Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooman kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
199
Rooman kirjallisuus
209
ren historian enemmän pitäen silmällä lukijain
hupia kuin historiallista totuutta. Roomalaisten
nerokkain historioitsija P. Cornelius Tacitus
(n. 55-120), jonka kokoonpuserretussa
kielipar-ressa ilmenee kirjoittajan voimakas yksilöllisyys,
kuvaa psykologin tarkkanäköisyydellä ja
dramaatikon jännittävällä esitystavalla keisarikauden
historiaa kahdessa erityisessä teoksessa (,,Annales" ja
,,Historiæ"), piirtää biografina miellyttävän
kuvauksen Britannian valloittajasta Agricolasta,
luopi etnografina ja maantieteilijänä arvokkaan
selostuksen silloisesta Germaniasta sekä käsittelee
reetorina erittäin miellyttävässä vuoropuhelussa
kirjallisia päivänkysymyksiä. Matkakertomuksen
muodossa Pomponius Mela kirjoittaa m a a
n-tieteellisen kuvauksen silloin tunnetusta
maailmasta. Filologeista Q. Asconius
Pedianus (n. 3-88) kirjoitti asiallisia selityksiä
Ciceron puheisiin. M. Valerius Probus otti
latinalaisen kirjallisuuden julkaisemisessa käytäntöön
aleksandrialaisten oppineiden metodin, Q. Remmius
Palæmon julkaisi kieliopin, Bessus metriikan.
Retoriikan opettaja M. Fabius Quintilianus
(n. 35-95), Ciceron ihailija, julkaisi arvokkaan ja
miellyttävän teoksen opetusaineestaan, C.
Plinius Cæcilius Secundus (62-n. 113) joutoluvuksi
aiottuja kirjeitä kirjallisuudesta ja sen ajan
oloista. Valerius M a x i m u s (Tiberiuksen
aikana) toimitti asiallisesti järjestetyn
kokoelman mainittavia töitä ja lauseita reetoreille
lähdekirjaksi historiallisten esimerkkien löytämistä
varten. Maataloutta käsitteli L. Junius
Modera-tus C o 1 u m e 1 1 a, sotatiedettä, maanmittausta
ja vesirakennuksia Julius Froutinus (n.
40-103). Tieteiden tutkijat pyrkivät keisarikaudella
yleensä rajoittumaan määrätylle erikoisalalle.
Kumminkin ovat en syklo pedisia
teok-s i a kirjoittaneet C. Plinius Secundus
vanhempi (23-79), joka laajassa luonnonhistoriassa
käsittelee miltei kaikkia silloisia tiedonaloja,
myös maantiedettä ja taidehistoriaa, sekä A.
Cornelius C e ls us (Tiberiuksen ja Claudiuksen
aikana), joka ,,Artes" nimisessä teoksessaan
esittää m. m. lääketiedettä.
V. Myöhempi keisarikausi
(Hadria-nuksesta Länsi-Rooman tuhoutumiseen) on
hajoamisen ja rappeutumisen aika kirjallisuudenkin
alalla. Itsenäinen roomalaishenki on
yksinvaltiuden painostuksesta ja uusien, itämailta
leviävien aatteiden vaikutuksesta lamautunut.
Kreikan kieli pääsee erittäinkin keisari ITadrianuksen
ja hänen seuraajansa suosiollisuudesta
helleni-läistä kulttuuria kohtaan jälleen valtaan.
Sivistyneet roomalaiset kirjoittavat kahdella kielellä,
toisinaan vain kreikaksi. Kosmopoliittinen piirre
on huomattavana koko sivistyselämässä.
Hadria-nukseen asti oli Rooma tieteellisenä keskuksena.
Senjälkeen alkavat provinssit kilpailla
valtakunnan pääkaupungin kanssa. Keskipiste siirtyy
ensin itään, Ateenaan. Aleksandriaan ja
Antiokiaan ; sitten syntyy lännessä uusia keskuksia:
Corduba, Hippo, Karthago ja 4:nnellä
vuosisadalla Gallian kaupungit, kuten Massilia,
Burdi-gala, Lugdunum. Sittemmin muutetaan
Konstantinopoli valtakuhnan pääkaupungiksi. Lännessä
syntyy vihdoin helleeniläis-roomalaisesta
kulttuurista vapautuneita itsenäisiä romaanilaisvaltioita,
Sisäisesti vaikutti kirjallisuuden
rappeutumiseen se retorinen suunta, joka pyrki jäljittele-
mään vanhoja kirjailijoita ja vanhaa
kielenkäyttöä (arkaismi). Siten kirjailijat itse
täydellisesti katkaisivat yhteyden itse elämän ja
elävän kielen kanssa.
