Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rumpuankkuri ... - Runeberg, 1. Ephraim Otto - Runeberg, 2. Johan Ludvig
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
285
Rumpuankkuri—Runeberg
286
nahkaa lyödään puisilla palikoilla; palikat ovat
toisinaan nahalla päällystetyt. R:uja 011 monta
eri lajia, etenkin luonnonkansoilla.
Taidemusiikissa käytetään useimmiten vain kahta lajia:
isoa r:ua (it. gran cassa) ja pikku- 1.
sotilas-r:ua (it. tambnro militare). Edellisen
sointi on jylhän kumea; älkimäisellä 011
pärisevä ääni, joka johtuu sen alapuolisen nahan
poikki kiinnitetystä suolikielestä. I. K.
2. Pienin laji siltoja maanteillä ja rautateillä.
Rautateillä on katettu r. sellainen, jossa
sillan kannattimina ja samalla sen kantena ovat
kivipaadet, joiden päälle tulee täytesoraa, ja
avonainen r., sellainen, jossa kannattimet
ovat rautapalkkeja ja kansi kuten pienissä
silloissa yleensä (vrt. Silta). R:jen
rakennusaineena käytetään nykyään usein puun taikka
kiven asemasta betonia. J. C-én.
Rumpuankkuri ks. Sähkökone.
Rumpukalvo ks. Kuuloelin.
Runagård ks. Ruona n kartan o.
Runa-kirjoitus, riimukirjoitus (ks. t.).
Rundetaarn ks. Kööpenhamin a.
Runeberg [rünebärj]. 1. E p h r a i m Otto
(1722-70), ruots.-suom. maanmittari, taloudellinen
kirjailija; opiskeltuaan Upsalassa meni 1746
vapaaehtoisena linnoitusväkeen, missä 1750 yleni
konduktööriksi; tuli sam. v. Suomen
maanmittaus-komissionin johtajaksi; järjesti uudelle kannalle
maanmittaustyöt Suomessa ja johti isojaon
toimituksia useissa lääneissä; julkaisuja: Ruotsin
tiedeakatemian toimituksissa m. m. „Beskrifning
öfver Lajhela socken (1758) ja „Försök tili en
politisk värdering på land och folk" (1759),
,,Nödige påminnelser om tjenstehjonsstadgan"
(1761), ,,Tankar om ett rätt kammar- och
skatt-läggningsverk" (1761). J. F.
2. Johan Ludvig R. (1804-77), Suomen
kansallisrunoilija, edellisen veljen pojanpoika, syntyi
Pietarsaaressa 5 p. lielmik.
1804. Hänen isänsä,
merikapteeni Lorens Ulrik R.,
oli nuoruudessaan ollut
ylioppilaana ja säilytti
aina kiintymyksen
kirjallisuuteen. Äidillä, Anna
Maria Malmilla, joka oli
pietarsaarelaista
kauppiassukua, oli rikas
mielikuvitus, hyvä
kertomis-taito ja sydämellinen
luonteenlaatu. Koti ei ollut
varakas, mutta sentään
toimeentuleva siihen asti
kuin R:n isä sai (1821)
halvauksen ja kävi työhön
kykenemättömäksi. R.
lähetettiin 8-vuotiaana Oulun alkeiskouluun ja asui
rikkaan setänsä, tullinhoitaja R:n luona. Sedän
kuoltua R. palasi kotiin ja pantiin 1815 Vaasan
kouluun, josta hän hyvällä todistuksella
varustettuna pääsi ylioppilaaksi syksyllä 1822. Poika
kehittyi nuoruudessaan itsenäiseksi, reippaaksi ja
pelottomaksi luonteeksi. Vapaa-aikansa hän vietti
nyt, niinkuin myöhemminkin, mielellään ulkona
luonnossa, metsästys- ja kalastusretkillä. Siten
liän jo varhain saavutti sen tarkan
luonnontuntemuksen, mikä tulee näkyviin hänen
runoudessaan. R:n kirjalliset harrastukset alkoivat
Johan Ludvig Runeberg
v. 1832.
herätä Vaasan koulussa. Hän oli kotonansa
kuullut laulettavan Franzénin lauluja ja tutustunut
Choræuksen runoihin, joita hän alkaa jäljitellä;
koulussa hän ihastuu Bellmaniin sekä lukee
Kellgreniä, Leopoldia ja Lidneriä. Varhaisiin
mat meille säilyneet R:n runot ovat kuitenk;n
vasta v :lta 1822 (11. s. ,,Sinisessä kirjassa").
