Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
167
Rooir.a
168
herruuden itselleen sekä asetti omat
hallitusmiehensä. Näistä R:n keskiaikaisista
senaattoreista mainittakoon bolognalainen Brancaleone
degli Andalö, joka m. m. 1257 hävitti 140
aate-lislinnaa, Sisilian kuningas Manfred ja Napoli’n
kuningas Kaarle Anjoulainen. Kurjin oli R:n
tila paavien oleskellessa Ranskassa (1305-77).
Tosin haaveileva Cola di Rienzi (ks. t.) jälleen
koetti uudistaa R:n tasavallan sekä tehdä R:n
Italian valtioitten muodostaman liiton
pääkaupungiksi. Mutta Rienzi’n aikeet raukesivat
tyhjiin ja hän sai surmansa 1354. Vasta
sittenkuin Martinus V (Colonna) suuren
kirkon-hajaannuksen loputtua saapui R:aan 1420,
palautui rauha ja järjestys jälleen. Senmukaan
kuin paavien maallinen valta jälleen lujittui,
alkoi R. kohota rappiotilastaan. Ennen pitkää R.
joutui renesanssisivistykseu piiriin sekä tuli
1400-luvun lopulla sen pesäpaikaksi. Jo
Nikolaus V (Parentucelli, 1447-55) paransi katuja,
siltoja ja kaivoja, korjautti useita kirkkoja y. m.
Sikstus IV (della Rovere, 1471-84) suoritti suuria
rakennustöitä (m. m. Ponte Sisto, Sikstuksen
kappeli). Varsinkin Julius II (della Rovere
1503-13) ja Leo X (de’Medici, 1513-21)
edistivät suurenmoisesti tieteitä ja taiteita sekä
suosivat auliisti niitten harjoittajia. Aikakauden
kuuluisimmat arkkitehdit, kuvanveistäjät ja
maalarit, kuten Bramante, Michelangelo, Raffaello
Santi, Pinturicchio, Perugino y. m.,
kokoontuivat silloin II :aan sekä loivat mestariteoksensa.
Koko maailmasta tulvi suuria pääomia R:aan.
Kaupungin valloitus 1527 (n. s. Sacco di Roma)
saattoi tosin jonkun verran häiriötä aikaan.
Vaikka jo Paavali III:n (Farnesen, 1534-49)
ajoilta ilmeni jonkinlainen vastavaikutus
rene-sanssin ja humanismin rientoja vastaan, pysyi
R. yhä kaikkien kuvaamataiteiden parhaimpana
ahjona sekä sen etevimpien edustajien
tyyssijana. Tarmokas Sikstus V (Peretti, 1585-90)
edisti suuresti R:n kehitystä; hän loi paljon
uusia katuja, m. m. Via Sistinan ynnä sen jatkot,
rakennutti uuden vesijohdon Acqua Felicen,
Espanjalaiset portaat y. m. Mahtavat
nepootti-suvut (Aldobrandini, Barberini, Borghese, Chigi,
Farnese, Ludovisi, Odescalchi, Pamfili,
Rospig-liosi y. m.) hankkivat itselleen suunnattomia
rikkauksia, joitten avulla rakennuttivat komeita
palatseja ja huviloita, täyttäen ne
suurenmoisilla kokoelmilla. Varsinainen kansa taas
vaipui yhä suurempaan köyhyyteen ja laiskuuteen,
aivan kuten muinaisessa R:ssa keisariajalla.
R:ssa oli 1639 114,256 as., joista 24 piispaa,
1,786 pappia, 3,539 munkkia, 2,496 nunnaa,
2,180 kardinaalien kuonekuntalaista.
Vielä 1600-luvulla suoritettiin suuria
rakennustöitä R:ssa. Urbanus VIII (Barberini’n,
1623-44) ynnä seuraavien paavien taiteellinen
avustaja oli monipuolinen Bernini, jonka töitä ovat
m. m. Pietarintorin pylväistöt ja Vatikaanin
loistoportaat (Scala regia). 1700-luvulla
alettiin R:ssa ryhtyä muinaisjäännösten
tieteelliseen tutkimiseen ja esineitten huolellisempaan
kokoilemiseen ja säilyttämiseen. Klemens XIV
(Ganganelli, 1769-1774) järjesti Vatikaanin
an-tiikkikokoelmat, n. s. Museo Pio-Clementinou.
