Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Richter ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
9
Richter—Riedl
10
vät toisiinsa määrätyissä painosuhteissa. R:n
tutkimuksilla happojen ja emäksien
kvantitatiivisista yhtymissuhteista oli suuri merkitys
kemialle, vaikka ne eivät hänen aikanansa
saavuttaneet ymmärrystä ja tunnustusta. Edv. Hj.
Richter [rihtər], Gustav Carl Ludwig
(1823-84), saks. taidemaalari; opiskellut Berliinin
taideakatemiassa ja Cogniet’n johdolla
Pariisissa. Värityksellisen suunnan edustajana
Berliinissä R. on valinnut aiheitaan Raamatusta
(esim. „Jairuksen tytär”, 1856, Berliinin
kansallisgalleriassa) ja historiasta („Pyramidien
rakentaminen”, 1873, Münchenin
Maximilianeumissa) sekä oli aikansa muotimaalari
laatukuvausten ja etenkin muotokuvien („Kuningatar
Luise”, Kölnin museossa) alalla. E. R-r.
Richter [rihtər], Ole Jorgensen
(1829-88), norj. politikko; toimi aluksi virkamiehenä,
sanomalehtimiehenä ja asianajajana; oli v:sta
1862 suurkäräjien jäsenenä kuuluen
vasemmistoon; 1871-76 odelstingin, 1877-78 lagtingin
presidenttinä; otti tehokkaasti osaa m. m. rikoslain
tarkastukseen; 1878-84 Ruotsin ja Norjan
pääkonsulina Lontoossa; rupesi 1884 jäseneksi Joh.
Sverdrupin ministeristöön ja tuli
valtioministeriksi Tukholmaan; kun Sverdrupin ja R:n kesken
oli syntynyt erimielisyyttä, otti viimemainittu
eron ministeritoimestaan ja lopetti itse itsensä
Norjan ministerihotellissa Tukholmassa kesäk.
1888; R:n kuolema herätti Norjan yleisössä suurta
mieltenkuohua, ja yleinen mielipide pani sen
milloin Sverdrupin, milloin Björnstjerne Björnsonin
syyksi; viimemainittu, joka vv. 1888-90 käsitteli
asiaa useissa sanomalehtikirjoituksissa, on siitä
saanut aiheen näytelmäänsä „Paul Lange og Tora
Parsberg” (1898). J. F.
Richthofen [rihthōfən], Ferdinand von
(1833-1905), saks. geologi ja maantieteilijä,
seurasi 1860 preussilaista diplomaattista
retkikuntaa Itä-Aasiaan käyden Ceylonissa,
Japanissa, Formosalla, Filippiineillä, Jaavalla,
Taka-ja Etu-Intiassa, lähti sieltä Pohjois-Ameriikkaan,
jossa tutki Kaliforniaa. Sieltä hän 1868 palasi
Itä-Aasiaan, tehden Šanghaista käsin 7 retkeä
Kiinan valtakunnan melkein joka osaan ja
Japaniin. Palasi 1872 Eurooppaan; tuli 1875
Bonnin, 1883 Leipzigin ja 1886 Berliinin yliopiston
maantieteen professoriksi; perusti 1887
Berliinin maant. opiston ja 1901-05
merentutkimuslaitoksen. — R:n tutkimuksista tärkeimmät
koskevat Kiinaa (jonka kivihiilikerroksiin hän
ensimäisenä kiinnitti huomion). Julkaissut: „China,
Ergebnisse eigner Reisen und darauf gegriindeter
Studien” (1877-85; kartasto), „Aufgaben und
Methoden der heutigen Geographie” (1883),
„Führer für Forschungsreisende” (1886),
„Geomorphologische Studien aus Ostasien” (1900-04).
„Triebkräfte und Richtungen der Erdkunde im
neunzehnten Jahrhundert” (1903), „Vorlesungen über
all^emeine Siedlungs- und Verkehrsgeographie”
(1908) y. m. E. E. K.
Ricimer ks. Rikimer.
Ricinodendron, Euphorbiacecæ-heimon suku,
tropiikeissa kasvavia paksuoksaisia puita, joilla
on 5-7-sormiset, pitkäruotiset lehdet. R.
Rautanenii (saanut nimensä lähetyssaarnaaja M.
