Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruoka-ajat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
303
Ruokasienet—Ruokinta
304
suoritettiin lihaa, viljaa, heiniä ja rahaa. Yrjö
Koskinen arvelee nimen syntyneen ,,ruoka" ja
,,ruotsi" sanoista, ja samaa mieltä- näyttä,ä
V. Voionmaa olevan, mutta todennäköisempää on,
että jälkimäinen osa alkuansa on „ratsua"
merkitsevä sana (keskiajan ruotsissa ros, saks. Ross).
[Yrjö Koskinen, »Muutamista keskiaikaisista
veroitusseikoista. I. Ruokaruotsi" (Ilist. ark. IV
siv. 104-113), V. Voionmaa, ,,Suom. keskiajan
tutkimuksia" (siv. 266-282).] K. G.
Ruokasienet ks. Sienet.
Ruokatorvi (cesophagus) on se
ruuansulatuskanavan osa, joka yhdistää nielun mahalaukkuun.
Ihmisen r. alkaa 6 :nnen kaulanikaman
korkeudelta ja päättyy 10-11 :nnen rintanikaman
kohdalla, kulkien jokseenkin tasapaksuna putkena
kaulan alaosan ja rintaontelon kautta. Se
sijaitsee ylhäällä henkitorven takana sen ja
selkärangan välissä, alempana se kulkee aorttaa
seuraten ollen ensin aortan oikealla puolen sitten
sen edessä. Rintaontelosta se kulkee pallean läpi
n. s. ruokatorven aukon kautta ja aukeaa heti
senjälkeen mahalaukun suun välityksellä
mahalaukkuun. R:n seinämän muodostaa uloinna
sidekudos, sen alla lihaskerros ja sisimpänä
limakalvo, jonka epiteli on kerrostunutta levyepiteliä.
Epitelin alla on limarauhasia. R. on
ruuansulatuskanavamme yksinkertaisin osa, sen
tehtävänä on johtaa nielty pala nielusta
mahalaukkuun. Y. K.
Ruokaöljy ks. Oliiviöljy.
Ruokinta, eläinten (kotieläinten, kesyjen,
ihmisen osittain tai kokonansa elättämien
villieläinten) ravitseminen. Oikeata r:aa varten on
tarkoin tunnettava eläinlajien samoinkuin
yksityisten eläinten ravinnontarve sekä tämän
tyydyttämisen edellytykset (ks. Ravitseminen.
Ravintoaineet). Eri eläinlajit vaativat
erilaista ravintoa, s. o. niiden
ruuansulatuselimistö on sellainen, että se etupäässä
määrätyn-laatuisista aineista voi saada ruumiin
ylläpitämiseen tarpeelliset ravintoainemäärät. Niiden
elatusaineiden laadun mukaan, joihin eläinlaji
parhaiten on mukautunut, eläimet jaetaan
kolmeen (t. neljään) ryhmään: lihansyöjiin,
kaikkiruokaisiin ja kasvinsyöjiin; kasvinsyöjien ja
kaikkiruokaisten väliin asetetaan joskus
hedelmän-syöjäin ryhmä.
Lihansyöjäin ruuansulatuselimistö on
pääasiallisesti mukautunut munanvalkuaisrikkaisiin
ravintoaineisiin, joiden kuiva-aineissa on vain aivan
pieni määrä täyteaineita (selluloosaa).
Lihansyöjät voivat, jos tarpeellinen määrä vettä ja
kivennäisaineita samalla on tarjona,, elää
pelkällä munanvalkuais- (liha-) ruualla. Erikoisten
n. s. intermediaaristen tapahtumien kautta
munan-valkuaishiukkasista voi muodostua
hiilihydraatteja ja näistä taas rasvaa, joten eläinten
ravintoaineiden tarve mainituista kolmesta
ravintoaine-ryhmästä tulee tyydytetyksi. Kaikkiruokaisen
ruuansulatuselimistö ei ole mukautunut
sulattamaan näin monipuolisesti munanvalkuaisaineita.