V. 1798 ranskalaiset lyhyeksi ajaksi saivat R:n
haltuunsa. Kun sitten Napoleon I 1809
vallattuaan Kirkkovaltion yhdisti R:n Ranskaan, tuli
siitä hänen toinen pääkaupunkinsa,- hänen
poikansa Napoleon tuli syntymästään 1811 R:n
kuninkaaksi. Kirkkovaltion jälleen jouduttua
paavin käsiin hallittiin R:aa ankarasti ja kaikki
vapauspyrinnöt tukahutettiin armotta. Mutta
1849 R. paavi Pius IX :n (Mastai-Ferreti’n,
1846-78) paettua vallankumouksen tieltä julistettiin
tasavallaksi, joka samana vuonna kukistettiin
ranskalaisten valloitettua kaupungin. Kun
Napoleon III:n täytyi vetää varusväkensä pois
R:sta, valtasi Italian sotajoukko R:n tunkeutuen
kaupunkiin muurinaukosta Porta Pian vierestä
20 p. syysk. 1870. Kuningas Viktor Emanuel II
saapui käymältä R:aan jouluk. 31 p. sam. v. ja
tammik. 26 p. 1871 R. julistettiin Italian
kuningaskunnan pääkaupungiksi. Senjälkeen R. (it.
la terza Roma) on ripeästi edistynyt: väkiluku
on kovasti kohonnut, uusia kaupunginosia
kasvanut kaikkialle, uusia loistorakennuksia tullut
lisään j. n. e. Kaikenlaiset työt ja järjestelyt
aiheuttivat 1889 taloudellisen ahdinkotilan, josta
R. vain hallituksen avustuksella suoriutui. V.
1911 vietettiin R:ssa suurenmoisilla
juhlallisuuksilla Italian kuningaskunnan 50-vuotista
muistojuhlaa.
[F. Gregorovius, ,,Geschielite der Stadt Rom im
Mittelalter", 8 osaa (5 :s pain., 1903 seur.),
Pas-tor, ,,Geschichte der Päpste" (3 :s pain. 1899
seur.); Grisar, „Geschiclite Roms und der
Päpste im Mittelalter" (1898 seur.); E.
Stein-liiann, ,,Rom in der Renaissance" (1902) ; Joly,
„La Rome d’aujourd’hui" (1895); T. & W.
Söderhjelm, ,,Italiensk renässans" (1907, myös suom.) ;
vrt. Rooma 1 ja 3 (R o o m a n valtakunta).
Italia, Kirkkovaltio, Paavi.]
3. Rooman valtakunta.
Valtion alkuvaiheet.
Kuninkaiden aika (n. 753- n. 510 e. Kr.).
Roomalaisten perintätaru kertoi, että Alba
Longan (ks. t.) kuninkaan Numitorin tyttären Rhea
Silvian ja Mars-jumalan kaksoispojat Romulus ja
Remus olivat perustaneet kaupungin
Palatinus-kukkulalle ja että Romulus oli nimittänyt
kaupungin oman nimensä mukaan surmattuaan
veljensä Remukseu. Romuluksen jälkeen mainitaan
vielä kuusi kuningasta: Numa Pompilius,
Tullus Ilostilius, Ancus Marcius, Tarquinius
Pris-cus, Servius Tullius ja Tarquinius Superbus (ks.
n.), jotka muka olivat ohjanneet ja kehittäneet
R:n valtiolaitosta. Noilla tarinoilla 011
epäilemättä todellista pohjaa eikä sovi pitää R:n
seitsemää kuningasta satuhenkilöinä tai pelkkinä
vertauskuvina. Varsinkin kolmen viimeisen ku
ninkaan elämää ja hallitustoimia on kuvattu
seikkaperäisesti. Nämä kuninkaat,
Tarquiniuk-set ja Servius Tullius, olivat muinaistarinain
mukaan etruskilaista alkuperää; tämä näyttää
osoittavan, että R. kuningasajan lopulla oli läheisessä
suhteessa etruskeihin, kenties myöskin heidän yli
herruutensa alaisena. Servius Tullius on
kansantarinani mukaan ollut hurskaan, alamaiatensa
parasta harrastavan hallitsijan perikuva. Hän on
muka toimeenpannut moniaat mitä tärkeimmät
uudistukset: tribus-jaon (ks. t.),
centuria-laitok-sen ynnä censuksen ja centuria-kokoukset (ks. n.)
sekä myös rakennuttanut mahtavan muurin R:n
ympärille (vrt. Rooma 1). Lähteiden
epäluotettavuuden takia tiedot R:n valtion vanhimmista
yhteiskunnallisista oloista ja laitoksista ovat pe-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
