Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sahlin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
533
Saint-Servan—
Saint-Simonismi
512
koon : „Vernunftlelire liir Menschen, \vie sie sind"
(1785), „Gliicksaligkeitslehre" (1787),
„Grund-lehren der Religion" (1805), „Vorlesungen aus
der Pastoraltheologie" (178S-89), „Handbuch der
ehr. Moral" (1817-18). E. K-a.
Sailo, Alpo (s. 1877), kuvanveistäjä,
alkuperäiseltä nimeltään Albinus Leopold E
n-1 u n d, synt. Hämeenlinnassa. Työskenneltyään
ensin puunleikkaajana ja käytyään Turussa
Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulua ja
Helsingissä taideyhdistyksen kuvanveistoatelieerissa
S. oli v:sta 1901 kolme vuotta opintomatkalla
Italiassa ja Unkarissa (Budapestissa) sekä 1914
Italiassa. — Ensi kerran S. asetti näytteille
muotokuvateoksia 1900 Turussa. Sittemmin hän
on ottanut osaa näyttelyihin Budapestissa (1902)
ja Helsingissä ja on etupäässä tullut tunnetuksi
hyvin lukuisilla muotokuva veistoksillaan. Niistä
mainittakoon unk. K. Mikszäth (1902), ruots.
Selma Lagerlöf (1912), tansk. V. Thomsen (1912,
Suom.-ugr. seuran oma) ja H. Höffding (1912,
Ateneumissa), it, D. Comparetti (1914) sekä
suom. J. R. Aspelin (hist. museossa), M.
Äyrä-pää (Duodecim-seuran oma), E. N. Setälä
(pronssi-teos, Varsinaissuom. osakunnan oma), Paavo
Cajander (1915, marmoria, Hämäläisen osakunnan
oma), Juhani Aho, G. Linsén (1912), Antti
Jalava, A. Gallén-Kallela, Mathilda Wrede, Th.
Rein (1915), G. Wrede (1914, dioriittia,
Antel-lin kokoelmissa) ja taiteilija C. Bengts
(pronssinen pienoispatsas, 1915, Ateneumissa) y. m.
Suom. runolaulajista S. on valmistanut
toistakymmentä kuvaa. Sitäpaitsi S. on kilpailun
perusteella muovaillut M. A. Castrénin muistomerkin
ja tehnyt Kalevala-aiheisia veistoksia,
työmies-ja eläinkuvia sekä koristeellisia töitä. Hän on
myös jossakin määrin harjoittanut maalausta.
Saimaa (ruots. Saima 1. S ai m e n),
Vuoksen 1. S: n vesistön (ks. Vuoksi)
suuri keskusjärvi, joka tuhansien saarien ja
niemien pirstomana on jakautunut lukuisiksi seliksi,
sokkeloisiksi eri vesiksi ja järviksi; rantaviivan
rajoittama alue on laskettu n. 1,300 km2:ksi.
S. käsittää pääselkiensä Suure n-S :n ja P i
e-nen-S:n (ynnä niitä läheisesti ympäröivien
pienempien selkien: Yövesi, Latvavesi y. m.)
lisäksi vielä 2 erillisempää vesistöhaaraketta,
nimittäin pohjoisessa Luonterin ja luoteessa
Louhiveden (ks. n.). Näin määritelty
keskusjärvi S. rajoittuu koillisessa
Puumalan-salmeen ja vastaanottaa sen kautta suuren
vesialueensa vedet. S:n pohjoisin kohta,
Luonterin vesiin kuuluva Enonvesi on n. 61° 48’
polij. lev., eteläisin perukka, Jokilahti (n. 8 km
Lappeenrannasta länsilounaasen) on n. Cl°05’ pohj.
lev. Vedenpinnan keskikorkeus 75,86 m yi. merenp.