Yliopistossa R. harrastaa alussa ahkerasti
opintoja, pääaineena kreikan kieli, mutta lueskelee
myös ruots. kirjallisuutta ja kokeilee eepillisellä
alalla sepittämällä kuusimittaisrunon
suden-ajosta („Vargiaden"). Varojen puute pakottaa
hänet kuitenkin joulun tienoissa 1823 lähtemään
kotiopettajaksi Saarijärvelle kapteeni af
Ene-hjelmin ja ruununvouti Danielsonin perheisiin ja
sieltä kesällä 1825 ensinmainitun perheen mukana
Ruovedelle, josta hän vasta alussa v:ta 1826 palaa
takaisin Turkuun. Tämä aika on erittäin
tärkeä R:n kehitykselle. Hän, ruots. rannikkoseudun
lapsi, tutustuu siellä suom. sisämaan
alkuperäiseen, suurenmoiseen luontoon ja kiintyy sen
yksinkertaiseen, syvämietteiseen kansaan, jonka
miehuullinen taistelu hallaa ja nälkää vastaan
herättää hänessä ihastusta. Nämä vaikutelmat
pukeutuvat ensinnä semmoisiin runoelmiin kuin
„Saa rijarven Paavo" (1830), ,,Hauta Perhossa"
(1831), »Hirvenhiihtäjät" (1832) sekä
kansatieteelliseen kuvaukseen ,,Några ord om nejderna,
folklynnet och lefnadssättet i Saarijärvi" (1832).
ja niistä saa suom. väriä ja sävyä hänen
myö-henipikin tuotantonsa. M. m. ovat useat
„Vän-rikki Stoolin tarinoista" kehkeytyneet niistä
alku-iduista, jotka painuivat hänen mieleensä
Ruovedellä oleskellessa, missä hän sai kuulla
sota-tarinoita isäntäväeltänsä, aliupseeri Pelanderilta
ynnä muilta. — Turkuun palattuansa R. ryhtyi
innolla tutkintolukuihinsa ja valmistui
maisteriksi keväällä 1827. Seur. vuoden hän vietti
kotiopettajana Paraisissa arkkipiispa Tengströmin
vieraanvaraisessa perheessä ja kiintyi siellä
arkkipiispan veljentyttäreen, Fredrika Charlotta
Tengströmiin, jonka kanssa hän pitkän
kihlaus-ajan jälkeen meni naimisiin 1831. Rakkaussuhde
vaikutti R:iin kehittävästi ja joudutti hänen
kypsymistään runoilijaksi. Hän oli jo 1826
aloittanut ,,Hirvenhiihtäjiänsä" (alk. „Elgjakten")
ja esiintynyt 1827 yleisölle ensi kertaa
runoilijana julkaisemalla „Åbo Tidningar"issa runon
„Auringolle" (,,Till solen"). Mutta vasta
läheinen ja lämmittävä seurustelu tuon lahjakkaan
ja kirjallisesti sivistyneen naisen kanssa
laajentaa hänen persoonallisuuttansa ja värittää hänen
mielikuvitustansa. Näiden elämysten sekä eri
tahoilta tulleiden kirjallisten vaikutusten
alaisina syntyvät useat niistä runoista, jotka hän
otti ensimaiseen kokoelmaansa ,,Runoja"
(,,Dik-ter", 1830). Tämä kokoelma, jonka R. omisti
ihailemalleen Franzénille, eroaa siihen aikaan
Ruotsissa vallalla olevasta runoudesta
yksinkertaisen sävynsä ja luontevuutensa puolesta, vaikka
siinä onkin eräitä yleisaatteisia muoti runoja sekä
R :n hengelle niin vieras tuote kuin tuo romant
tinen ,,Mustasukkaisuuden yöt" („Svartsjukans
nätter"): jota aikalaiset ihailivat. Moni kohta
tässä runokokoelmassa todistaa R:n saaneen
ratkaisevia vaikutuksia serbialaisista
kansanlauluista, joihin hän oli saks. käännöksen avulla
tutustunut 1828; varsinkin 11. s.
idylliepigram-meissa 011 uudenaikaisen kansanlaulun tyvliteltv
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>