Runous on sisällykseltään köyhää ja
mitätöntä. D. Magnus Ausonius (n. 310-393)
kuvaa matkaansa Mosel-virtaa pitkin,
hovirunoi-lija Claudius C 1 a u d i a n u s ylistelee
eepoksissaan aikalaistensa Stilichon ja Honoriuksen
tekoja tai käsittelee klassillisia aiheita
Vergi-liusta jäljitellen, Rutilius Claudius N am at ia-,
n us (5:nnen vuosis. alkup.) laulaa sujuvissa
distikoneissa paluumatkastansa, jonka oli tehnyt
Roomasta Galliaan, piispa C. Sollius Sidonius
Apollinaris (n. 430-480) kirjoitti viehättäviä
kirjeitä ja eepillisiä runoja, Luxorius (6:unen
vuosis. alkup.) matkii Martialista. Flavius
Cresconius Corippus kirjoitti 2 eeposta oman
aikansa, 6:nnen vuosis. tapahtumista.
Suorasanainen kirjallisuus on
muodoltaan ja usein sisällykseltäänkin hyvin
kirjavaa, kuvastaen aikakauden vaihtelevia
pyrkimyksiä. Vanhastelevan suunnan perustaja oli
reetori M. Cornelius Fr on to (n. 100-170),
jonka kirjeet todistavat suurta aatteellista
köyhyyttä. Inhoittavaan imarteluun alentuvat
pane-gyyrikot keisareille pitämissään ylistyspuheissa.
Afrikkalainen reetori ja filosofi A p u 1 e i u s
synt. n. 125) on jättänyt jälkimaailmalle
realistisesti kirjoitetun romaanin sekä retorisia
harjoitelmia ja uusplatonisen filosofisen julkaisun.
Tieteellinen toiminta kohdistui poimintojen
tekemiseen vanhasta kirjallisuudesta. Näistä on
säilynyt A. G e 11 i u k s e n (synt. n. 130)
kokoamat muistiinpanot, Martianus C a p e
I-lan (5:nnellä vuosis.) ensyklopedia ja Mac ro
b i u k s e n (n. 400) eri tieteen aloja
käsittelevät pöytäpuheet. Suurimpia kokoilijoita ja
aikakautensa oppineimpia oli C. Suetonius
Tran-quillus (n. 70-160), jonka julkaisuista on
säilynyt 12 kaavamaisesti kirjoitettua
keisari-biografiaa, alkaen Cæsarista.
Historiankirjoituksista mainittakoon vielä useampien kirjailijain
(Scriptores historiæ Augustæ) toi
-niittämät keisaribiografiat. jotka ovat täynnä
imartelua ja asiakirjain tahallista vääristelyä.
Luotettavimpia on Ammianus
Marcelli-n u k s e n (n. 330-400) valtakunnan historia ja
Eu tr opi uksen (4:nnellä vuosis.)
yleiskat-saulcsellinen roomalaishistoria sekä C a s s i o d
o-r uksen (n. 485-580) Goottien historia.
Kieliopillisen tutkimuksen harjoittajista ja vanheni
pien kirjailijain selittäjistä ovat mainittavia
Terentius Scaurus, Velius Longus, Æmilius
Asper, Helenius Aero sekä Don at us (n. 350)
ja P r i s c i a n u s (n. 500). Matemaattisten,
musiikinopetusta käsitteleväin ja filosofisten
teostensa vuoksi mainittakoon vielä valtiomies
Boëthius (k. 524). Keisarikauden lopulla
heräsi viimeinen yritys saattaa vanha roomal.
uskonto ja sivistys entiseen asemaansa. Sen
suunnan huomattavimpia kannattajia oli Q. Aurelius
S y m m a c h u s (n. 345-405). jolta on säilynyt
joukko kirjeitä.
Ainoa ala, jolla roomalaiset keisarikauden
aikana, loivat pysyväisesti arvokkaan
kirjallisuuden, oli oikeustiede. Kuuluisimmat lakitietei
li jät olivat Gaius (Antoninus Piuksen aikana).
Æmilius Papinianus (k. 212). Domitius Ulpianus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