S:n muoto on niin liuskoittunut ja
rikkonainen, rantaviiva niin silpoutunut ja oikukkaan
monimutkainen, että vertaista tuskin missään
on tavattavissa. Salpausselän patoamana S:n
vesi täyttää maankuoren mitä epätasaisimman
syvännealueen, jossa pääsyvänteet ja niiden
suunnan suurin piirtein enimmäkseen määräävät
vanhat maankuoren siirrokset, halkeamat ja vajoamat
(vrt. Päijänne, järvisyvänteen m u
o-d o s t u m i n e n), mutta nykyiset
yksityiskohtaisemmat ja pienemmät muodot ovat jääkauden
jälkeen jättämän moreenin, moreeniharju jen ja
vieri ilki viharjukatkelmien aikaansaamat.
Saimaa. Maisema Anttolasta.
Pienen-Salpausselän muodostama
Kylän-niemi (ks. t.) erottaa toisistaan S:n pääosat,
etelään suuriselkäisen Suuren-Saimaan ja
pohjoiseen kapeampivesisen, tiheäsaarisen Pienen
S:n. Suur i-S., lähes 600 km2 laaja vesi,
muodostaa keskellään suuren aukean selän, kun taas
lounaisosan, L a p v e d e n, täyttää Taipalsaaren
suuri niemimaa ja rikas saaristo, samaten kuin
itäosan täyttävät suuret Äitsaari, Salonsaari,
Härskiänsaari (Ruokolahden pitäjässä) ja
Mietin-saari (Joutsenossa). P i e n e s s ä-S :ssa on mitä
vaihtelevimmin sekaisin pienempiä selkiä ja
suuria veden leikkelemiä niemimaita ja saaria ; niistä
huomattavimmat ovat Lintusalo, Hurisalo,
Otan-salo, Puskimonsalo, Vekaransalo, Liiansaari y. m.
m., jotka erottavat pohjoisen Latvaveden
aukeamman selän ja luoteiseen saarien
täyttämän Y ö v e d e n (josta pistää pitkä lahti aina
Ristiinan kirkolle). Latvavedestä jatkuu
vesireitti Luonteriin, jonka eteläosan täyttävät
suuret saaret Hirvensalo, Uimasalo, Saukonsalo
y. m. Louhivesi, S:n luoteisin
vesistöhaa-rake, pistää pitkän reitin (Pähkeenselkä,
Ukon-vesi y. m.) Mikkeliin saakka.
Ennenmainittujen, Puumalansalmen kautta
S:seen laskevien vesien lisäksi S. saa
huomattavimman lisävetensä Kuolimojärvestä. Saimaan
vesien laskujoki on Vuoksi (ks. t.).
Aikaisemmin S. on todennäköisesti laskenut
Valkealan reittiä (ks. t.) myöten Kymijokeen,
kunnes voimakkaampi maankohoaminen S:n
länsiosissa sai aikaan vedenpinnan kallistumisen
itäänpäin aiheuttaen siten Vuoksen virran
syntymisen. Nykyisenä vedenjakajana entisen
laskurei-tin kohdalla on kapea, matalahko kannas S:n
Jokilahden ja Kymijoen vesistöön kuuluvan
Jänköjärven välillä.
Rantaäyräät paikoin louhikkoisia ja
kallioisia, paikoin taas sora- ja hiekkarantoja,
varsinkin etelärannikolla ja Kylänniemen
ympäristössä, missä Salpausselkä ja Pieni-Salpausselkä
sattuvat S:seen.
Syvyyssuhteet. S :11a suoritetut
syvyys-mittaukset (samoinkuin muutkin tutkimukset)
ovat toistaiseksi rajoittuneet ainoastaan
laiva-reittien lähimpien ympäristöjen mittaamiseen.
Niiden mittausten mukaan on S:n syvin
kohta n. 62 m, Suuren-S:n luoteisosassa.
Jänkäsalon koillispuolella. Pienen-S:n suurin
mitattu syvyys on sen koillispuolessa n. 54 m.
Vedenpinnan vaihtelut. V :sta 1847
alkaen. Lauritsalassa säännöllisesti tehtyjen ve-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