Kaikkiruokainen ei siis voi saada
ravinnontarvettaan tyydytetyksi pelkällä liharuualla. Sen
elimistössä voi kyllä valkuaisaineesta syntyä
hiilihydraatteja, mutta kun tällainen muutos
aiheuttaa kulutusta ja kun
munanvalkuaisainei-den sulattaminen ei kaikkiruokaisilla tapahdu
yhtä suurella tehokkuudella kuin lihansyöjillä,
täytyy ravinnontarpeen tyydyttämiseksi myös
olla saatavissa suurempia tai pienempiä määriä
hiilihydraatteja ja rasvaa. Yhdessä suhteessa
kaikkiruokaisten ja lihansyöjäin
ruuansulatuselimistöt ovat samanlaiset: kaikkiruokaisenkin
ruuansulatus on parhaiten mukautunut sellaisiin
ravintoaineisiin, jotka eivät sisällä kovin paljon
täyteaineita. Hedelmänsyöjäin ryhmä eroaa
kaikkiruokaisten ryhmästä siinä, että niiden
ruuansulatuselimistö on erittäin hyvin
mukautunut sulattamaan hiilihydraatteja juuri
semmoisina kuin ne esiintyvät hedelmissä.
Kasvinsyöjäin ryhmälle, johon useimmat kotieläimemme
kuuluvat, on ominaista, että ruuansulatuselimistö
on kehittynyt erittäin sopivaksi
selluloosarikkai-den ravintoaineiden nauttimiseen, samalla kuin
valkuais-aineiden ja rasvan sulattaminen ei ole
niin täydellistä kuin kaikkiruokaisilla. Ne
sulamistapahtumat, joita selluloosansulatus
edellyttää, suoritetaan pääasiallisesti joko
moniosaisen mahalaukun etumaisissa osastoissa
(märehtijöillä) tai paksu- ja umpisuolessa ja tämän
laajennuksissa (kavioeläimillä, kasvinsyöjillä
jyrsijöillä y. m.) ja bakteerien välityksellä.
Eläinkunnassa tavataan kaikkia pelkkien
kasvinsyöjien, kaikkiruokaisten ja lihansyöjien
välimuotoja. Myöskin kotieläintemme joukossa
on ravinnonvalinnaltaan enemmän tai vähemmän
erikoistuneita lajeja. Suurin kyky käyttää
hyväkseen tävteainerikasta, ravintoaineista
köyhää rehua on nautakarjalla, joka tässä suhteessa
on huomattavasti hevosen edellä. Jotta hevonen
saisi saman määrän ravintoaineenlisäystä, on
sille annettava n. 1,2 kertaa enemmän heiniä
sekä 2-3 kertaa enemmän touonolkia kuin
lehmälle. Vuohi ja lammas ovat täyteainerikkaiden
rehujen hyödykseen käyttäjinä hevosen ja
lehmän välillä.
R :n säännöt ovat siis varsin erilaiset eri
kotieläinlajeja varten; mihin tarkoitukseen
kutakin kotieläinlajia käytetään, mitä tuotantoa
varten sitä pidetään, sillä on myös merkitystä
r.-tapaan ja rehuaineiden valintaan katsoen. Jos
hevosta pidetään esim. vain aivan kevyttä työtä
varten, voi sen pääasialliseksi rehuksi käyttää
selluloosarikkaita aineita (eri heinälajeja). Kuta
raskaampaa ja voimaperäisempää työtä hevoselta
vaadimme, sitä suurempi on jokapäiväisessä r:ssa
oleva ravintorikkaiden (konsentreerattujen)
rehujen osuus, sillä muutoin ei ruuansulatuselimistö
ehdi korvata työssä kulutettua ravintoainemäärää.
Nämä seikat vaativat r:ssa erottamaan
elatus-r:n ja tuotanto-r:n toisistaan. Kun
lisäksi eläinten ravinnontarve kasvuaikana on
melkoisesti toisenlainen kuin täysikasvuisella
(tällöin on kysymyksessä siirtyminen maito-r:sta
[imemisestä], jolloin on tarjona melkeinpä
puhtaita ravintoaineita, eläinlajin tavalliseen
ravinto-järjestykseen), on erotettava kolmas" r:n muoto,
n. s. kehitys- 1. k a s v a t u s-r.
Elatus-r:ssa voi, kun on kysymys
kasvinsyöjistä kotieläimistämme, edullisesti käyttää
täyteainerikkaampaa rehua, sillä
ruuansulatuksessa muodostuu lämpöä, mikä voi tulla eläimen
elimistön hyväksi, eikä täyteaine siis ole
tarpeeton jäte kuten tuotanto-r :ssa. Tallinlammöstä
y. m. ulkonaisista seikoista riippuen rehua rvo
on täten jonkun verran kohotettavissa.
Välttämättömän ravinnonannon määrää elatus-r:ssa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
