis-tvötä Euroopan mannermaalla. Niiden
kirkollinen järjestys on ..independentistisellä"
perustalla, s. o. yksityisseurakunta on mahdollisimman
itsenäinen. Näihin kuulunee 54 milj. Kolmas
1658
ryhmä on metodismi (ks, t.), jonka
vaikutuspiiriin voidaan lukea n. 30 milj.; se on
järjestys-periaatteiltaan lähempänä presbyterianismia.
mutta uskonnolliselta hengeltään saaden
voimakkaita vaikutuksia luterilaisuudesta on juuri
tämä ryhmä määräävästi vaikuttanut molempiin
toisiin, murtaen vanhan kalvinilaisuuden vallan
ja muodostaen koko r:n k:n hengen enemmän
„evankeliseksi". -— Usein iuetaan r :hin k:liiu
myös anglikaaninen kirkko (ks. t.),
jonka historialliseen kehitykseen kalvinilaisuus
on tärkeissä kohden vaikuttanut, mutta joka
sittenkin pääluonteeltaan suuresti eroaa muista ja
on pikemminkin pidettävä omana, tavallaan
protestanttisuuden ja katolisuuden rajamailla
olevana kirkkotyvppinä luterilaisen ja
reformeera-tun protestanttisuuden rinnalla. Jos
anglikaanitkin luetaan mukaan, saadaan r:n k:n
yleiseksi jäsenluvuksi 130 milj. [E. Fr. K. Müller,
„Die Bekenntnisschriften der ref. Kirche" (1903),
sama, ,.Symbolik" (1896), K. Rieker,
,.Grund-sätze reformierter Kirehenverfassung" (1899).
E. Kalb, ..Kirchen und Sekten der Gegenwart"
(2:nen pain. 1907).] J. G.
Reformi (ransk. reformi■: lat. reformiVre =
uudistaa) , muodostelu, uudistus, parannus,
varsinkin vallankumouksen vastakohtana valtiosäännön
tai määrättyjen julkisen elämän alojen
suunnitelmanmukainen. laillista tietä tapahtuva muutos.
J. F.
Reformibanketti (ks. Reformi ja
Banketti), reformipidot; nimitys, jota käytettiin
niistä valtiollisista juhlista, joita
vastustuspuo-lue Ranskassa pani toimeen heinäkuusta 1847
lähtien: niissä valmistettiin yleistä mielipidettä
vaalireformin hyväksi: helmik. 1848 hallitus
kielsi r:n pitämisen Pariisissa, ja tämä kielto
antoi aiheen helmikuun vallankumouksen
syntymiseen. J. F.
Reformikatolisuus (ks. Reformi).
Katolisessa kirkossa on ajoittain esiintynyt vakavia
pyrkimyksiä välttämättömien uudistuksien
aikaansaamiseksi. Toisinaan ovat nämä
pyrkimykset enemmän kohdistuneet oppiin, toisinaan taas
kirkolliseen järjestykseen. Edellistä laatua oli
Cornelius Jansenin vaikuttama liike 17 :nnellä
vuosis. (ks. Jansen). Erityisesti saivat
re-formipyrinnöt vauhtia 19:nnellä. vuosis.
valtiollisen liberalismin yhteydessä. Ranskassa
edustivat vapaamielistä katolisuutta
Montalem-bert ja varsinkin Lamennais (ks. t.). Italian
re-formiystävistä viime vuosis. oli huomattavin
Rosmini (1797-1855). Samalla kuin hän
tahtoi uudistaa skolastisen filosofian, teki hän myös
erotuksen paavin hengellisen ja maallisen vallan
välillä. Olennaisesti on paavin valta hengellistä
laatua: sellaisena hän on kristikunnan korkein
hengellinen auktoriteetti. Hänen maallinen
valtansa on vain satunnaista laatua. Samaan
suuntaan meneviä aatteita esitti torinolainen teologi
G i o b e r t i (ks. t.). Vapaamielisiä aatteita
kannatti myöskin kardinaali M. Ferretti, mutta
paaviksi valittuna (Pius IX) tulikin hänestä
mitä jyrkin liberalismin vastustaja.
Saksassa olivat 19:nnen vuosis. katoliset
reformi-ystävät vapaamielisiä oppineita, kuten teologi
Hermes (ks. t.), filosofit A. Giinther ja
Froh-schammer (k. 1893). Alkuaan vanhoillinen I. v.
Dölliuger (k. 1890) muuttui vastustaessaan paa-
Reformi —Reformikatolisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
