Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruotsin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
353
Ruotsila—Ruotsin kieli ja kirjallisuus
367
tiivisuutensa vuoksi. Hänen „Fritjofin
sadustaan" tuli kansallisrunoelma, ja se on kantanut
Ruotsin nimen kauemmas maan rajojen
ulkopuolelle kuin mikään muu runotuote. — Tämän
kirjallisessa suhteessa merkillisen ajan muista
huomattavista runoilijoista mainittakoon lahjakas
lyyrikko Erik Johan Stagnelius
(1793-1823, ks. t.), joka melkein kaikilla runouden
aloilla loi muodon puolesta mestarillisia, mutta
sisällykseen katsoen usein vaikeatajuisia
runoelmia, vieno lyyrikko Karl August
Nicander (k. 1839, ks. t.), sekä elegisten ja
satiiristen runojen tekijänä tunnettu Erik Sjöberg
(„V italia"; k. 1828, ks. t.).
1830-luvulla vapaamielisyys pääsi valtaan
Ruotsissa niinkuin kaikkialla Euroopassa.
Porvarilliset luokat pyrkivät vahvistamaan
vaikutustaan yhteiskunnassa, vaativat laajempaa
äänioikeutta, ajanmukaisempaa eduskuntalaitosta,
painovapautta, kansanopetusta y. m. Näiden
vaatimusten äänenkannattajaksi tuli Lars
H i e r t a n (ks. t.) toimittama ..Aftonbladet".
Koko elämä sai porvarillisemman,
käytännöllisem-män leiman. Se huomataan kirjallisuudessakin.
Ennen vähän viljelty proosakirjallisuus raivasi
itselleen tietä ,.porvarillisen romaanin" kautta.
Tämä tendenssikirjallisuuden ja
todellisuus-kuvauksen aikakausi kestää noin 30 vuotta. Se
alkaa jo romantiikan kukoistusaikana. Suurinta
huomiota herättänyt kirjailija oli Karl Jonas
Love Almqvist (1793-1866, ks. t.), joka
kuuluu molempiin aikajaksoihin. Hän lähti
fos-forismista ja johti sen muutamissa suhteissa
äärimpiin johtopäätöksiin asti, mutta samalla hän
todellisuudenkuvaa jana ja tendenssikirjaili jana
aloitti uuden ajanjakson. Almqvist on ruots.
kirjallisuuden merkillisimpiä ja omaperäisimpiä
ilmiöitä. Yksinomaisemmin kuin Almqvist antautui
Fredrika Bremer (1803-65, ks. t.)
»porvarillisen romaanin" kehittämiseen, kuvaten
romaaneissaan kotoista elämää ja pikku oloja
sekä ajaen naisen täysivaltaisuuden asiaa.
Fredrika Bremerin jälkiä seurasivat sitten useat
sekä nais- että miespuoliset kirjailijat, kuten
Sofia von Knorring (ks. t.), E m e 1 i e
Flygare-Carlén (ks. Carlén), O. P.
Sturze n-B e c k e r (ks. t., Orvar Odd),
C. A. Wetterbergh (ks. t.. O n k e 1 Adam).
Historiallinen romaani sai myöskin monta
viljelijää, joista mainittakoon M. J. C r u s e
n-s t o 1 p e (ks. t.) ja A u g u s t B 1 a n c h e (ks. t.),
joka viimemainittu myöskin on tunnettu
näy-telmänkir joittajana. 1830-60-luvuilla esiintyi
joukko lyyrillisiäkin runoilijoita, mutta tästä
lyriikasta ei ole paljoa pelastunut unohduksesta.
1840-luvulla se liittyi lähinnä ylioppilaselämään.
Silloin ylioppilas esiintyy uutena ja tyypillisenä
ilmiönä kirjallisuudessa ja silloin pidetään
ensi-mäiset skand. ylioppilaskokoukset. Se skand.
aate, joka ilmeni näissä kokouksissa ja joka
tarkoitti pohjoismaiden sivistyksellistä ja mikäli
mahdollista valtiollistakin yhdistymistä, lähtee
tavallansa Franzénin, Geijerin ja Tegnérin ajoista
asti ja saa järkyttävän kolauksen vasta 1864
vuoden sotatapahtumien kautta. Etevimmät
tämän ylioppilaspolitiikan laulajat olivat C. W. A.