Rautasen mukaan) on yleinen m. m. Saksan
Lounais-Afrikassa, sen n. 3,6 cm pitkien
pyöreähköjen luumarjojen siemenet sisältävät n. 32% vaaleankeltaista öljyä, jota toivotaan voitavan
käyttää eri tarkoituksiin. (I. V-s.)
Ricinus ks. Risiinikasvi.
Rickert [-ikk-], Heinrich (1833-1902), saks.
politikko, oli 1858-66 sanomalehdentoimittajana
Danzigissa, v:sta 1870 jäsenenä Preussin
edustajahuoneessa, v:sta 1874 Saksan valtiopäivillä;
erosi 1879 kansallisvapaamielisestä puolueesta ja
liittyi 1884 saksalais-vapaamieliseen, mutta erosi
siitäkin 1893, koska kannatti Caprivi’n
sotilaslakiehdotusta ja myöhemmin hallituksen
siirtomaapolitiikkaa; oli viime vuosinaan
vapaamielisen yhdistyksen johtajana. J. F.
Ricord [rikō’r], Philippe (1800-89), ransk.
lääkäri, joka 1831-60 toimi Hospital du
Midi-sairashuoneen ylikirurgina Pariisissa. R. on
etupäässä tunnettu veneerisiä tauteja koskevista
teoksistaan: „Traité des maladies vénériennes”
(1838), „Lettres sur la syphilis” (3:s pain. 1863),
„Leçons sur la chancre” (2:nen pain. 1860). M. O-B.
Ricordi [-ko’-], Giovanni (1785-1853), it.
musiikkikustantaja, jonka Milanossa perustama
liike yhä on maailman suurimpia. I. K.
Riddarholm ks. Tukholma.
Riddarla ks. Ritala.
Ridderstad, Karl Fredrik (1807-86),
ruots. kirjailija, joka varsinkin historiallisten
romaanien kirjoittajana on tullut tunnetuksi.
Näistä romaaneista, jotka ajankuvauksina ovat
varsin huomattavia ja esitystavaltaan vilkkaita,
mainittakoon: „Svarta handen” (1848),
„Drabanten” (1850), „Fursten” (1852), „Drottning Lovisa
Ulrikas hof” (1855-56). R. on julkaissut
niinikään yhteiskuntaromaaneja, näytelmiä ja
runoja. Myöskin historiallisena kokoilijana hän
esiintyi teoksissansa: „Gömdt är icke glömdt”
(1846-53) ja „Minnen från äldre och nyare tider”
(1854-56). H. Kr-n.
Ridderstolpe, Karl Johan (1719-85),
vapaaherra, ruots. politikko; tuli 1757
hovioikeudenneuvokseksi Svean hovioikeuteen: esiintyi
vv. 1755-56 valtiopäivillä kuningasvallan
puolustajana hattupuoluetta vastaan ja oli vv:n 1760-62
valtiopäiviltä lähtien myssyjen etevimpiä
johtajia; toukok. 1772 voitolle päässyt myssypuolue
asetti hänet valtaneuvoskuntaan, josta hän
kuitenkin Kustaa III:n vallankumouksen johdosta
joutui pois jo elok. sam. v. J. F.
Rideau [-dō’] (ransk.), väliverho, esirippu
(teatterissa) ; sotavoimia suojeleva kunnas [rinteineen.
Ridicule [-ky’l, < lat. ridi’culus], naurettava.
— vrt. Redikyli.
Riedl [ridl]. 1. Szende (Anselm Mansvet) R. (1831-73), unk. filologi, nimitettiin
1850-luvulla Praagin yliopistoon perustetun unkarin
kielen lehtorinviran ensimäiseksi haltiaksi:
siirtyi kuitenkin pian lyseonopettajaksi Budapestiin,
jonka yliopistoon hän sitten kiinnitettiin aluksi
(v:sta 1863) vertailevan kielitieteen dosenttina
ja myöhemmin (v:sta 1866) saksan kielen ja
kirjallisuuden professorina. R. käänsi saksaksi unk.
lyyrikoita. julkaisi „Kritische Blätter” ja
myöhemmin »Kritikai lapok” nimisiä
kirjallisuushistoriallisia aikakauskirjoja sekä kirjoitti varsin
ansiokkaan unkarin kieliopin „Magyarische
Grammatik” (1858, unk. laitos 1864).
2. Frigyes (Friedrich) R. (s. 1856), esteetikko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