Strandberg (ks. t., T a 1 i s Qvalis),
Gustaf Sommelius ja Johan Nybom
(ks. t.). Heihin liittyy hymneissään myöskin
„glunttien" tunnettu runoilija Gunnar
Wennerberg (k. 1901. ks. t.). Puhtaan
tunnelyrii-kan viljelijöistä ovat B. E. M a 1 m st rö m
(ks. t.) ja C. W. Böttiger huomattavia.
Humoristeja olivat Wilhelm von Br a u n (ks. t.)
ja E 1 i a s Sehlstedt (ks. t.). —1800-luvulla
astuu uusi runoilijapolvi esille. Se palautuu niihin
ajatuksiin ja tunnelmiin, jotka Tegnérin,
Geijerin, Atterboniin y. m. runojen kautta oli
päässyt kuuluville. Tämä myöhäisromantiikka on
kuitenkin siinä suhteessa realistisempaa, ettei
sitä tyydytä esikuvien korkealentoinen
isänmaallinen paatos ja että se vaatii enemmän
tosi-havaintoihin perustuvia yksityispiirteitä.
Suunnan harrastajat liittyivät Upsalassa (1860) n. s.
»Nimettömäksi seuraksi", ja sen et evi ministä
jäsenistä mainittakoon Karl Snoilsky (1841
1903, ks. t.), Pontus Wikner (k. 188S.
ks. t.) ja Karl David af Wirsén (1842
1912). Saman suunnan syvämietteisin runoilija
on Viktor Rydberg (1828-95, ks. t.).
Rydberg oli romantikko ja haaveilija, mutta
samalla teräväjärkinen ajattelija, ja hänen
teoksensa ,,Bibelns lära om Kristus" (1859) on
tavallansa katsottava edellisten vuosikymmenien
porvarillisen vapaamielisyyden viimeiseksi ja
suurimmaksi merkkiteokseksi. Jo 1870-luvun
loppupuolella esiintyy kirjallisuudessa uusi suunta,
naturalismi, ja sen kuuluisa esitaistelija August
Strindberg (1849-1912, ks. t.), jonka
rikkaassa tuotannossa nykyajan ihmisen
monivirei-nen sielunelämä paljastuu häikäilemättömällä
voimalla ja rajuudella. Naturalismin
tunnusmerkillisin piirre on pyrkiminen suurempaan
todellisuuteen. Se perustui siihen luonnontieteelliseen
katsantotapaan, jonka edustajien tunnetuin nimi
oli Darwin. Ihmistä tutkittiin ja kuvattiin
samalla tavoin kuin biologi tutkii kasvia tai eläintä.
Naturalismi käsittää Ruotsin kirjallisuudessa vain
1880-luvun. Ei missään ole sen kimppuun käyty
ankarammin; seikka joka ainakin osaksi johtuu
ruots. temperamentin rakkaudesta lyyrillisyyteen.
1890-luvun puolivälissä Ruotsin kaunokirjallisuus
on joutunut uuteen käänteeseen : uus-idealistinen
suunta pääsee voitolle ja Ruotsin kirjallisuudessa
alkaa uusi loistokausi, jonka kuuluisimmat nimet
ovat Verner von Heidenstam (s. 1859.
ks. t.), Oskar Levertin (k. 1906, ks. t.).
Selma Lagerlöf (s. 1858, ks. t.), Per
TT a 1 1 s t r ö m (s. 1866, ks. t.). Gustaf.
Fröding (k. 1912, ks. t.) ja Erik Axel
Karlfeldt (s. 1864, ks. t.).
vrt. Suomen ruotsinkielinen
kirjallisuus.
[P. D. A. Atterbom. ..Svenska siare och
skal-der" LVI (1841-52), P. Wieselgren, »Sveriges
sköna litteratur" I-V (1847-49), B. E.
Malmström, ..Grunddragen af svenska vitterhetens
historia" I-V (1866-68), H. Schück ja K.
Warburg, „Illustrerad svensk literaturhistoria" I-III
(2:nen pain., 1911-13), TT. Lindgren. »Sveriges
vittra storhetstid" 1:1-2 (1895-96), E. Wrangel,
»Frihetstidens odlingshistoria" (1895), L.
Dietrichson, »Tndledning i studiet af Sveriges
litera-tur i vort aarhundrede" (1862), R. Hjärne.
»Götiska förbundet" (1878), O. Sylwan. »Svensk
litteratur vid adertonhundratalets midt" (1903).
V. Vedel, »Svensk romantik" (1894), C.
Bååth-Holmberg. »Frihetens sångarätt i Sverige på
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
